Vauvan elämää

Kirjoitanpas meidän pikkukaverin päivistä. Minua aina kiinnostaa miten muiden perheiden aikataulut menevät ja miten käytännön arkiset asiat hoidetaan. Nyt meidänkin päivät ovat alkaneet olla sen verran samankaltaisia keskenään, että niistä voi kirjoittaa yhteenvedon melko helposti.

Vauva, bloginimeltään Ukkonen, on nyt siis vähän yli seitsemän kuukautta. Hän on pikkuvauvasta asti ollut hyväuninen ja hoksannut yön ja päivän eron. Nukahtaa vaunuihin helposti ja syö hyvin. Ei itkeskele paljonkaan ja itkuille on löydettävissä aina selkeä syy kuten väsymys tai pitkästyminen. Minusta se on ollut ihmeellistä ja monesti olen ajatellut, että tällaistako tämä voi olla. Näin helppoa? Tavallaan olen onnekas, koska olen kokenut myös huonosti nukkuvan ja vatsavaivaisen lapsen. Osaan siis ymmärtää niitäkin, jotka ovat tosi väsyneitä vauvan kanssa.

Yleisesti puhuen lapset ovat todella erilaisia uniasioissa. Toisille vain sattuu syntymään niitä hyväunisia ja tyytyväisiä kun taas jotkut saavat enemmän haastetta, esim. allergioita, vatsavaivoja, voimakastahtoista temperamenttia tai mitä nyt vaan. Ei ole vanhempien vika, jos lapsi ei nuku tai itkee paljon. Sen vain haluaisin sanoa kaikille, jotka tuskailevat asian kanssa.

Tässä vähän meidän vauvan elämää:

Kello on jotain 6.15 ja 7 välillä, kun Ukkonen herää sivusängyssään. Voisi ehkä nukkua vielä yhden syklin, mutta en jaksa enää imettää uneen. Tyytyväisenä katselee ja kiekuilee. <3 Annan hänelle leluja käteen ja makoillaan sängyssä. Suljen omat silmät. Mies hoitaa esikoisen, joka myös usein tässä vaiheessa herää ja kiipeää meidän sänkyyn tavoitteenaan päästä moikkaamaan vauvaa. Pussailee tätä naamaan ja kutittelee ja heiluttelee tukkaansa vauvan kasvoilla. Vauva nauraa ja iloitsee.

Usein mies hoitaa lasten aamutoimet, koska minun on niin vaikea nousta sängystä. Tai sitten tehdään ne yhdessä. Pyyhitään vauvan silmät ja pestään peppu. Tarvittaessa rasvaillaan. Uusi vaippa ja päivävaatteet. Öö unohdinkohan jotain, en nyt muista. Vauva menee yläkerran lattialle leikkimään kunnes ollaan kaikki valmiita alakertaan. Lastenohjelmat pyörii isommalle lapselle. Niitä yrittää pienikin kuikuilla.

Aamupalaa joskus 8 maissa. Kaurapuuroa ja hedelmä- tai marjasosetta Tripptrapp-syöttötuolissa istuen. Vasta hiljattain on alettu laittaa siihen. Paksulla kaulaliinalla tuetaan asentoa. Syö paremmin tässä kuin sitterissä. Puuroksi on vielä keitetty kaupasta ostettua, hienojakoista vauvapuuroa. Joskus annettu muussattuja marjoja, esim. vadelmaa. Haluaisin pian siirtyä tavalliseen hiutalepuuroon. Syöttötuolissa sen syöminen voisi onnistua paremmin kuin takakenossa sitterissä. Ruokahetkissä annetaan käsiin lusikka, maissinaksuja tai kokonaisia pieniä marjoja. Yrittää ottaa niitä koko nyrkillä. Niin pieni söpö vauva pöydän ääressä. <3

Ennen yhdeksää Ukkonen alkaa kitistä enemmän ja olla väsynyt. Vaihdetaan vaippaa tarpeen mukaan ja puen ulkovaatteet hänelle. Imetän istuen sohvalla, jolloin laittaa jo heti silmiä kiinni. Nk. unimaidot, ts. tärkeämpää turva kuin itse maito. Katselee minua silmiin oih. Irrotan rinnan ja alkaa itkeä. Laitan vaunuihin ja vähän kitisee. Suljen vaunuverhon ja hytkytän matalan kynnyksen yli rauhallisesti muutamia kertoja. Hiljenee ja nukahtaa. Tuhinan kuulee. Laitan vaunut ulos. Vaunun liina tiukasti kiinni etteivät oravat ja linnut pääse vaunun sisään. Itkuhälytin päälle tai ulko-ovi raolleen. Sinne jää.

