Joulu oli kiva ja lämminhenkinen. Oltiin paljon kotona, syötiin, ulkoiltiin, leikittiin lasten kanssa pitkiä aikoja putkeen. Herkuteltiin vapaasti ja katseltiin lastenohjelmia, otettiin päikkäreitä ja huolehdittiin, että kaikki saivat levätä riittävästi. Iloittiin ja oltiin kiitollisia lahjoista. Tehtiin joulusta sellainen kuin itse haluttiin eikä lähdetty mukaan kyläilyrumbaan. Onnellinen joulu.
Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä joulu tuntui kestävän nämä kokonaiset kolme päivää, ja enemmänkin. Aiempina jouluina tunnelma on väljähtynyt huomattavasti heti aaton jälkeen ja olen vain odottanut, että päästäisiin Uudenvuoden juhlintaan ja tulevaan vuoteen. Tällä kertaa parasta olivat nimenomaan ne rauhalliset ja hitaat jouluiset päivät yhdessä niiden rakkaimpien kanssa. Myös aika ennen joulua oli ihanaa. Se kun koristeltiin kuusi jo viikkoa ennen ja kuuntelin rauhallisia joululauluja iltaisin lasten mentyä nukkumaan.
Jouluaattoaamuna syötiin riisipuuroa, jonka olin tehnyt edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin. Lapsille ei juurikaan maistunut, mutta maistelivat kyllä ja minä söin sitten loput, nam. Lastenohjelmia, leikkejä, ulkoilua, yhteistä ruokailua. Lepohetki ja lisää yhteisiä leikkejä. Iltapäivän kakkukahvit anopin ja appiukon kanssa ja joululauluja pianolla. Joulupukin saapuminen. Lasten onni lahjoista ja Joulupukista. Lahjojen jakamista ja avaamista, leikkimistä ja ihmettelyä. Lahjoiksi lapset saivat mm. piirustustaulun, tarrakirjan, kauniita vaatteita, pehmolelut (vihreä pupu ja keltainen Halinalle), Piippolan vaarin traktorin, paloauton, puhuvan pehmonallen, poneja, nukkeja, laulukirjan, pari ihanaa kuvakirjaa, ison rakettilelun sekä Plaston kuorma-auton ulkoleikkeihin. Muitakin mieluisia lahjoja oli, mutta niitä oli niin paljon etten jaksa edes luetella kaikkia. Lopulta tenavat pääsivät nukkumaan ja kolmevuotias ainakin nukkui vähän levottomasti, kun iltapäivä oli ollut niin jännittävä. Elokuvaa ja loppuillan herkkuja aikuisten kesken.
Joulupäivän ihmeellinen rauhallisuus: ei tarvitse lähteä minnekään. Leikkejä uusilla leluilla, herkuttelua, elokuvia, ulkoilua. Tapaninpäivänä lojumista ja laiskottelua, ihania lumitöitä, spontaani ja siksi niin kiva iltapäivän kyläilyretki anoppilaan.
Nyt joulun jälkeen tuntuu, että jonkinlainen uusi jakso taas alkaa elämässä. Ennen joulua oli niin kauheasti kaikkea kiirettä ja tekemistä, että lupasin itselleni (ja mielessäni myös lapsille) tammi-helmikuun olevan erilainen, rauhallisempi. Tai että tehtäisiin vaihteeksi niitä asioita, joita ei ole ehditty tekemään pitkään aikaan arjessa. Että pidettäisi hitaitakin päiviä eikä mentäisi niin suuna päänä kaikkialle.
Mies on muutaman päivän töissä ja sitten lähdetään mökille viettämään Uuttavuotta. Sekin näyttää sellaiselta meidän omalta tekemiseltä, juuri sellaiselta josta me tykätään just nyt.
 |
| Satulintu oli kiintynyt rikki menneeseen kynttelikköön. Niinpä jätettiin se korjaajatontulle, joka lupasi korjata sen ja antaa lahjaksi jollekin sitä tarvitsevalle. Vastalahjaksi Satulintu sai suklaapukin. Me ostettiin uusi kynttelikkö just ennen aattoa. |
 |
| Oma hetki valkosuklaapuolukoiden kera! <3 |
 |
| Ihanasti oli lunta ja tuli lisääkin yöllä, pehmeää pumpulia |
 |
| Juhlalasi ja kauniit servetit kruunasivat lapsenkin jouluaterian |
 |
| Aina Inkeri Ankeinen ilahdutti illalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti