sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vauvan elämää

Kirjoitanpas meidän pikkukaverin päivistä. Minua aina kiinnostaa miten muiden perheiden aikataulut menevät ja miten käytännön arkiset asiat hoidetaan. Nyt meidänkin päivät ovat alkaneet olla sen verran samankaltaisia keskenään, että niistä voi kirjoittaa yhteenvedon melko helposti.

Vauva, bloginimeltään Ukkonen, on nyt siis vähän yli seitsemän kuukautta. Hän on pikkuvauvasta asti ollut hyväuninen ja hoksannut yön ja päivän eron. Nukahtaa vaunuihin helposti ja syö hyvin. Ei itkeskele paljonkaan ja itkuille on löydettävissä aina selkeä syy kuten väsymys tai pitkästyminen. Minusta se on ollut ihmeellistä ja monesti olen ajatellut, että tällaistako tämä voi olla. Näin helppoa? Tavallaan olen onnekas, koska olen kokenut myös huonosti nukkuvan ja vatsavaivaisen lapsen. Osaan siis ymmärtää niitäkin, jotka ovat tosi väsyneitä vauvan kanssa.

Yleisesti puhuen lapset ovat todella erilaisia uniasioissa. Toisille vain sattuu syntymään niitä hyväunisia ja tyytyväisiä kun taas jotkut saavat enemmän haastetta, esim. allergioita, vatsavaivoja, voimakastahtoista temperamenttia tai mitä nyt vaan. Ei ole vanhempien vika, jos lapsi ei nuku tai itkee paljon. Sen vain haluaisin sanoa kaikille, jotka tuskailevat asian kanssa.


Tässä vähän meidän vauvan elämää:

Kello on jotain 6.15 ja 7 välillä, kun Ukkonen herää sivusängyssään. Voisi ehkä nukkua vielä yhden syklin, mutta en jaksa enää imettää uneen. Tyytyväisenä katselee ja kiekuilee. <3 Annan hänelle leluja käteen ja makoillaan sängyssä. Suljen omat silmät. Mies hoitaa esikoisen, joka myös usein tässä vaiheessa herää ja kiipeää meidän sänkyyn tavoitteenaan päästä moikkaamaan vauvaa. Pussailee tätä naamaan ja kutittelee ja heiluttelee tukkaansa vauvan kasvoilla. Vauva nauraa ja iloitsee.

Usein mies hoitaa lasten aamutoimet, koska minun on niin vaikea nousta sängystä. Tai sitten tehdään ne yhdessä. Pyyhitään vauvan silmät ja pestään peppu. Tarvittaessa rasvaillaan. Uusi vaippa ja päivävaatteet. Öö unohdinkohan jotain, en nyt muista. Vauva menee yläkerran lattialle leikkimään kunnes ollaan kaikki valmiita alakertaan. Lastenohjelmat pyörii isommalle lapselle. Niitä yrittää pienikin kuikuilla.

Aamupalaa joskus 8 maissa. Kaurapuuroa ja hedelmä- tai marjasosetta Tripptrapp-syöttötuolissa istuen. Vasta hiljattain on alettu laittaa siihen. Paksulla kaulaliinalla tuetaan asentoa. Syö paremmin tässä kuin sitterissä. Puuroksi on vielä keitetty kaupasta ostettua, hienojakoista vauvapuuroa. Joskus annettu muussattuja marjoja, esim. vadelmaa. Haluaisin pian siirtyä tavalliseen hiutalepuuroon. Syöttötuolissa sen syöminen voisi onnistua paremmin kuin takakenossa sitterissä. Ruokahetkissä annetaan käsiin lusikka, maissinaksuja tai kokonaisia pieniä marjoja. Yrittää ottaa niitä koko nyrkillä. Niin pieni söpö vauva pöydän ääressä. <3

Ennen yhdeksää Ukkonen alkaa kitistä enemmän ja olla väsynyt. Vaihdetaan vaippaa tarpeen mukaan ja puen ulkovaatteet hänelle. Imetän istuen sohvalla, jolloin laittaa jo heti silmiä kiinni. Nk. unimaidot, ts. tärkeämpää turva kuin itse maito. Katselee minua silmiin oih. Irrotan rinnan ja alkaa itkeä. Laitan vaunuihin ja vähän kitisee. Suljen vaunuverhon ja hytkytän matalan kynnyksen yli rauhallisesti muutamia kertoja. Hiljenee ja nukahtaa. Tuhinan kuulee. Laitan vaunut ulos. Vaunun liina tiukasti kiinni etteivät oravat ja linnut pääse vaunun sisään. Itkuhälytin päälle tai ulko-ovi raolleen. Sinne jää.

Kesken unien noin 10 aikaan saattaa itkeskellä vaunuissa. Käyn lykkimässä seisoen oven raossa tai kynnysmatolla. Jatkaa yleensä uniaan. Joskus herää, mutta en ota paineita siitä. Jos näin käy, nukutaan tarvittaessa kolmannet päikkärit iltapäivällä. Aina ei edes tarvitse. Esikoisen kanssa olin paljon jännittyneempi, että mitä jos vauva herää kesken unien. Ehkä siksi, että esikoista oli niin vaikea saada nukahtamaan.

Poika herää noin 11.30 tai 12 itkien. Itku loppuu kun otan hänet ylös. Katselee ympärilleen ja kitisee kun riisun haalaria. Isosiskon puuhat alkavat kiinnostaa heti ja harvoin malttaa syödä maitoa samantien. Hetken aikaa leikitään ja hengaillaan. Keitän itselleni teetä ja ollaan rauhassa. Kohta äidinmaito maistuu vauvalle ja sen jälkeen heti lounaaksi soseruokaa. Ja vaihdetaan tietenkin vaippaa jossain välissä.


Tähän mennessä on annettu vauvalle paljon kaupan soseita. Arvostan itse tehtyä ruokaa, mutta tällä hetkellä omat rahkeet eivät riitä soseiden tekemiseen. Sitten myöhemmin. Ukkonen on maistellut nyt mm. porkkanaa, perunaa, bataattia, maissia, kukkakaalia, poronkäristystä, erilaisia hedelmiä ja marjoja, maissinaksuja, kaurapuuroa, vettä lusikalla syöttäen. Pieni purkillinen sosetta menee helposti. Usein tekeekin sitten mieli antaa sormiruokaa lisäksi. Yksittäisiä pieniä marjoja tai keitettyä kukkakaalia. Ei ole kuitenkaan vielä tottunut ruoan möykkyisyyteen, joten vähitellen totutellaan.

Leikitään ja touhutaan isosiskon kanssa. Sisko viihdyttää ja hoitaa, tuo leluja ja tarvikkeita, höpsöttelee. Vauvaa naurattaa. Sisko loikkii välillä liiankin rohkeasti vauvan yli ja pelleilee. Joudutaan varoittelemaan ja lopulta kieltämään, kun ei usko. Satulinnun lelut kiinnostavat Ukkosta ja omatkin. Suosikkilelu on selvästi patterikäyttöinen kaukosäädin, josta tulee erilaisia ääniä. Se saa koko pojan hytkymään innosta.


Kun uniaika lähestyy, on vauvan välipalan aika. Joskus imetän ensin, joskus jälkeen. Kello on jotain 13.30 tai 14. Hedelmää tai marjaa vauvalle, maissinaksua pöytäpuuhaksi. Välillä menee hermo naksuihin: ne sulavat nyrkin sisään eikä niitä saa suuhun. Silloin hermostuu kovasti ja tärisee turhautumisesta.

Toiset unet noin klo 14 tai 14.30. Sama meininki kuin aamulla: puhtaalla vaipalla ja täydellä mahalla unille. Nukahtaa nopeasti.

Herää yleensä 15-16 välillä. Riisutaan ja katsellaan taas isosiskoa. Imetän ennen päivällistä. Sose maistuu. Sitten on oleskelua äidin, isin ja isosiskon kanssa. Kauppareissua, leikkiä, useimmiten rauhallista kotoilua. Imetys ennen iltapalaa jos tuntuu että nälkä iskee.


Tehdään puuro jäähtymään 18.30 tai vähän jälkeen. Syödään taas syöttötuolissa. Tykkää ripeästä ruokailutahdista. Pöydästä mennään suoraan iltatoimille yläkertaan. Pestään kasvot, mistä vauva pitää. Katselee itseään peilistä ja naureskelee. Pestään kädet, koska niitä on imeskelty pitkin päivää ja sormien väleihin kertyy likaa hetkessä. Samoin kaula ja peppu. Rasvataan ja laitetaan uusi vaippa, tällä hetkellä Pampers 4. Ukkonen saa hypistellä käsissään hammasharjaa tai muuta lelua. Laitetaan yöpuku ja sukat. Lopuksi pestään vauvojen hammastahnalla ne kaksi alahammasta. Sanotaan hyvät yöt isille ja isosiskolle lentopusujen kera.

Sängyn laidalla istuen imetän pienet uni/turvamaidot. Laitan sitten Ukkosen omaan sänkyynsä unipussiin. Tässä meillä on tarkat rutiinit. Unipussin vetoketjun mentyä kiinni otan vauvaa pepusta ja vedän lähemmäs jalkopäätä, koska yöllä liikkuu itsensä toiseen päätyyn. Heitän peiton lennokkaasti alavartalon päälle: sillä saadaan vauvalle viimeistään iloinen mieli. Pussaan hyvät yöt. Sanon "nuku hyvin rakas" ja lähden pois huoneesta laittaen oven kiinni. Yleensä sängystä kuuluu pari pientä jokellusta, toisinaan ei kuulu mitään. Vauva on nukahtanut.

Yöllä en reagoi yksittäisiin äännähdyksiin. Imetän kuitenkin yöllä noin neljä kertaa, kun kitinä ei lopu tai kun se voimistuu itkuksi. En halua esikoisen häiriintyvän vauvan itkusta. Imetysajat ovat noin klo 22, 2, 5 ja 6. Joskus joku näistä jää välistä ja toisinaan syötän useammin. Vauva haluaa odottaa yöllä, että maitoa alkaa herumaan. Pelkkä rinta ei siis riitä. Kun heruminen päättyy ja hän imee vähän harvemmin, irrotan rinnan sormen avulla ja käännyn nopeasti pois. Käännän selän. Yleensä se sopii hänelle ja hänkin kääntyy selälleen ja jatkaa unia. Joskus alkaa itkeskellä heti uudestaan ja silloin haluaa vielä hetken lisää.

Mielessä on lähiaikoina muuttaa yötapoja siten, että herättäisin vauvan paremmin joka imetyksellä. Nyt siis menen unisen vauvan viereen ja syötän makuulta. Yhtenä iltana herätettiin hänet panadolin laittoa varten ja kävikin niin, että vauva jätti yhden syötön välistä. Olin ihan ihmeissäni. Nukkui siis pidemmän pätkän ihan yllättäen. Tähän asti yösyötöt eivät kuitenkaan ole olleet minulle ongelmallisia, varsinkin nyt kun rinnan pureminen loppui ja hän nukahtaa niin helposti syötön jälkeen.


Olen ennenkin sanonut, että tykkään, kun päivissä on rutiineja ja rytmiä. Se tuo itselleni ennustettavuutta ja rauhallisuutta sekä silloin on helpompi suunnitella menemisiä ja tekemisiä. Nyt meillä on aika kiva ja selkeä meininki.

Meidän vauva syö nyt siis viisi soseateriaa päivittäin. Siitä on tullut jo tapa. Tähän määrään päästiin yllättävän nopeasti, kuin vahingossa. Pääsiäisenä huomattiin vain, että vauvahan söisi vaikka kuinka paljon. Niinpä on annettu hänelle enemmän ja useammin. Aluksi soseiden antaminen oli kyllä vaikeaa. Hän itkeskeli ja maha reagoi. Nyt on ollut helpompaa.

Yritän imettää säännöllisesti, jotta maidontuotanto säilyisi riittävänä. Pyrin tekemään sen myös ennen soseruokaa, jotta hän täyttäisi mahan ensisijaisesti maidolla. Toisaalta Ukkonen on kyllä aina tehnyt niin, että syö vain sen yhden herumisen ajan. Ei siis pienempänäkään jaksanut odotella uutta herumista, jossa kesti jopa 10 minuuttia. Ja niille jotka ei tiedä, niin heruminen tarkoittaa sitä, että maito tulee ulos rinnoista. Maitoa voi olla vaikka kuinka paljon, mutta jos se ei heru, se ei yksinkertaisesti tule pois. Vauva voi imeä, mutta maitoa ei tule. Herumiseen  voivat vaikuttaa heikentävästi monet asiat, esimerkiksi stressaaminen, väsymys tai vähäinen vedenjuonti. Luulen, että tämä imetyksen määrä riittää toistaiseksi. Yösyöttöjä kun on vielä niin monta.

Onhan tämä elämä yhtä ruokailua ja leikkiä ja päiväunta. Kahden pienen lapsen rytmit, syömiset, ulkoilut, leikit ja unet kun saa sujumaan edes jotenkin sinne päin, niin voipi olla ihan tyytyväinen itseensä. Ja siihen päälle vielä ne tärkeimmät eli läsnä oleminen lapsille, tunnetaidot, sosiaaliset taidot sekä muut lasten kehitystehtävät ja osaamisalueet, joita pitäisi (ainakin neuvolan mukaan) harjaannuttaa. Ja lisään listaan vielä kotityöt, koska ainakin itse olen parempi ihminen siistissä kodissa. Ja sitten ne tärkeät vapaahetket, jolloin voi käydä yksin vaikkapa asioilla, lenkillä tai kahvilassa.

Mutta tiedättekös, tuon listan lueteltuani fiilis on kuitenkin aika jees. Meidän pieni vauva alkaa vähitellen oppia isojen vauvojen juttuja ja ruokarytmin säännöllistyminen tuntuu mukavalta. Samalla olo on haikea, että nyt se meidän pikkunyytti kasvaa, mutta toisaalta lasten kasvaminen ja kehittyminen tuo elämään aina uusia kivoja juttuja, esim. vapautta minulle. Itse olen viime aikoina keskittynyt entistä enemmän läsnäolemisen taitoon ja leikkimiseen lasten kanssa. Vaikka kodin siisteys on minulle tärkeää, se työ ei tekemällä lopu. En halua siivota maanisesti jokaista hiuskarvaa, joka lattialle putoaa. Laitan tiskit, mutta vain kahdesti päivässä. Eheh.


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Rentoa ja iloista vappua!

Tänään paistoi aamupäivällä ihanasti aurinko. Satulintu (2 v 10 kk) jäi iloisena kerhoon ja minä imuroin alakerran Ukkosen (7 kk) nukkuessa vaunuissa. Kotiin lähtiessä tyttö oli niin onnessaan kun sai kerhosta ilmapallon ja pienet uudet saippuakuplat. Testattiin niitä heti kotipihassa kuopuksen möllötellessä kantorepussa. En ole käyttänyt kantoreppua hänen kanssaan, mutta tänään kokeiltiin taas.

Toivon itselleni rentoa, rauhallista, kuplivan iloista ja munkin tuoksuista vappua. Aion leipoa ihan vain itseäni varten punasipuli-fetapiirakkaa sekä tehdä pasta-halloumisalaattia, johon tulee mm. aurinkokuivattua tomaattia ja punaista pestoa. Paistan munkkeja ja juodaan kaupasta ostettua simaa. Puhalletaan koti täyteen erivärisiä ilmapalloja ja toivottavasti nauretaan paljon. Käydään kävelyllä kaupungilla, leikkipuistossa ja kahvilassa jos siltä tuntuu. Ollaan rentoja ja onnellisia, toivon.

Tänään aloitettiin viikonloppu käymällä treffeillä miehen kanssa: ensitreffit kuopuksen syntymän jälkeen. Saatiin mummu lastenvahdiksi ex tempore. Liian pitkä aika edellisistä ravintolatreffeistä, mutta niin nyt vaan pääsi käymään. Tästä on hyvä parantaa. Ruoka ei ollut uusitussa Jalossa mitenkään ihmeellistä. Olisi kaivannut lisää makua. Revolution jatkaa siis kärkipaikalla minun suosikkilistalla! Kiva oli silti käydä yhdessä, kahdestaan. Hetken aikaa oltiin taas pelkästään mies ja vaimo. Miten erikoiselta se tuntuikaan.

Toivon teillekin kaikille aurinkoista vappuviikonloppua! Ollaan rauhassa ja tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä!

Huomasin muuten tänään, että pensaisiin oli tullut uusia silmuja ja siellä täällä pilkisti maasta uutta vihreää. Odotan sitä kun koivut alkavat näyttää hennosti vaaleanvihreiltä. 💚


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Remontin muistelua

Ne jotka ovat seuranneet meidän perheen kuulumisia jo edellisen blogin ajoilta, tietävät että muutimme vihdoin joulukuussa 2016 uuteen kotiimme pitkällisen remontin ja säätämisen jälkeen. Olin kirjoittanut remontista yhteenvedon, mutta siinä kevyessä hötäkässä (raskausväsymys, remontti, synnytys, muutto, ihan tavallinen arki kahden pienen kanssa) se jäi julkaisematta.

Kevät kun on muutenkin kodin laittamisen aikaa, on kiva muistella mennyttä remonttiähkyä. Olen niin onnellinen meidän uudesta kodista nyt, vaikka täytyy myöntää, että koko viime vuosi oli aikalailla kuraa. Juuri puhuttiin miehen kanssa, että edelleen toivutaan tuosta rykäyksestä. Se oli parisuhteenkin koetinkivi ja retki omaan inhimilliseen sieluun.


Pelkkä asuntokauppojen tekeminen oli meille raskaampi ja pitkäpiimäisempi projekti kuin olisi osattu arvata. Periaatteessa kaupat oli sovittu puolitoista vuotta ennen h-hetkeä, mutta tutun myyjän viivyttely ja empivät puheet kuormittivat minut äärilaidalle. Niin monta kertaa kauppojen tekemistä siirrettiin, että kiehuin. Olin valmis jo luovuttamaan ja katseltiinkin muita asuntoja. Tämä oli kuitenkin niin sopiva meille, että sen ajatuksen voimalla sinniteltiin.

Asunto oli alkuperäisessä 80-lukuisessa kunnossaan, joten tarvittiin täysremontti. Aloitettiin suunnittelu ihan tyhjästä vailla mitään kokemusta. Oli stressaavaa miettiä eri remonttiratkaisuja raskausmahaa raahaten sekä tietämättä, ehditäänkö muuttaa ennen kuopuksen syntymää. Mitä jos tehtäisiin tyhmiä virheitä? Onneksi urakoitsijalla oli sen verran pelisilmää, että ohjasi meitä oikeaan suuntaan tekemällä rohkeasti omia ehdotuksiaan. Niistä oli apua.

Satojen päätösten tekeminen oli oikeasti ihan hullua. Huh sitä keskustelun ja neuvottelun määrää! Ja vaikka meillä on melko samanlainen tyylitaju, kinaakin tuli. Meillä oli myös erilainen tapa hoitaa asioita: minä halusin tehdä valinnat nopeasti, jotta ne ovat pois alta kun taas mies halusi vertailla kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja kilpailuttaa jokaikisen firman. Olin menettää järkeni. Ollaan siis rakennettu tämä koti yhdessä, lattian alta kattoon. Niin vaikeaa kuin se olikin, se yhdistää meitä nyt.

En saanut kaikkea mitä olisin halunnut. Sain kuitenkin unelmieni kodin, josta olen ylpeä. Sain jopa haaveilemani keittiösaarekkeen, vaikka keittiömme pienuus asetti rajoja. Kaikki sentit laskettiin tarkkaan. Itse asiassa kävi niin, että lopulta piirrettiin itse meille keittiö. Aseteltiin ruutupaperille kaapistot, liedet ja muut. Keittiö onkin minulle yksi tärkeimmistä paikoista uudessa kodissa ja mielestäni se onnistui hyvin. Tykkään erityisesti tuliterästä mikroaaltouunista, isosta tiskialtaasta sekä induktioliedestä, joka kuumenee nopeasti.



Loppua kohden tahti vain kiihtyi ja pari pientä virhettäkin tehtiin. Ehkä eniten harmittaa sähköpistokkeen puuttuminen ihan lieden vierestä. Halusin sen siihen, mutta kommunikaatiokatkos vauhdikkaassa loppuvaiheessa aiheutti mokan. No tällaisten kanssa kyllä eletään: pieniä juttuja ottaen huomioon öö... kaiken. 

Viime metreillä mies vielä ravasi rautakaupassa päivittäin hakien raksalle mitä milloinkin, pistorasioiden koteloista vessapaperitelineisiin. Hän hoiti muutenkin kaikki viralliset tuotteiden tilaamiset ym. Oli yhteydessä mm. isännöitsijään, remonttitarkastajaan, urakoitsijaan, rautakauppaan, keittiöfirmaan, kylppärikauppaan ja pankkeihin. Teki aivan valtavan työn. Minä puolestaan hoidin yksin silloisen kodin, esikoisen ja raskauden. Minäkin ylitin itseni.




Saatiin paljon apua anopilta. Hän maalasi asunnon kaikki seinät ja portaat. Hoiti esikoista meidän käydessä keittiö- ja kylpyhuonekaupoilla. Veivät miehensä kanssa monia peräkärryllisiä roskaa kaatopaikalle. Kokeiltiin muuten ottaa kerran tyttö mukaan laattakauppaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Hän olisi halunnut minun vain tanssivan kanssaan esittelykylppäreiden lattioilla. Anoppi myös tarkkaili remontin aikana, kuinka urakoitsijan työ etenee. Se oli hyödyllistä, koska itse päästiin paikalle harvemmin. Aluksi anopin jatkuva mukana oleminen ärsytti, sillä hän tuntui hieman omivankin meidän remontin ja yritti vaikuttaa päätöksiimme. Hän kävi raksalla omin luvin ja meille etukäteen ilmoittamatta sekä jemmasi itselleen asuntomme vara-avaimet meiltä kysymättä.

Remontti vei meiltä yllättävän paljon aikaa ja energiaa siitä huolimatta, että ulkoistettiin kaikki mahdollinen. Yllätyksiäkin tuli. Yläkerrassa ei esimerkiksi saatu lastenhuoneiden oviaukkoja siihen mihin olisi ollut järkevintä, koska keskellä seinää meni joku putki! Kylpyhuoneen kosteusvaurioita puolestaan piti kuivatella useita viikkoja. Onneksi saatiin iloisiakin yllätyksiä. Olohuoneen katto oli sittenkin saatu röpelöisestä tasaiseksi ja liesituuletin olikin oikein jees.



Viime vuosi oli tunteikas. Pahin stressi hellitti heti kun oltiin saatu tilattua kaikki tärkeimmät ja isoimmat kodin osaset. Huokaisin ja luotin, että kaikki järjestyy. Välillä kyllä mietin, miten jaksankaan. Myös raskaudella ja synnytysjännityksellä oli oma osansa. Olin väsynyt kaikilla tavoilla ja vauva oli ollut perätilassa koko ajan. Jännitin perätilasynnytystä ja pähkäilin viikko tolkulla, että millä tavalla tämä vauva synnytetään. Edellisen synnytyksen jälkeen minulla oli paljon verenvuotoa ja minut luokiteltiin riskisynnyttäjäksi. Pelot olivat välillä tosi suuria: pelkoa kuolemasta. Hetki ennen laskettua aikaa alkoi yhtäkkiä helpottaa ja mieli keveni. Rauha palasi.

Kodin viimeistely ja sisustaminen jatkuu yhä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että mies sai uuden ison television, josta haaveili. Ostettiin myös mm. uusi vitriini, lipasto sekä ihana kulmasohva. Kaikki matot uusittiin, koska haluttiin luopua vanhoista ja pölyisistä karvalankamatoista. Olohuoneen kruunuksi hankittiin pitkän budjettipohdinnan päätteeksi upea Octosecto-valaisin. Todellakin kannatti! Uusi ruokaryhmäkin täytyi ostaa, koska vanha ei mahtunut nykyiseen pieneen keittiöömme. Vaaleaa, maanläheistä, pehmeää tyyliä. Saatiin alakerta valmiiksi juuri ennen joulua.

Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että onpa meidät keitetty melkoisessa liemessä! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! On tehty tämä koti nyt meidän perheelle ja saadaan olla siitä ylpeitä. 

Vanhaan kotiin liittyy monia rakkaita muistoja parisuhteemme alusta sekä esikoisen vauva- ja taaperoajalta. Musta nahkasohva kyyhkyläisten lepopaikkana, paksu olohuoneen matto lapsen haparoivien askelten alla, juhlat ystävien kanssa, kesäparveke ja upeat ylimmän kerroksen maisemat. Kyllä ne haikeutta tuottavat. Olen silti rakastanut tätä uutta koko sydämestäni ja tänne on hyvä rakentaa uusia ihania muistoja. 💖

Tämä on Koti.

Ja lopuksi vielä kuvakurkistus meidän yläkertaan, jossa makuuhuoneen ikkunoissa roikkuu sekä uusia ihania vaaleita verhoja että vanhoja lakanoita yöunia auringolta suojaamassa. Eheh, tarkoitus olisi kyllä ostaa lisää pimennysverhoja. Iso-Arskakin haluaa pian seinälle ja sauna lämpimäksi.








maanantai 24. huhtikuuta 2017

Trooppinen smoothie

Sunnuntaina pitkästä aikaa käytin pienen ekstraenergian aamupalan tekemiseen. Tuntui, että oli pakko heittää tähän happamaan naamaan jotain erityisen värikästä, kaunista ja terveellistä. Ja auttoihan se: tuli heti parempi mieli. Yleensä teen aamupalat totutun kaavan mukaisesti rutiinilla. Puurot ja lisukkeet. Teetä ja hedelmää. Pitäisi useammin käyttää vähän ajatusta aamiaiseen. Valmistella jo illalla. Tehdä erilaisia kokeiluja. Eikä se veisi edes kovin paljoa aikaa. Sauvasekoittimella saa nopeasti smoothien, kun heittää vaan kyytiin kaikkea mitä kaapeista löytyy.


Trooppinen lusikoitava smoothie

 pehmeää rahkaa 1 prk
soijalesitiiniä 1 rkl
vehnäleseitä sopiva pieni ripaus

kypsää banaania aika pieni pala
yhden passionhedelmän sisus
appelsiinia pari lohkoa

Froosh-smoothiejuomaa, makuna mango-appelsiini, 
vajaa puoli purkkia eli ehkä semmoinen reilu desi
(tai enemmän jos haluaa juoda smoothien lasista)

Päälle: mitä tahansa siemeniä ja hedelmää. Minulla sattui olla mangoa.




Perinteisesti minun smoothiet on olleet vähän tylsiä, kun olen käyttänyt usein samoja marjoja ja sokeroimatonta mehukeittoa notkistamaan. Olen myös laittanut enemmän vehnäleseitä ja jättänyt valmiin smoothiejuoman pois. Kevyttä, mutta aina suht samanlaista sekä makeutusaineen makuista. Yritänkin nyt vähentää makeutusaineiden käyttöä, koska en usko niiden olevan terveellisiä eikä niistä ole riittävästi tutkimustietoa. Tuo Frooshin pieni smoothiejuoma on kyllä herkkua ja makeuttaa sopivasti. 

On ihana tehdä välillä tällaisia herkumpia aamiaisia. Kyllä minun pitäisi käyttää enemmän energiaa ja aikaa ruoan kauneuteen, värikkyyteen ja esillepanoon. Sellaisesta ruoasta tulee hyvä mieli, kun saa syödä kaikilla aisteilla.

Ps. Soijalesitiini on raemainen rasvavalmiste, joka auttaa mm. kehon rasva-aineenvaihdunnassa. Se myös muuttaa rahkan koostumusta kermaisemmaksi. Se on siis täysin eri tuote kuin soijarouhe, jota käytetään ruoanvalmistuksessa proteiinina.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Uutta hiusta kasvaa, jippii!

Neljä kuukautta sitten minulta alkoi pudota paljon hiuksia. Se johtui siitä, että raskaushormonit palautuivat ja ne hiukset, jotka eivät raskauden aikana tippuneetkaan (hormonien vaikutuksesta), irtosivat nyt. Harjaan jäi tukkaa joka ilta huomattavia määriä. Hiustenlähtö alkoi nopealla tempolla ja yhtäkkiä hiuksia oli kaikkialla muualla paitsi päässä. Surullisena yritin saada laihaa lettiäni kammattua nätiksi sekä peiteltyä päänahkaa.

Tiesinkin odottaa hiustenlähtöä. Myös esikoisen ollessa kolmen kuukauden ikäinen, kävi samoin. Tällä kertaa hiukset alkoivat kuitenkin kasvaa hitaammin takaisin. Tai sitten vain osasin nyt huomioida asiaa enemmän. Kuopus on nyt 7 kk.

Eilen oli ihan mahtava huomata paljon lyhyttä karvaa törröttämässä jakauksen molemmin puolin. Ihan huippua! Muutama viikko sitten löysin itseltäni myös pulisongit, joita ei siis todellakaan ole leikattu tarkoituksella vaan ne ovat uutta kasvavaa hiusta. Jipii! Saan tukkani takaisin! 💚💚💚

Meikkaan vähän ja teen kampauksia itselleni vain harvoin. Hiukset ovat kuitenkin minun kruununi. Tukan ollessa siisti oloni on itsevarma ja tyytyväinen. Ihan sama vaikka uudet korret nousevat nyt pystyyn jakauksen vieressä. Pääasia että niitä kasvaa!


Nyt olenkin hiustenlähdöstä havahtuneena ottanut käyttöön ravintolisän, joka sisältää hiuksille ja kynsille tärkeitä aineksia: C-vitamiinia, biotiinia, sinkkiä ja kysteiiniä. Raskauden ja imetyksen aikana erilaiset vitamiinitarpeet ovat suuremmat kuin muuten. Sitä ei aina meinaa muistaa, imetyksen vaikutusta. Monivitamiinivalmisteessa toki jotain lisäyksiä on, mutta en usko näistäkään nyt haittaa olevan.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Keinutaan!

Haastan sinut. Seuraavan kerran kun näet jossain pihakeinun, sellaisen tavallisen, istu siihen ja ota oikein kunnon vauhdit. Olitpa sitten minkä ikäinen tahansa, tee se. Pidä itsesi jämäkkänä ja nosta jalat vauhdissa suorina ylös. Pidä turvallisen voimakkaasti käsillä kiinni naruista. Anna pään mennä alas taakse suorien käsien varassa ja katseen kohdata taivas. Ota ainakin muutama kunnollinen svingi kaikessa rauhassa. Aisti keinahdus koko keholla ja tunne mahanpohjassa iloinen muljahdus.

Ah kevät ja kevätleikit! Nautitaan joka hetkestä. Minun mielestä me eletään nyt vuoden parasta aikaa. <3



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Rajoittavat uskomukset

Viime aikoina minusta on ollut mielenkiintoista kyseenalaistaa uskomuksiani itsestäni. Millaisena pidän itseäni ja miksi? Olenko sittenkään sellainen kuin olen aina luullut? Mitkä ovat oikeasti heikkouksiani ja vahvuuksiani? Mistä oikeasti pidän? Millainen käyttäytyminen on osa pysyvää temperamenttiani ja mikä puolestaan on opittavissa oleva piirre tai taito?

Ihmisillä on monenlaisia rajoittavia ja kielteisiä uskomuksia itsestään. Useat niistä ovat tosi tiukassa ja niitä täytyy käsitellä huolella vapautuakseen niistä. Uskomukset ovat minuuteen, kaikkeen olemiseen ja osaamiseen liittyviä kertomuksia ja ajatuksia, joita henkilö itse on alkanut pitää absoluuttisena totuutena. Harvoin niitä edes kyseenalaistetaan arjessa. Ajatellaan vain, että tällainen minä olen ja nämä asiat minä osaan, piste.


Uskomukset ovat voineet syntyä jo lapsuudessa esimerkiksi muiden kommenteista ja siitä, miten lasta on kannustettu mihinkin toimintaan. Miten on tuotu esiin vahvuuksia ja heikkouksia sekä kuinka lasta on rohkaistu opettelemaan vaikeita asioita. Onko korostettu näkökulmaa, jossa "sinä et ole lahjakas tässä asiassa vaan tuossa toisessa" vai ajattelumallia, jossa "harjoittelemalla voit oppia mitä vaan". Onko puhuttu, että "sinä olet tällainen ja tällainen, et sellainen". Onko lyöty leima otsaan. Lapsena ja nuorena sitä on helposti kovin herkkä ulkopuolisten hyvääkin tarkoittaville sanomisille.

Meidän aikuistenkin olisi hyvä muistaa, että meidän on mahdollista tehdä elämässä aikalailla kaikkea mitä haluamme. Meidän on mahdollista oppia vaikeitakin asioita, jos meillä on riittävästi motivaatiota harjoitella. Voimme kehittyä erilaisiksi kuin lapsuudessa tai nuoruudessa itseemme imaisemamme leima osoittaa. Saamme olla sellaisia kuin oikeasti olemme, vaikka olisimme vuosikymmenet luulleet olevamme erilaisia. Saamme kehittyä ja kasvaa. Saamme muuttua! Tämä antaa meille mielettömät määrät mahdollisuuksia. Miten ihanaa!

Olen oppinut tiedostamaan monia uskomuksia itsestäni. Olen esimerkiksi jo lapsuudessa alkanut uskoa, että minä olen kyllä musikaalinen, mutta kuvataidetta en osaa tuottaa. Pitkään luulin, että jokaisella ihmisellä on korkeintaan yksi juttu, jossa voi olla erityisen hyvä. Ja minä ajattelin, että pianonsoitto oli minulle se. Soittotaitoani tuotiin esille paljon lapsena ja soittoani tietysti kehuttiin. Ja hyvä tietysti niinkin, herkkänä ja epävarmana imin kehut syvälle sydämeen ja sain niistä voimaa. Olin hyvä jossain.

Ja olinhan toki harjoitellut soittoa kovasti. Oli ihana saada kehuja. Kuitenkin vasta hiljattain olen ymmärtänyt, että aivan yhtä hyvin voisin olla taitava jossain muussa asiassa. Jos olisin päätynyt esimerkiksi kuvataidekouluun tai mieluisaan liikuntaharrastukseen, olisin voinut kehittyä siinä. Jos olisin jatkanut novellien ja runojen aktiivista kirjoittamista, voisin olla julkaissut jo omaa tekstiä. Jne.

Olen tietysti todella onnellinen, että olen oppinut soittamaan pianoa niin hyvin, että vielä aikuisenakin osaan soittaa uusista nuoteista monenlaista musiikkia. Toisaalta välillä kaihertaa, että miksi piti niin kovasti keskittyä vain siihen pianonsoittoon ja musiikkiin. Olisiko voinut opetella ja harrastaa jotain muutakin? Eivät pianotunnit nimittäin aina järin mukavia olleet. Eikä aina olisi jaksanut harjoitella. Toisaalta taitojen kertyessä oli myös helppo tehdä sitä mitä osasi, ts. soittaa. Muun taidon opettelu olisi varmaan tuntunut hankalalta.

Yksi sitkeistä uskomuksistani onkin ollut, että "osaan soittaa, mutta en piirtää". Että minulla ei yksinkertaisesti ole siihen kykyä. Piirrän esimerkiksi kaikki eläimet melko samalla tavalla enkä hahmota mittasuhteita kovin hyvin. Yläasteella koin olevani tosi huono kuvataiteessa, samoin yliopistossa. En keksinyt aiheita teoksiini eivätkä opettajat koskaan kehuneet töitäni. 

Nyt olen kuitenkin päättänyt ajatella toisin. Olen huomannut, että mallista piirtäminen onkin yllättävän helppoa eikä siihen tarvitse mitään supertaitoja. Myös hyvä mustekynä ja riittävän paksu ja imukykyinen paperi auttavat. Olen tajunnut, että kyse on ollut vain harjoituksen puutteesta ja siitä, että uskomukseni vuoksi en ole edes yrittänyt etsiä keinoa piirtämisen sujumiseen.

En ajattele itseäni enää pianistina. Kyllä, osaan soittaa, mutta osaan paljon muutakin! 💛 Ajattelen muutenkin nykyään mieluummin vahvuuksiani ja sitä, miten voitan heikkoudet ja pelot minulle sopivalla tavalla. Haluan ajatella itsestäni hyvää ja puhua itselleni kauniisti.

Mietipäs hetki. Mitä sinä osaat ja missä asioissa ajattelet virheellisesti olevasi huono? Entä voisitko puhua itsellesi kauniimmin ja kannustavammin? Voisitko tarttua rohkeammin toiveisiisi ja etsiä keinoja niiden toteuttamiseen? Usein elämänlaatua ja hyvinvointia voi edesauttaa jo pikkuruisilla muutoksilla arjessa.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sormet jauhoissa!

Viime päivinä olen taas kerran avannut jauhopussin ja leiponut! Saldona mm. persikkamuffinssit, jyväleivät, nutella- ja rahkapullat, suklaafudgekakku sekä ihanan raikas mangokakku.


Leipoisin vaikka kuinka usein, jos olisi enemmän aikaa, jaksamista sekä herkkusuita syömässä. Tekisin kauniita täytekakkuja ihanilla moussetäytteillä, erilaisia pullia, jyväisiä leipiä, herkkiä juustokakkuja, maukkaita kasvispiirakoita sekä pipertäisin sokerikoristeita illat sormet syyhyten. Kokeilisin paljon uusia reseptejä. Itsellekin on ihana leipoa, mutta tällä liikunnan määrällä herkut solahtavat suoraan suusta mm. lantiolle, takapuoleen, reisiin, kaulalle ja poskiin. Eheh.

Tällä hetkellä minulla on energiaa leipomiseen silloin tällöin. Usein teen helppoja rieskoja tällä ohjeella. Porkkanasämpylät ovat helpot ja korvapuustit toimivat aina. Uusien ohjeiden kokeileminen vaatii enemmän paneutumista ja keskittymistä, joten siksi siihen on aikaa harvemmin.

Pitkään on ollut mielessä kaikkia leivonnaisia, joita haluaisin kokeilla. Vihdoin tänään sain aikaiseksi valmistaa kiiltäväpintaisen ja aurinkoisen mangorahkakakun, pääsiäisen ja kevään kunniaksi. Tosin se ei sujunut ihan kommelluksitta, koska onnistuin mm. pudottamaan lattialle kaiken kakkupohjamurun ja mies joutui lähteä hakemaan kaupasta uusia kaurakeksejä sitä varten. Ohje on Hellapoliisin ja löytyy painamalla tästä. Kyseessä siis raikas mango-rahkakakku, jossa olen käyttänyt Bonnen 100% mangososetta. Tämä menee jatkossa todellakin minun suosikkileivonnaisten vihkoon, tosin liivatteen sijasta aion jatkossa kokeilla hyytelösokeria ja vaniljakreemijauhetta. Ei tästä mikään kauneuskisan voittaja tullut, mutta maku on lempeä, kepeä ja mangoinen.
 
 
Oikeastaan leivontabuustini alkoi jo eilen, kun pyöräytin suklaafudgekakun. Kurkkaa Maku-lehden ohje täältä. Tämäkään ei yllättänyt kauneudellaan, mutta maussa ei ollut valittamista. Sen verran makeaa settiä kuitenkin tuli, että kylässä ollut ystävä sai viedä mennessään osan. Heti uunista ottamisen jälkeen kakun keskiosa vajosi alas, mutta ei se oikeastaan haitannut. Ekan kerran kun näitä tekee niin sitä on tyytyväinen ensisijaisesti siitä mausta. Jatkossa voi keskittyä hienosäätöön ja ulkonäön hiomiseen.


