Millaista on elää miehen rahoilla?

Maksoin tuossa yhden yhteisen sähkölaskun ja mieleeni tuli tällainen aihe.

Nämä on aina vähän arkojakin asioita ja jokaisella perheellä on omat systeeminsä talousasioiden hoitamiseksi. On kuitenkin mielenkiintoista, miksi raha-asioista usein vaietaan. Ei välttämättä haluta näyttää omaa köyhyyttä tai saada ylpeän leimaa, jos massia sattuu olemaan enemmän kuin toisilla. Toisten huomioon ottaminen on tietenkin aina kannatettavaa. Toisaalta raha on tärkeä osa elämistä ja asettaa sille sekä erilaisia rajoituksia että mahdollisuuksia. Siitä on minusta ihan mielenkiintoista puhua.

Minulle on todella tärkeää, että meidän perheen raha-asiat ovat kunnossa. En puhu nyt siitä että pitäisi olla tosi paljon rahaa vaan siitä, että saadaan kaikki laskut maksettua suht ajallaan ja ruokaa ostettua. Että lapsilla on ulkoiluun sopivat vaatteet ja perusvälineet sisä- ja ulkoleikkeihin. Ehkä minulla on joku trauma lapsuuden köyhästä ajanjaksosta, kun ei ollut aina oikein rahaa ruokaan. Oli lama ja vaikeuksia. Olin myös herkkä aistimaan vanhempien huolta: huoli tarttui, vaikka en sanonut siitä kellekään. Ei näille asioille aina voi mitään. Eivät ne ole kenenkään vika. Köyhäksi voi päätyä erilaisista syistä. Elämässä on myös erilaisia vaiheita. Tilanteet muuttuvat.

Viime aikoina olen miettinyt raha-asioita paljon. Siitä asti kun tipahdin kotihoidontuelle, olen yrittänyt mukauttaa kulutusta sen mukaiseksi. Se on ollut kuitenkin vaikeaa, koska esim. lasten vaatemenot ovat olleet suuret nyt syksyllä. Miehen rahoillahan me käytännössä eletään tietenkin ja hän maksaa kaikki isoimmat hankinnat. Ollaan onnekkaita kun hänellä on työ. Mutta kyllä minä osallistun niin paljon kuin vaan pystyn. Se on minulle tärkeää. Haluaisin olla itsenäinen, vaikka se tässä elämäntilanteessa on mahdotonta. On ollut pakko hyväksyä se, että itsellä ei ole juurikaan rahaa. Se on ollut vaikeaa. 

Harvinainen seteli omassa lompakossa

Olemme miehen kanssa varmaan pääosin samankaltaisia rahankäyttäjiä. Molemmilla on ne omat juttunsa, joihin rahaa haluaa käyttää, mutta kauheasti ei törsätä enää. Minä haluan säännöllisin väliajoin kampaajalle ja välillä ostaa jonkun uuden vaatteen tai sisustusjutun. Myös lastenvaatteet ovat minulle erityisen tärkeitä. Siis että lapsilta löytyy säänmukaiset kengät, haalarit ja pipot, kurikset ja uikkarit jne. Miehellä on omat harrastusmenonsa. Halutaan molemmat säästää myös jemmaan.

Meillä on yhteinen taloustili, jonne molemmat laittavat saman prosenttiosuuden tuloistaan. Hoitorahasta minä en ole sinne laittanut, koska se pikkuruinen raha ei auttaisi juuri mitään. Olen sitten välillä (tai aika useinkin nykyään) ostanut perheelle omalta tililtäni. Halusin kertoa tästä taloustilisysteemistä siksi, että olen nuorempana kokenut parisuhteessa taloudellista kiusaamista. Minun edellytettiin maksavan täysin puolet kaikista menoista, vaikka toinen kävi palkkatöissä ja minä opiskelin pelkällä opintotuella. Jouduin lainaamaan vanhemmiltakin, että sain maksettua puolet vastikkeesta. Ymmärrystä tai apua ei toiselta irronnut vaan nälvimistä ja naureskelua, jos minulla ei ollut rahaa johonkin. En halua kenenkään kokevan samanlaista. 

Minulle on tärkeää, että perheen rahat ovat yhteiset. Yhdessä huolehditaan, että rahat riittävät ruokaan, laskuihin ja lasten tarpeisiin. Se maksaa jolla on. Olisi myös tärkeää, että molemmille aikuisille jäisi edes vähän omaa vapaata rahaa, johon toinen ei voi vaikuttaa. Ja että toista autetaan tarvittaessa, ilman kuittailuja tai syyllistämistä. Ollaanhan sentään samaa perhettä ja luvattu rakastaa. Meillä mies elättää meidät ja minä hoidan lapsia ja kotia. Molemmat työt ovat yhtä tärkeitä minun ja käsittääkseni miehenkin arvomaailmassa.

Minä olen ollut harmissani siitä, että minulta meni kaikki mahdolliset säästöt tähän kotiremonttiin. Varsinkin siksi se korventaa, koska tiedän, että minun on vaikea säästää nyt ja myös tulevaisuudessa pienestä palkastani. Siksi laitan tälläkin hetkellä osan lapsilisästä rahastoon itselleni. Säästäminen on mulle tosi tärkeää. Se luo turvaa, vakautta ja valtaa.

Harvoin maksan meidän yhteisiä laskuja. Siksi oli niin ihana pystyä pitkästä aikaa maksamaan sähkölasku omalta tililtä. Se voimisti tunnetta tasavertaisuudesta, aikuisuudesta ja pystyvyydestä. Millaista on elää miehen rahoilla? No ärsyttävää ja tyhmää, mutta pakollista ja sallittua.