Piparkakkutalo tekeillä

Ensin tehtiin Satulinnun kanssa iloinen piparkakkutalo. Jäin kaipaamaan kuitenkin ihan ikiomaa versiotani ja paistoinkin samantien uudet piparipohjat. Koristelu on ollut helppoa ja kivaa. Uusia ideoita on syntynyt sitä mukaa kun hommaa on tehnyt. Olen tehnyt taloa ihan vähitellen, kun illat ovat lyhyitä ja välillä on pitänyt hakea kaupasta lisää aineksia, ts. karkkeja.

Näin jossain netissä ohimennen kuvan, jossa piparitalosta oli tehty tiilitalo leikkaamalla karkkiremmiä paloiksi. Tartuin tuohon ideaan ja tein koko talon verran kirpeää ja punertavaa tiiliseinää. Käytin Kinuskikissan pikeeriohjetta (löytyy painamalla tästä), jonka avulla tuli ihanaa, kirkasta, lumivalkoista, kauniisti pursottuvaa pikeeriä. Eikä se edes kovettunut liian nopeasti. Kuorrutin sillä ensin koko koristeltavan pinnan ja sitten ladoin tiilet siihen. Pikeeri oli melko juoksevaakin. Vähän painamalla sain pikeerin hieman pursuilemaan tiilten välistä kuin valkoinen laasti. Seinät ehtivät kuivua rauhassa, kun homma välillä seisoi.

Katon koristelin Marianne-karkeilla. Halusin ehdottomasti käyttää suklaita ja karkkeja, joista itse pidän. Piparitalon täytyy näyttää herkulliselta. Sellaiselta että tekee mieli napata reunasta pala. Ja suklaata ja karkkia täytyy olla reilusti. Mariannessa on ihanan kirkas ja kiiltävä pinta. Ne sopivat mielestäni hyvin kattoaineeksi.

Seinien ja katon lisäksi tein muita koristeita. Taloa aloitettuani keksin, että yksi Satulinnun suosikkisaduista on ollut Kolme pientä possua. 🐷🐷🐷 Niinpä päätin, että teen talon sen teeman mukaisesti. Tein nopeasti vaaleanpunaista sokerimassaa valkoisesta massasta ja pinkistä kimallejauheesta. Pienet possut oli helppo tehdä parista pallosta ja olen oppinut käyttämään raakaa spagettia vartalon, pään ja muidenkin irtonaisten osien yhteenkiinnittämisessä. Pieni pätkä spagettia laitetaan osien väliin pitämään ne jämäkämmin yhdessä. Toimii. Possut ovat vielä kesken. Kädet puuttuvat ja pikkusaparot liimautuvat elintarvikeliiman avulla. Elintarviketussilla piirsin silmät.

Koristelin myös kuusia vihreillä karkeilla sekä tein valkoisen albino-hirven, kun ei ollut enää ruskeita karkkeja. Muotoilin myös rusetin jäljelle jääneestä karkkinauhasta, mutta en ole vakuuttunut, että saisin sen liimattua valmiin talon päätyyn mitenkään kauniisti. Muutenkin hirvittää alkaa noita osia liimailemaan, kun kuuman sokerin kanssa tulee helposti säätöä. Tosin Kinuskikissalla on siihenkin ihan hyvät ohjeet täällä. Esimerkiksi se on hyvä vinkki, että heti kun sokeri alkaa muuttua venyväksi, niin kuin yleensä käy melko nopeastikin, sokeri uudestaan liedelle ja lisää sulatusta. Sokeri on ihan järkyttävän kuumaa, kokeilin vähän vahingossa, ei käynyt onneksi pahemmin. Lapset siis pois jaloista siksi aikaa ja omakin ajatus tarkkana. Myös sen hävittämiseen on hyvät ohjeet tuon linkin takana.

Tämä on toinen piparitaloni. Minä niiiin tiedän, että jään tähän koukkuun ja joka joulu pitää alkaa tehdä kaikenlaisia erilaisia taloja. :D No eipähän se mitään, hauskaa puuhastelua! Laitan kuvan valmiista talosta heti kun se on tip top. Nyt se odottaa vielä kasaamista ja katon toista puolikasta. Pussillinen Marianneja ei nimittäin riittänyt koko kattoon, vaikka suojelinkin niitä pieniltä herkkuhiiriltä, joita meidän talossa asuu. Täytyy käydä ostamassa niitä vielä lisää.



Ps. Tein taikinan itse. Ohje löytyy täältä. Pipareista tuli kevyitä ja vähän sellaisia höttöisiä, ei siis kauhean jämäköitä. En tosin paistanutkaan niitä liikaa. Niitä voi varovasti leikata/rapsuttaa terävällä veitsellä oikeaan muotoon vielä kylminäkin. Reunat alkoivat vähän kaartua paistossa. Hyvin on tuo taikina silti toiminut ja maistuukin ihan hyvältä. Varsinaisille pipareille tekisin kuitenkin vielä vähän mausteisemman taikinan. Kaikilla tosin omat mieltymyksensä tässä asiassa.