Että sellainen päivä

Tänään on ollut sellainen päivä, että pienempi on syönyt vessapaperirullaa ja kaivanut biojätteestä useamman kerran vihreitä palak paneerin jämiä, kastellut talvihaalarinsa vesilätäköissä kun äiti ei jaksanut pukea kurahousuja, kastellut kätensä isosiskon pissapotassa ja syönyt vanhoja ruoanmurusia lattialta. Aika perussettiä oikeastaan.

Se vähän isompi on sinkoillut sinne tänne, levittänyt lelunsa ihan kaikkialle, kiipeillyt pienemmän päällä ja ottanut leluja vain härnätäkseen toista. 

Toinen meistä isoimmista on ollut harrastuksessaan koko päivän ja tämä toinen täällä näiden mukuloiden kanssa. (Touhulan joulukirjan Otto Ronkeli on meidän suosituin iltatarina tällä hetkellä ja 3v on oppinut pitkän sadun ulkoa sanasta sanaan. Siinä äreä Otto Ronkeli sanoo lapsille: "pois tieltä mukulat". Se naurattaa lasta. Siinä tuli mieleen mukula-sana.)

Tänään on ollut myös sellainen päivä, että on pulkkailtu oman pihan nurmikolla, kun muualta oli lumi sulanut. On laitettu tukat nutturalle ja juhlittu pikkujouluja ystävien kanssa sekä naurettu autossa ysärihittien aikaansaamille lapsen tanssifiiliksille. On syöty hyvin ja herkuteltu. Leikitty kaatumisleikkejä, patsaita ja lentokoneita. Kiivetty ison kiipeilytelineen huipulle ja uskallettu laskea alas monta kertaa, miten hieno saavutus! Siivoiltu, tiskattu. Kyykätty, lankutettu, punnerrettu.

Ollut ihan mainio päivä loppujen lopuksi. Mutta nyt väsyttää. Tekisi mieli tehdä vielä piparitalon katto valmiiksi, mutta järki sanoo, että nyt mars nukkumaan. Ah mikä autuus onkaan päästä pitkän päivän jälkeen suihkunraikkaana pimeään ja hiljaiseen huoneeseen lepäämään. Peiton alle omaan sänkyyn, joka on sopivasti painautunut siitä kohdalta, jossa joka yö makaa. Ei tarvitse puhua kellekään eikä tehdä yhtään mitään.

Tatuoinnit on pop!

Kun katseensa kääntää...