Ah, ihana kevät! Tuntuu, että Keski-Suomessa kevät alkaa usein yllättäen, jonain tiettynä yhtenä päivänä: kun edellisenä päivänä on vielä ollut talvisen kylmää ja seuraavana päivänä huomaakin auringon lämmittävän ja ruohikon pilkistävän isojen puiden alla. Yhtäkkiä isot autotiet ovatkin sulaneet ja lumikinokset pienentyneet. Ja talvitakki on yllättäen tarpeeton ja täytyy pikaisesti kaivella kaapeista kevätpipot ja -hanskat. Ja huomaa itsensä miettivän, että miten kevät pääsi taas kerran yllättämään.
Tämä talvi meni hurjan nopeasti. Lasten kanssa vähän luisteltiin ja hiihdettiin, ja laskettiin paljon mäkeä jättiliukurilla. Nyt pääsiäisruohot kallistuvat ikkunalaudalla ja narsissit istutettiin etupihalle laatikoon. Siskon tuoma helmililja katsoo minua ikkunan takaa suoraan silmiin ja aurinko paistaa. Upea, ihana aurinko!
Miehen muuttopäivä on päätetty ja varmistunut. En tiedä mikä tämä tunne on: ei hyvä eikä huono, ei surullinen eikä onnellinenkaan. Jokin odottamisen, jännittämisen ja huojentuneisuuden väliltä. Välillä kuplahtaa riemu, välillä pelko. En osaa tästä nyt muuta sanoa.
Jatkan NLP:n opiskelua innolla. Oon kyllä tullut luoneeksi siitä itselleni vähän liiankin ison jutun. Huomaan sen siitä, että en voi kuunnella NLP-luentoja esim. kävelylenkillä vaan niitä kuunnellessa haluan tehdä tarkat muistiinpanot ja toteuttaa annetut harjoitukset mahdollisimman nopeasti. Tai en minä tiedä, onko se yhtään huono asia, päinvastoin. Eikös se kerro vain siitä, että tää on mulle erityisen tärkeä asia. Oon todella innostunut NLP:stä. Toki huomaan, että mun taipumus perfektionismiin tulee tässä vähän nyt esiin. Varmasti oppisin asiat vähän kevyemmälläkin asenteella. Olin superonnellinen, että Minkkisen Sami, jonka luotsaamaa NLP-kurssia käyn, antoi mullekin pitkän opiskeluoikeuden, kun aluksi sen piti olla vuosi ja nyt se onkin kolme vuotta. Ehdin siis hyvin tehdä myös NLP Master Practitionerin, mikä on tästä sitten se seuraava kurssi. NLP-kurssit maksavat kaikki reilusti yli tuhat euroa, ja tässä mun elämäntilanteessa on mahtavaa, että voin tehdä näitä mielenkiintoisia kursseja nyt omaan tahtiin ja saada niistä sitten paperit.
Töissä menee mukavasti. On helpompia viikkoja ja raskaampia. Tajusin eilen, että työjaksamisenikin saattaa helpottua, kun arki miehen kanssa selkenee ja muutto toteutuu. Tai sitten päinvastoin. Kuka näistä tietää etukäteen, mutta tuli sellaista toivoa, että jospa tämä tuo nyt jotain hyvää elämään.
Se mitä vierastan, on muiden ihmisten sääli ja voivottelu. Ja se, että jotkut lähipiirini ihmiset eivät näytä ymmärtävän, että joskus surullisten asioiden täytyy vaan antaa tapahtua ja että ne voi ottaa vastaan rauhallisuudella ja luottamuksella, että kaikki järjestyy. Kiitän isääni, joka on omalla rauhallisella ja rakkaudellisella energiallaan iskostanut minuun mantran, että "kaikki järjestyy". Uskon todella niin. Ei se poista surua, pelkoa tai tuskaa, mutta se kääntää ajatukset hyvään. Ja sitä olen myös NLP:ssä ja hypnooseissa oppinut: se mitä ajattelet, lisääntyy. Uskon, että tämä asumusero tuo jotain hyvää meidän elämään, sellaista mitä meidän täytyy kokea, jotta voimme miehen kanssa elää onnellisina. Eikä asian hyväksyminen poista sitä, että varmasti uuden arjen käynnistyessä voi olla vaikeaakin, kun rutiinit ja tavat muuttuvat kertaheitolla. Mutta voi olla helppoakin. Otetaan vastaan mitä tulee ja annetaan maailmankaikkeudelle mahdollisuus antaa meille hyvää.
Nyt on lankalauantai. Kaipasin yhtenä päivänä pääsiäiskokolle, Pohjanmaalta kun olen. Lapsena käytiin kylän yhteisellä isolla kokolla ja tilaisuuteen liittyi aina kutkuttavaa jännitystä ja iloa. Paistettiin makkaraa valkealla ja yhtenä vuonna kylän puuhamies pukeutui noidaksi ja hauskuutti meitä lapsia. Yhteisöllistä, hauskaa, ilmaista, kevyttä. Ensimmäisen koronavuoden jälkeen sitä kai kaipailee tällaisia juttuja muutenkin. Huomenna kyllä ajellaan Pohjanmaalle katsomaan kissaa ja kokeilemaan mönkijää. Lapsille pientä reissua. Itse menen sitten taas ensi viikolla muutamaksi päiväksi sinne yksin, joten nyt voidaan keskittyä lasten tarpeisiin.
Nyt pois koneelta ja muihin juttuihin. Eilen piirsin Satulinnulle mustalla ohuella tussilla kissan. Siitä tuli ihan kiva. Katsoin mallia netistä. Yhtään se ei ole mallinsa näköinen, hahhah, mutta kissa kuitenkin. Ja Satulintu oli onnessaan. Odotetaan myös edelleen koulupäätöstä, se saapunee ensi viikolla. Jännittää.
