Halusin syyskuussa Ukkosesta 1-vuotispäivän kunniaksi valokuvat. Ensinnäkin jo ajan varaaminen tutulle valokuvaajalle oli takkuista. Annoin sen miehen tehtäväksi ja ajan varaamisessa syystä tai toisesta kesti ja kesti. Lopulta kun valokuvaaja saatiin kiinni, aikoja ei ollutkaan kuin jonnekin lokakuulle. No lokakuu tuli ja odotin jo kuvausta. Valokuvaaja peruikin ja siirsi aikaa.
Marraskuun alussa päästiin vihdoin kaiken säätämisen jälkeen kuvaukseen. Mentiin myöhässä ja oli kiireinen meininki ainakin oman pään sisällä. Harmitti kun aikaa meni hukkaan myöhästymisen takia. Satulintu ei tehnyt juurikaan pyyntöjemme mukaan vaan kolmevuotiaan tyylillä vaihtoi tunnetilaansa salamana hassuttelusta mökötykseen tai pikkuveljen höykytykseen. Piti lahjoa hedelmäpatukalla tyytyväiseksi. Kun oli saanut pienemmän itkemään hieman liian rajuilla otteilla, antoi sitten itse ne parhaimmat ja suloisimmat ilmeensä. Sisaruskuvia näpsittiin kymmeniä ruutuja ja ehkä yksi tai kaksi niistä onnistui juuri ja juuri. Eivätkä nekään täydellisesti.
Useimmissa kuvissa muutenkin Ukkosen nenä vuotaa kirkasta räkää, kun oli hampaat juuri tulossa ja nuha päällä. Ei oltu huomattu pyyhkiä. Suusta valuu kuolajojoa ja viimeisissä hyvissä lähikuvaruuduissa pikkuherran musta paita on jo ihan kostea ja tahraisen näköinen. Sisaruskuvissa Satulintu pyörittelee edelleen sitä hedelmäpatukan palaa suussa eikä kukaan tajunnut, että se ei mennyt vielä vatsaan asti. Patukan näkee kuvissa. Valitse näistä nyt sitten onnistuneita otoksia. Enkä syytä kuvaajaa vaan tilannetta yleisesti. Ihan säätöä koko homma! Toisaalta, eipä tuo ihme ole, kun kuvataan 1v ja 3v vauhtivarpaita. Ja sekin harmittaa, että syksy oli niin värikäs ja kaunis, että miksi ei kuvattu ulkona!
Tämä lopullisten kuvien valitseminenkin on jäänyt näin myöhälle, kun on ahdistanut katsella läpi epäonnistuneita kuvia. Pöh. Muutenkin hankala valita kun ruutuja on niin paljon: vaikea tietokoneella selata niitä ja pysyä kärryillä että mikä kuva olikaan mikä. Mies kysyy vielä valokuvaajalta, että kuinka paljon kuvaaja voisi/ehtisi näitä siloitella, lähinnä siis poistaa sitä limaa lapsen kasvoilta. Eheh. Eräässä kuvauksessa Satulinnulla oli isoja punaisia hyttysenpistojälkiä keskellä otsaa ja ne saatiin kyllä muokattua pois.
Tämmöistä tänään. Öh ja äh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti