sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Vappu lähestyy!

Vappu merkitsee minulle kevään läsnäoloa ja iloista mieltä! Vaikka lunta olisi kasapäin, vappuna on aina kevät. Silloin myös hassutellaan, ulkoillaan perheen kanssa, grillataan, ehkä käydään piknikillä, fiilistellään talven jäämistä taa. Joskus voidaan käydä tivolissa tai kaupungilla katselemassa juhlahumua. Ostamassa metrilakua tai nauttimassa kauden ensimmäiset irtojätskit.

Sitovia vapputraditioita meillä ei vielä ole. Itse olen tähän asti halunnut kokeilla munkkien paistamista, vaikka viime vuonna ne epäonnistuivatkin ja imivät kaiken rasvan. Koko satsi meni roskiin. Onneksi ystävä toi meille herkullisia donitseja. Ehkä huomenna yritän taas paistaa niitä munkkeja. Sima ostettiin tänä vuonna kaupasta, itse tehty on tietysti parasta, mutta en jaksanut tällä kertaa. Serpentiiniä ja ilmapalloja on tavallisesti laiteltu kotiin ja käyty ehkä jossain lastentapahtumassa. Rentoa ja mukavaa.

Tärkeintä elämässä on tehdä sitä mitä itse haluaa. Tämä ajatus on pyörinyt mielessäni viime päivät. Ei pidä kytätä toisten tekemisiä vaan kuunnella itseään. Sama pätee näihin juhlapäiviin. Vappua voi viettää villistikin tai olla viettämättä ollenkaan. Ihan sama, kunhan se tuntuu itsestä hyvältä.

Viime vuoden yökkismunkkeja

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Vaihtelua

Tultiin eilen kotiin minun vanhempien luota. Yh-viikonlopun jälkeen tuntui, että oli pakko saada näille flunssaisille lapsille ja etenkin itselleni jotain virkistävää tekemistä. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka eivät hätkähdä valuviakaan räkäneniä vaan ottavat meidät aina vastaan avosylin. 

Pari päivää reissussa tekivät tehtävänsä. Ulkoiltiin, ostin uusia leluja, herkuteltiin, keskusteltiin syvällisiä, mentiin aikaisin nukkumaan. Lapset pääsivät papan mönkijän kyytiin ja ihastelivat puhkeamaisillaan olevia krookuksia. Kissa sai oman osansa pikkuvieraista ja mökillä heiteltiin keppejä sulaan rantaveteen. Lintukonsertti metsässä oli häkellyttävän upea. Poikanen harjoitteli kävelyhommia papan kanssa ja teki keinutuolissa omia seisomisesityksiään. Satulinnulla oli koko ajan mukavaa puuhaa eikä tylsää hetkeä ehtinyt tulla. Kaikin puolin hyvä reissu.

Automatkoilla kipeä pikkumies nukkui ja tyttö kuunteli uusia Miina ja Manu -satulevyjä. Oli hyvä ajaa sulaa tietä ilman kiirettä minnekään.

Rauhallinen aamutee auringossa

Kesän ensimmäinen leskenlehteni

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kiirusta

Tämä viikko oli erityisen aktiivinen omalta osaltani. Oli kerhoon viemisiä, vasukeskustelu, avointa päiväkotia, ystävätreffejä meillä ja muualla, oma kaupunki-iltapäivä, lasten flunssaa sekä huipennuksena yh-viikonloppu miehen ollessa peliturnauksessa. Eilen ja tänään aloin olla jo aika finaalissa, mutta onneksi puhelimen päässä oli pari ystävää, joille avautua ja joilta saada kannustavaa energiaa. 💚

Uusia ja vanhoja tekemisiä lapsen viikkokalenteriin

Kiva viikko oli! Supertärkeitä ystäväjuttuja tapahtui ja lastenkin kanssa ulkoiltiin paljon ja touhuttiin. Näiden yh-viikonloppujen jälkeen vaan tuntuu, että voisi olla vielä yksi ylimääräinen vapaapäivä ennen seuraavan viikon aikatauluja. Onneksi huomista maanantaita helpottanee se, että kerhossa vietetään isovanhempien päivää ja mummu on luvannut hakea Satulinnun kotoa aamulla. Kirjoitan ainoastaan että helpottanee, koska huominen on vielä epävarma tytön flunssan takia.

Loppuviikolle suunnittelin reissua Pohjanmaalle. Olen jo kauan haaveillut, että käytäisiin siellä lasten kanssa vähän aiempaa useammin. Siis minun vanhempien luona. Nyt kun tiet on sulaneet ja kelit lämmenneet, on kivempi ajella. Katsellaanpa nyt.

Itsensä kuunteleminen on tärkeää. Olen ollut jotenkin tosi onnellinen tästä omasta aktiivisuuspuuskasta ja huomannut, kuinka se parantaa myös omaa fiilistä. Siis se kun saa lähdettyä ja mentyä ja tehtyä. Vaan rajansa kaikella ja ehkäpä tuota rajaa on taas lähestytty hiukkasen. Nyt kaasua siis pienemmälle ja harjoittelemaan taas sitä rauhallisempaa eloa.

Katuliidut! <3


Kasvomaalit ja Satulinnun tekemä kukka

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Keväisiä tekemisiä

Kirjoitellut olen keskeneräisiä postauksia, mutta mitään kovin valmista en ole saanut näköjään aikaiseksi. Niiden julkaiseminen kun on taas pitkittynyt. Eipä se mitään.

Täällä eletään ihan tavallista arkea. Olen nauttinut todella paljon aurinkoisista säistä ja onkin ulkoiltu paljon. Ukkonen on ihastunut aurinkolaseihinsa ja Kuoma-talvikenkiin. Käyttää niitä välillä sisälläkin. Satulinnun uusi polkupyörä haettiin eilen ja samalla ostettiin vappupallot lapsille. Lumet on sulaneet yllättävän nopeasti näiden lämpöisten päivien aikana ja kurahousut on otettu aktiiviseen käyttöön. 


Satulintu on tapojensa mukaisesti käynyt tyytyväisenä kerhossa kahdesti viikossa ja viikonloppuna käytiin koko porukalla anoppilassa syömässä ja lorvimassa sillä aikaa kun mummu viihdytti lapsia. Uudet saippuakuplapullot on hankittu ja katuliituja testattu. Ystäviä nähty ja toukokuisen isyysvapaan tekemisiä suunniteltu.

Kahden viikon päästä on vappu. Näihin aikoihin on minun mielestä yleensä parhaat kevätsäät. Tiet sulavat ja aurinko lämmittää. Muutenkin rakastan kevättä, kun tarkenee kevyemmissä vaatteissa ja koko kesä on vasta edessä. On valoisampaa ja luonto on eloisampi. Ihmiset ovat tyytyväisen oloisia. Itse olen ainakin saanut erittäin paljon voimaa ja iloa auringosta ja lämpenevistä ilmoista.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ihana helppo mangokakku ilman liivatetta



Tämä resepti on koottu kahdesta eri kakkuohjeesta, jotka ovat Hellapoliisin käsialaa. Itse suosin näitä liivatteettomia ratkaisuja ja tässä kakussa on myös kiva koostumus. Kakusta tulee matala, mutta se on niin maukas ja makeakin, että siitä riittää monelle. 

Kun kerran ostaa kaappiin ison vaniljakreemijauhepurkin ja hyytelösokereita, niin ne riittävät tosi pitkään. Huomaa, että käytän tässä kahta erilaista hyytelösokeria. Molemmat kasvipohjaisia.



 

Ihana helppo mangokakku


Pohja:     175 g kaurakeksiä
                 75 g voita/margariinia

Täyte:      2,5 dl kermaa
                 0,5 dl Multi-hyytelösokeria 

                 1 dl vaniljakreemijauhetta
                 1 dl maitoa/mangososetta (Bonne)
                 250 g maitorahkaa
                 2 tl vaniljasokeria
                 0,5 limen mehu
                 1 limen kuori

Kiille:      250 g mangososetta (Bonne)
                1,25 dl hyytelösokeria (violetti pkt)


1. Murusta keksit ja lisää sula rasva. Painele leivinpaperilla vuoratun, 18-22cm, irtopohjavuoan pohjalle.

2. Laita kerma ja Multi-hyytelösokeri kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Anna kiehua puoli minuuttia. Jätä jäähtymään pois liedeltä.

