Yläselän tatuointi oli piece of cake, synnytyskipu puolestaan eteenpäin vievää ja palkitsevaa. Kainaloiden sokeroinnista ja brassistakin selvisin, mutta tässä taitaa mennä raja. Nimittäin siinä kun puolivuotias piraija napsauttaa pienillä söpöillä alahampaillaan nännistä. Jos joskus kiljaisen spontaanisti niin purtaessa kyllä. Se todella Sattuu ja kipu jää aaltoilemaan puraisun jälkeen pitkäksi aikaa.
Ukkonen on ollut flunssainen. Siksi varmaan puri illalla ja yöllä muutaman kerran. Arvatkaas millainen fiilis on tarjota vauvalle uudestaan sitä samaa rintaa, josta veri on jo valunut omalle paidalle hetkeä aiemmin. Ja pakko on antaa lohtutissi kipeälle, koska muuten huonosti nukkuva esikoinenkin herää ja siitä on leikki kaukana. Huolellisesti harkitsen, kumpi rinta kestää enemmän ja pelonsekaisesti odotan, että milloin koukku heilahtaa.
Ja eihän se mitään, jos olisi se toinen rinta, josta syöttää toisen parantumista odotellessa. Mutta tällä kertaa on haukattu molemmista. On vain pakko kestää kipu. Imuttelu ei nimittäin ole myöskään mitään kivutonta, kun on haavoja nänneissä. Saman kokeneet varmasti ymmärtää.
Aamuyöllä käännyin miehen puoleen ja huokaisin, etten enää pysty. Kävi jo mielessä, että jos tämä jatkuu niin joudun lopettamaan koko imetyksen. Sain pään silitykset ja pääsin hetkeksi kainaloon. Pian taas uskalsin tarjota vauvalle lohtua. Huoh. Onneksi yö loppui. Päiväsaikaan on enemmän lohdutuskeinoja.
Tänään ajellaan hotellilomalta kotiin ja perillä läträän iloiten taas lanoliinia. Kaikki muu kyllä pakattiin mukaan, mutta eipä tullut mieleen tarvita nännirasvaa.
Puraisuja on tullu täälläkin, pienillä nököhampaillaan. Auh! Onneksi ei kuiteskaan systemaattista puremista. Mutta pahempi ongelma on nipistely. Päivisin pitää pitää kiinni molemmista käsistä ettei pääse nipistelee, öisin laitan vahvat tumput käsiin ja solmin ranteista etteivät lähe käsistä. Nipistelykin tekee kipiää!
VastaaPoistaToivottavasti teillä pureminen loppuu flunssan parantuessa.
Voih nipistely! Sekin on varmasti tosi kivuliasta ja hankalaa, kun koko ajan pitää varoa. Tsemppiä! <3
PoistaMainitsit tuolla toisessa tekstissä että imettäminen on nyt muutenki venkoilua ja vaikeaa. Sama täällä, on samanikäinen nipistelijä täällä. Jokainen imetys on päivisin kuin taistelu, tenava venkuroi ja teppuroi ja minä pidän molemmista käsistä kiinni ettei pääse tarraa kiinni tissiin. Hällä pn meinaan jo voimia nipistää kovaa ja vaikka kynnet yrittääkin pitää lyhyinä ni ne pikkusormetkin uppoo syvälle. Öisin on onneksi helpompaa ja paksut tumput auttaa. Niitä ei vaan viiti sitoa kiinni päivisin joka imetyskerralle. Toivottavasti tää on vaan vaihe ja menee ohi.
PoistaOih kylläpä kuulostaa haastavalta! Varmasti kurjaa aina odottaa sitä seuraavaa imetyskertaa kun arvaa jo, että taas temppuillaan. Ja rento imetyshetki on kyllä tuosta varmasti kaukana! Joo kynsien leikkuu ei meillä ainakaan auta raapimista. Oikeastaan päinvastoin, kynnet on vaan terävämmät kun ne on leikattu. Huh, kovasti tsemppiä nipistelijän kanssa! <3 Minkähän lelun hänelle voisi antaa käsiin, jota jaksaisi ja kiinnostuisi puristelemaan imetyksen aikana.. <3
Poista