Kesken unien noin 10 aikaan saattaa itkeskellä vaunuissa. Käyn lykkimässä seisoen oven raossa tai kynnysmatolla. Jatkaa yleensä uniaan. Joskus herää, mutta en ota paineita siitä. Jos näin käy, nukutaan tarvittaessa kolmannet päikkärit iltapäivällä. Aina ei edes tarvitse. Esikoisen kanssa olin paljon jännittyneempi, että mitä jos vauva herää kesken unien. Ehkä siksi, että esikoista oli niin vaikea saada nukahtamaan.

Poika herää noin 11.30 tai 12 itkien. Itku loppuu kun otan hänet ylös. Katselee ympärilleen ja kitisee kun riisun haalaria. Isosiskon puuhat alkavat kiinnostaa heti ja harvoin malttaa syödä maitoa samantien. Hetken aikaa leikitään ja hengaillaan. Keitän itselleni teetä ja ollaan rauhassa. Kohta äidinmaito maistuu vauvalle ja sen jälkeen heti lounaaksi soseruokaa. Ja vaihdetaan tietenkin vaippaa jossain välissä.

Tähän mennessä on annettu vauvalle paljon kaupan soseita. Arvostan itse tehtyä ruokaa, mutta tällä hetkellä omat rahkeet eivät riitä soseiden tekemiseen. Sitten myöhemmin. Ukkonen on maistellut nyt mm. porkkanaa, perunaa, bataattia, maissia, kukkakaalia, poronkäristystä, erilaisia hedelmiä ja marjoja, maissinaksuja, kaurapuuroa, vettä lusikalla syöttäen. Pieni purkillinen sosetta menee helposti. Usein tekeekin sitten mieli antaa sormiruokaa lisäksi. Yksittäisiä pieniä marjoja tai keitettyä kukkakaalia. Ei ole kuitenkaan vielä tottunut ruoan möykkyisyyteen, joten vähitellen totutellaan.

Leikitään ja touhutaan isosiskon kanssa. Sisko viihdyttää ja hoitaa, tuo leluja ja tarvikkeita, höpsöttelee. Vauvaa naurattaa. Sisko loikkii välillä liiankin rohkeasti vauvan yli ja pelleilee. Joudutaan varoittelemaan ja lopulta kieltämään, kun ei usko. Satulinnun lelut kiinnostavat Ukkosta ja omatkin. Suosikkilelu on selvästi patterikäyttöinen kaukosäädin, josta tulee erilaisia ääniä. Se saa koko pojan hytkymään innosta.

Kun uniaika lähestyy, on vauvan välipalan aika. Joskus imetän ensin, joskus jälkeen. Kello on jotain 13.30 tai 14. Hedelmää tai marjaa vauvalle, maissinaksua pöytäpuuhaksi. Välillä menee hermo naksuihin: ne sulavat nyrkin sisään eikä niitä saa suuhun. Silloin hermostuu kovasti ja tärisee turhautumisesta.

Toiset unet noin klo 14 tai 14.30. Sama meininki kuin aamulla: puhtaalla vaipalla ja täydellä mahalla unille. Nukahtaa nopeasti.

Herää yleensä 15-16 välillä. Riisutaan ja katsellaan taas isosiskoa. Imetän ennen päivällistä. Sose maistuu. Sitten on oleskelua äidin, isin ja isosiskon kanssa. Kauppareissua, leikkiä, useimmiten rauhallista kotoilua. Imetys ennen iltapalaa jos tuntuu että nälkä iskee.

Tehdään puuro jäähtymään 18.30 tai vähän jälkeen. Syödään taas syöttötuolissa. Tykkää ripeästä ruokailutahdista. Pöydästä mennään suoraan iltatoimille yläkertaan. Pestään kasvot, mistä vauva pitää. Katselee itseään peilistä ja naureskelee. Pestään kädet, koska niitä on imeskelty pitkin päivää ja sormien väleihin kertyy likaa hetkessä. Samoin kaula ja peppu. Rasvataan ja laitetaan uusi vaippa, tällä hetkellä Pampers 4. Ukkonen saa hypistellä käsissään hammasharjaa tai muuta lelua. Laitetaan yöpuku ja sukat. Lopuksi pestään vauvojen hammastahnalla ne kaksi alahammasta. Sanotaan hyvät yöt isille ja isosiskolle lentopusujen kera.

Sängyn laidalla istuen imetän pienet uni/turvamaidot. Laitan sitten Ukkosen omaan sänkyynsä unipussiin. Tässä meillä on tarkat rutiinit. Unipussin vetoketjun mentyä kiinni otan vauvaa pepusta ja vedän lähemmäs jalkopäätä, koska yöllä liikkuu itsensä toiseen päätyyn. Heitän peiton lennokkaasti alavartalon päälle: sillä saadaan vauvalle viimeistään iloinen mieli. Pussaan hyvät yöt. Sanon "nuku hyvin rakas" ja lähden pois huoneesta laittaen oven kiinni. Yleensä sängystä kuuluu pari pientä jokellusta, toisinaan ei kuulu mitään. Vauva on nukahtanut.

Yöllä en reagoi yksittäisiin äännähdyksiin. Imetän kuitenkin yöllä noin neljä kertaa, kun kitinä ei lopu tai kun se voimistuu itkuksi. En halua esikoisen häiriintyvän vauvan itkusta. Imetysajat ovat noin klo 22, 2, 5 ja 6. Joskus joku näistä jää välistä ja toisinaan syötän useammin. Vauva haluaa odottaa yöllä, että maitoa alkaa herumaan. Pelkkä rinta ei siis riitä. Kun heruminen päättyy ja hän imee vähän harvemmin, irrotan rinnan sormen avulla ja käännyn nopeasti pois. Käännän selän. Yleensä se sopii hänelle ja hänkin kääntyy selälleen ja jatkaa unia. Joskus alkaa itkeskellä heti uudestaan ja silloin haluaa vielä hetken lisää.

Mielessä on lähiaikoina muuttaa yötapoja siten, että herättäisin vauvan paremmin joka imetyksellä. Nyt siis menen unisen vauvan viereen ja syötän makuulta. Yhtenä iltana herätettiin hänet panadolin laittoa varten ja kävikin niin, että vauva jätti yhden syötön välistä. Olin ihan ihmeissäni. Nukkui siis pidemmän pätkän ihan yllättäen. Tähän asti yösyötöt eivät kuitenkaan ole olleet minulle ongelmallisia, varsinkin nyt kun rinnan pureminen loppui ja hän nukahtaa niin helposti syötön jälkeen.

Olen ennenkin sanonut, että tykkään, kun päivissä on rutiineja ja rytmiä. Se tuo itselleni ennustettavuutta ja rauhallisuutta sekä silloin on helpompi suunnitella menemisiä ja tekemisiä. Nyt meillä on aika kiva ja selkeä meininki.

Meidän vauva syö nyt siis viisi soseateriaa päivittäin. Siitä on tullut jo tapa. Tähän määrään päästiin yllättävän nopeasti, kuin vahingossa. Pääsiäisenä huomattiin vain, että vauvahan söisi vaikka kuinka paljon. Niinpä on annettu hänelle enemmän ja useammin. Aluksi soseiden antaminen oli kyllä vaikeaa. Hän itkeskeli ja maha reagoi. Nyt on ollut helpompaa.

Yritän imettää säännöllisesti, jotta maidontuotanto säilyisi riittävänä. Pyrin tekemään sen myös ennen soseruokaa, jotta hän täyttäisi mahan ensisijaisesti maidolla. Toisaalta Ukkonen on kyllä aina tehnyt niin, että syö vain sen yhden herumisen ajan. Ei siis pienempänäkään jaksanut odotella uutta herumista, jossa kesti jopa 10 minuuttia. Ja niille jotka ei tiedä, niin heruminen tarkoittaa sitä, että maito tulee ulos rinnoista. Maitoa voi olla vaikka kuinka paljon, mutta jos se ei heru, se ei yksinkertaisesti tule pois. Vauva voi imeä, mutta maitoa ei tule. Herumiseen  voivat vaikuttaa heikentävästi monet asiat, esimerkiksi stressaaminen, väsymys tai vähäinen vedenjuonti. Luulen, että tämä imetyksen määrä riittää toistaiseksi. Yösyöttöjä kun on vielä niin monta.

Onhan tämä elämä yhtä ruokailua ja leikkiä ja päiväunta. Kahden pienen lapsen rytmit, syömiset, ulkoilut, leikit ja unet kun saa sujumaan edes jotenkin sinne päin, niin voipi olla ihan tyytyväinen itseensä. Ja siihen päälle vielä ne tärkeimmät eli läsnä oleminen lapsille, tunnetaidot, sosiaaliset taidot sekä muut lasten kehitystehtävät ja osaamisalueet, joita pitäisi (ainakin neuvolan mukaan) harjaannuttaa. Ja lisään listaan vielä kotityöt, koska ainakin itse olen parempi ihminen siistissä kodissa. Ja sitten ne tärkeät vapaahetket, jolloin voi käydä yksin vaikkapa asioilla, lenkillä tai kahvilassa.

Mutta tiedättekös, tuon listan lueteltuani fiilis on kuitenkin aika jees. Meidän pieni vauva alkaa vähitellen oppia isojen vauvojen juttuja ja ruokarytmin säännöllistyminen tuntuu mukavalta. Samalla olo on haikea, että nyt se meidän pikkunyytti kasvaa, mutta toisaalta lasten kasvaminen ja kehittyminen tuo elämään aina uusia kivoja juttuja, esim. vapautta minulle. Itse olen viime aikoina keskittynyt entistä enemmän läsnäolemisen taitoon ja leikkimiseen lasten kanssa. Vaikka kodin siisteys on minulle tärkeää, se työ ei tekemällä lopu. En halua siivota maanisesti jokaista hiuskarvaa, joka lattialle putoaa. Laitan tiskit, mutta vain kahdesti päivässä. Eheh.