Ylpeä suomalainen

Tänään juhlitaan satavuotiasta Suomea. Miten hienoa onkaan, että meillä on näin upea oma maa! <3

En ole ollut mitenkään hurmoksellinen 100-vuotisjuhlija, mutta viime viikkoina olen ajatellut paljon veteraaneja. Niitä ihmisiä, jotka ovat uhranneet oman elämänsä tämän maan puolustamiseen. Asettaneet itsensä hengenvaaraan tai ihan oikeasti kuolleet meidän vuoksi. Tehneet sen, jotta minä ja me muut saataisiin kasvattaa meidän lapset täällä Suomessa ja olla onnellisia. 

Sata vuotta on lyhyt aika. Niin nuori Suomi meillä on. Vaikka sota tuntuu kaukaiselta itsellenikin, ne asiat eivät ole vähäpätöisiä tai vanhoja. Nuorempana sitä ei tajunnut. Välillä harmittaa, että ei ymmärtänyt lapsena tai nuorena kysyä isovanhemmilta enemmän siitä ajasta.

Olen ylpeä suomalainen. Olen ylpeä näistä metsistä ja järvistä, kaikesta kauniista luonnosta. Erilaisista kaupungeista ja maaseutumaisemasta, Lapin erämaista. Ihmisten rauhallisesta ja rehdistä olemuksesta, siitä että useilla meistä on kuitenkin hyvää tahtoa toisia kohtaan. Luonnon puhtaudesta, koskemattomuudesta, marjoista, elämisestä lähellä luontoa. Olen ylpeä menestyksestä, jota suomalaiset ovat saavuttaneet maailmalla eri aloilla ja siitä, että täällä eletään demokraattisten arvojen mukaan. Meillä myös moni maailmallakin kallis asia (esim. terveydenhoito tai laadukas koulutus) on halpaa ellei jopa ilmaista. 

Aina voidaan löytää huonoja asioita eivätkä omenat mene koskaan tasan. Silti väitän, että Suomi on hyvä paikka elää. Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut syntyä juuri tänne.

Oikein ihanaa Itsenäisyyspäivää jokaiselle suomalaiselle! Ja sydämellinen kiitos Heille, jotka ovat tämän maan meille taistelleet ja myös Heille, jotka ovat sen rakentaneet. <3