Matkustin eilen iltapäivällä junalla Tampereelle katsomaan teatteria! Olin jo pitkään halunnut juuri tähän esitykseen, kun olin lukenut sen arvostelut. Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat esittäneet Kiviä taskussa - näytelmää jo vuodesta 2002, ja se on aina ollut loppuunmyyty. Kun syksyllä bongasin, että esitys tulee Tampereelle, ostin heti lipun itselleni. Miehenkin kanssa olisi erityisen hauska käydä teatterissa, mutta käytännön syistä käyn mielelläni joskus yksinkin. Ei tarvitse säätää lastenhoidon suhteen niin paljon.
Meinasi tämä reissu sitten peruuntuakin, kun kuultiin, että miehellä on työpäivystys juuri samaan aikaan. Muutenkin tuntui vaikealta jättää lapset koko päiväksi ja illaksi. On ollut niin paljon kaikkea nyt. Onneksi kuitenkin kehtasin pyytää taas jälleen kerran anoppia avuksi ja hän tulikin miehen seuraksi lapsia hoitamaan. Ihan vain siksi, että jos miehelle sattuu tulemaan iltatöitä, niin saavat laitettua lapset nukkumaan.
Tampere on minulle yllättävänkin vieras paikka. Nuorempana olen kävellyt rautatieasemalta Amurin kautta Särkänniemeen ja ehkä poikennut suosituimmissa tusinavaatekaupoissa. Olen yöpynyt muutaman kerran Ilveksessä ja kävellyt sen lähistöllä, ulkoillut veljen kanssa Pyynikillä ja käynyt syömässä munkit. Sellaisia yksittäisiä juttuja. Nyt kun olin matkassa yksin, oli enemmän aikaa katsella. Kauniita rakennuksia, mielenkiintoisia pieniä liikkeitä, paljon tapahtumia.
Päiväretki oli oikein sopiva. Ehdin käydä rauhassa syömässä kasvisravintola Zeytuunissa, jonka meze-lautanen oli herkullinen! Sen jälkeen suuntasin kahville leipomoon nimeltä Pyymäen Oma. Ai että latte maistui hyvältä pitkän tauon jälkeen! Kiertelyä, fiilistelyä, pieniä leluostoksia lapsille. Teatterille suunnatessani vastaan tuli vielä ihana joulutori. Pieniä tunnelmallisia kojuja (käsitöitä, ruokaa) sekä isoja jouluvalaistuksia. Karuselli lapsille.
Itse teatteriesitys oli todella hyvä! Ehdottomasti suosittelen tätä kaikille, joita kiinnostaa nähdä kovan linjan näyttelijäkonkarit tekemässä työtään intohimolla. <3 Ai että minut imaistiin mukaan ja elin mukana Charlien, Jaken ja lukuisien muiden hauskojen hahmojen elämässä. Välillä näyttelijöitä alkoi itseäänkin naurattaa ja opeteltujen repliikkien sekaan heiteltiin selvästi myös omaa spontaania tekstiä. Yleisökin sai kuulua esitykseen.
Tulin kotiin yöbussilla. Tampereen päässä oli vielä elämää kaduilla kun Jyväskylän kadut olivat jo hiljentyneet sinne saapuessani yhden aikaan yöllä. Ravintoloissa kyllä näkyi olevan porukkaa maanantainakin ja kulmakuppilasta kantautui antaumuksellinen karaokelaulu. Kipsutin kotiin ja olin ihmeissäni, miten monta juttua sitä ehtiikään yhtenä päivänä tehdä.
Yö oli aivan liian lyhyt ja tänään on väsyttänyt. Nytkin silmät seisoo päässä tässä koneella. Keho on krapulassa vaikka en juonut mitään. Pian nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti