Oman itsen kuuntelemisesta

Viikot ennen joulua olivat jotenkin tosi vauhdikkaita. Oikeastaan jo marraskuun alusta asti meillä oli kauheasti menoja ja tekemisiä. Ei ollut juurikaan aikaa pysähtyä. Tai olisi tietenkin ollut, mutta en osannut ja malttanut. Oli niin kivaa olla vaihteeksi aktiivinen ja jaksavainen. 

Saatiin puolivahingossa uusia kivoja kavereitakin, mutta sekin kuormitti. Uusien sosiaalisten suhteiden luominen on aika työlästä näin aikuisena ja täytyy kauhean tarkasti miettiä, miten paljon jaksaa käyttää siihen aikaa ja kuinka paljon sitä haluaa. Olen kaivannut myös vanhoja ystäviä, joiden näkemiselle ei ole tuntunut löytyvän aikaa tai sopivaa ajankohtaa.

Somekin on alkanut ärsyttää: Instagram ja Whatsupp. Olen alkanut taas olla puhelinriippuvainen sikäli, että ahdistaa jos kännykkä unohtuu kotiin esim. kauppareissulla. Sitä pitää kuikuilla tosi usein. Toisaalta se antaa arkena kaivattua sosiaalista elämää, kontakteja muihin aikuisiin. Välillä tämä kotiäidin elo oli aika yksinäistä. Nyt ei ole ollut enää. En kuitenkaan tykkää siitä, että somen jatkuva tiirailu vie aikaa ja läsnäoloa lapsilta. Miehenkin whatsupp laulaa koko ajan. Sekin on alkanut rasittaa. Hänkin on kiinni somessa.

Whatsupp on kauhean kätevä ja laitan sillä paljon kuvia sukulaisille ja ystäville esim. lapsista. Sitä on helppo ja nopea käyttää. Toisaalta lukemista odottavat monet viestit rasittavatkin, kun joskus tulee tunne, että pitäisi olla heti ja aina toisten tavoitettavissa. Itsehän sen tunteen itsellensä vain luo. Jokainen tietenkin itse määrittelee sen, kuinka näitä sovelluksia käyttää ja kuinka paljon antaa niiden hallita elämää. Että kuinka usein sitä puhelinta katsoo. Se jo auttaa paljon, että laittaa puhelimen äänettömälle. Öisin laitan lentokonetilan päälle. 

Myös sillä on merkitystä, millaisen tavan kehittää itselleen sopia tapaamisia. Osaako sopia niitä esim. viikon päähän vai tuleeko niitä sovittua ex tempore samana päivänä. Jos käyttää saman päivän tekniikkaa, silloin puhelimen täytyykin olla lähettyvillä jatkuvasti. Itse tykkäisin sopia menot pääosin hyvissä ajoin ja kirjoittaa ne kalenteriin. Silloin saan viikosta hyvän kokonaiskäsityksen. Joskus voi sitten keksiä tekemisiä spontaanistikin ja on kyllä ihan kiva kun kysytään yllättäenkin.

Nyt loppuvuonna on tuntunut, että olen ollut liikaa energiaa ottavien ulkopuolisten asioiden vietävissä. Se tarkoittaa vain sitä, että nyt täytyy tarkemmin kuunnella itseään ja toimia sen mukaan. Täytyy uudelleen käydä läpi, mitä asioita haluaa lasten kanssa tehdä, miten ja kenen kanssa. Ja miten haluaa oman vapaa-aikansa käyttää. Mitkä on niitä oikeasti tärkeitä asioita itselle.

Tässä vuoden vaihtuessa on luontevaa tarkastaa oma suuntansa. Tehdä tilannekatsaus, että jatketaanko samaan malliin vai muutetaanko jotain. Itsellä ainakin tuo somen ja puhelimen käytön on muututtava jollakin tavalla. Samoin sen, että järjestän jatkossa enemmän aikaa niille asioille, jotka on mulle tärkeimpiä. Meinaako kukaan muu ottaa uutta suuntaa nyt uuden vuoden alkaessa?