Jatkossa aion opetella tekemään myös jyväistä leipää. Tällä viikolla kokeilin ihan sellaisella perusohjeella, jossa oli vapaavalintaisia jauhoja ja siemeniä. Tuli jokseenkin tavallista ja mautonta, vaikkakin nättiä
 

Ensi kerralla ainakin paahdan siemenet ennen taikinaan lisäämistä ja käytän taikinan tekemiseen enemmän aikaa. Tällä kertaa heitin ainekset vain kulhoon muun touhun lomassa ja toivoin parasta. No, tekemällä oppii. Anoppi tekee usein jouluksi sellaista makeaa vuokaleipää, joka on täynnä jyvää ja kuivattua hedelmää. Jotain sellaista haluaisin. Ostin muuten pääsiäiseksi myös ainekset vihikseen, joka on lihapiirakan kasvisversio. Hiivaleipäjauhoista tehdään taikina, jonka sisään leivotaan mm. soijarouhetta, riisiä ja purjoa. Maltan tuskin odottaa ja kuola alkaa heti valua kun ajattelenkin paistettua purjoa. Hahhah!

Kun saan rauhallisen hetken leipoa ja lopulta näen valmiin teoksen, rentoudun ja tulen tyytyväiseksi. Olen silloin saanut aikaiseksi jotain näkyvää, hyvää ja kaunistakin omilla käsilläni. Voin nauttia siitä läheisteni kanssa.

Miten sinä rentoudut? Mikä on sinun arkiterapiaasi?

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Siitepölyt ovat taas täällä

Minulla on nyt neljättä päivää kurkku kipeä eikä flunssa ole alkanut. Se sai epäilemään syyksi siitepölyä (katupölyn lisäksi). Myös lapset ja mies oireilevat yskien ja kurkkukivulla.

Viime keväänä minulla oli selkeät allergiaoireet mm. koivusta ja luultavasti pujostakin. Mieskin on allerginen. Satulintu oli myös väsynyt ja valitteli kutiavia silmiä, mutta silloin sinniteltiin, koska neuvolan mukaan niin pienille lapsille ei allergiatestejä ollut tapana tehdä. Vältettiin ulkoilua ja päästiin siitepölykauden yli juuri ja juuri.

Minulla allergiaoireet ovat pahentuneet iän myötä. Oireet ovat tulleet selkeämmiksi ja elämää rajoittavammiksi. Yliopistoaikoina ensimmäisen kerran kokeilin allergialääkettä silmien kirvelyyn. Sitten kului muutama vuosi ilman huomattavia oireita, kunnes bongasin ne taas selkeinä viime keväänä. Väsytti, uuvutti, silmät vuotivat ja kutisivat, nenä valui sekä ristiallergiat reagoivat (esim. omena sai aikaan selkeitä oireita).

Olin jo unohtanut tämän koko asian ja ajattelin ensin yskän olevan lapsissamme jyllänneen flunssataudin jälkioiretta. Itselläni flunssaa ei ole kuitenkaan ollut.


On kyllä viime päivinä ulkoiltu paljon. Pohjanmaalla oltiin pitkiä aikoja pihalla. Tällä viikolla aion ulkoilla vähemmän ja katsoa, auttaako se. Luin juuri Forecan siitepölytiedotteen, jonka mukaan Keski-Suomessa on ainakin lepän (LLL) ja koivun (K) siitepölyjä. Harmittaa, jos ja kun tyttö ainakin on herkkänä siitepölyille. Se on viime vuoden oirehtimisen jälkeen oikeastaan aika selvääkin. Ja vauvakin on yskinyt viime päivinä enemmän kuin yleensä.

Jospa sisällä pysyttely auttaisi. Se on vain niin tylsää meille kaikille! Ulkoilut ovat rytmittäneet päiviä mukavasti ja tuoneet vaihtelua leikkeihin. Nyt täytyy toden teolla alkaa miettiä, miten kuluttaa aikaa sisällä, muuten kuin vain tuijottelemalla kaunista kevätaurinkoa kylppärin kattoikkunasta.

Jos siitepölyt alkavat vaivata enemmän, hakeudutaan tietenkin testeihin ja hoitoon. Itseäni mietityttää sekin, että olen allerginen ainakin yhdelle antihistamiinille. Vaan eiköhän niitä muitakin vaihtoehtoja ole. Jännittäisi vain kokeilla, kun viimeksi reaktiona oli laaja nokkosihottuma ja nieluoireet.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kaksi kotia

Tultiin vanhempieni luokse Pohjanmaalle. Täällä on kiva kyläillä.

On ulkoiltu auringossa, saunottu ihanassa mökissä ja syöty hyvin. Käyty rannassa ja kurkattu possuja naapurissa. Koristeltu pajunkissoja, ajettu potkupyörällä. Paistettu makkaraa takassa ja keskusteltu monenlaista.

Nämä viikonloppureissut virkistävät. Päivät tuntuvat silloin erityisiltä, kun ei tarvitse pyöritellä omia tiskejä ja saa pientä retkitunnelmaa. Näin viikonloput ovat erilaisia kuin arki.

Lapset tosin ovat varmaan vähän väsyneitä matkalla olemiseen. Vauva oli minussa kiinni viime yön ja äskenkin oli vaikea rauhoittua nukkumaan. Satulintu muuten vain oli tänään väsynyt ja edelleen flunssainen. Touhunnut silti koko päivän innoissaan mummun ja papan kanssa.

Ihana olla täällä nyt rauhassa ja hötkyilemättä. Luonnon keskellä maaseudulla. Aistia kevättä, kuunnella joutsenia ja yön hiljaisuutta, keskittyä leikkeihin lasten kanssa, nähdä isoveljeä. On viihdytty.

Huomenna kotiin. Siellä ehtii olla taas sitten. Mutta sekin on mukavaa. Ihanaa kun on kiva koti johon aina palata. Sekä täällä että siellä. <3