3. Laita kulhoon vaniljakreemijauhe ja sekoita joukkoon maito/sose. Vatkaa joukkoon maitorahka. Lisää vaniljasokeri, limen mehu ja hyvin pestyn limen raastettu kuori.

4. Sekoita seokset yhteen, kun kermaseos on vähän jäähtynyt. Tarkista maku.

5. Laita massa kakkuvuokaan ja sitten jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.

6. Muutama tunti ennen tarjoilua tee kiille. Se on kakun paras osa. Suosittelen käyttämään tuota Bonnen mangososetta, koska siinä on vahva ja hyvä maku, mielestäni parempi kuin vauvojen mangososeissa. 

Mittaa siis kattilaan kiilteeseen tuleva mangosose, kiehauta. Lisää kiehuvaan seokseen koko ajan sekoittaen hyytelösokeri. Keitä miedolla lämmöllä minuutin verran. Nosta seos sivuun hetkeksi jäähtymään. Valuta kiille rauhallisesti mutta määrätietoisesti kakun päälle. Se alkaa heti jähmettyä kylmän kakun päällä, siksi ei kannata aikailla. Laita kakku kylmään. Kiille jähmettyy ehkä noin parissa tunnissa kokonaan, jopa nopeammin. Koristele halutessasi.


Ps. Minusta on aina jotenkin vaivalloista leikata leivinpaperista pyöreää palaa vuoan pohjalle. Nyt olen tajunnut pingottaa kokonaisen paperiarkin pohjalevyn ja reunuksen väliin. Sitten vain leikkaan ylimääräiset paperit pois ronskilla kädellä. Kakkuvuoan reunoille tulee sitten toki myös paperisuikaleet, niin lähtee kakku helposti pois vuoasta.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Irtaantumista somen otteesta

On viisautta osata kuunnella itseään. Mennä nukkumaan kun väsyttää. Liikkua kun keho sitä tarvitsee. Syödä kun on nälkä ja olla syömättä silloin kun ei ole. Olla ihmisten kanssa kun kaipaa seuraa ja yksin kun tarvitsee rauhaa. Puhua kun on asiaa ja osata olla hiljaa. On viisautta joustaa sopivasti ja vetää omat rajat tiukasti kiinni silloin kun se on tarpeen. Mennä muiden mukana kun huvittaa ja luoda itse omat polut, kun niille on sisäinen tarve.

Pääsiäisen puhelinlakon jälkeen olo on ollut jotenkin ylikuormittunut ja sekava kaikesta informaation määrästä. Siis kun palasin puhelimen ääreen. Päätäkin särki koko eilisen. Miten käsitellä tuota tiedon tulvaa, joka väsyttää, mutta samalla houkuttelee? Pitää varmaan kehitellä itselle jotkut uudet somesäännöt.

Whatsuppi on hetkessä täynnä keskusteluja ja Instagramin fiidi päivittyy uusilla kuvilla ja kuulumisilla salamana. Huh! Yritän pitää mielessä tämän ähkyn ja pysyä edelleen poissa somen kiivaimmasta vauhdista. Tänne blogiin on kyllä kiva kirjoittaa silloin kun ehtii ja jos keksii jotain sanottavaa. Heh.

Katse vaikka luonnon kauneuteen, ei puhelimeen

Mielelläni kuulen ystävien kuulumisia niin kuin ennenkin, mutta puhelimeni saattaa olla jatkossa yhä useammin myös pois päältä tai lentokonetilassa, jota käytän öisin. Se on nimittäin varmaan ainoa keino, jolla saan hillittyä kännykän vilkuilua päivisin. Enkä ole muuten varmastikaan ainoa, joka näitä samoja miettii. Haluan keskittyä arjessa yhä enemmän näihin ihaniin ja rakkaisiin lapsiin, joiden kanssa saan olla kotona muuten vielä syksyyn 2019 asti! Sosiaaliset suhteet ja ystävät ovat erittäin tärkeitä minulle, mutta jotakin uutta somekäyttäytymisen tapaa on nyt kokeiltava.

Tavoitteena on oman hyvinvoinnin edistäminen omien arvojen mukaan toimimalla. Ja nämä lapset ovat mun aarteita. Tätä aikaa ei saa takaisin.

Iloiset halaukset alkuviikkoon! 💛💚💙