torstai 28. kesäkuuta 2018

Hei tää on iso juttu!

Reilu viikko sitten varasin itselleni lennot Barcelonaan. Perillä kolme yötä ja kaksi täyttä päivää. Hyvä hotelli, rennot suunnitelmat. Pieni irtiotto ja ensimmäinen reissu ulkomaille yksinäni sitten yhdeksän vuoden takaisen Amerikan matkan. Jipii!

Olen haaveillut kaupunkilomasta pitkään. Olen ylpeä siitä, että olen havahtunut ajattelemaan itseäni ja omia tarpeitani tämän kaiken pikkulapsielämän keskellä. Olen vihdoin alkanut tehdä konkreettisia asioita viedäkseni elämääni siihen suuntaan kuin tahdon sen etenevän. Olen tehnyt paljon ajatustyötä mm. murtaakseni rajoittavia uskomuksiani ja työ on toki vielä kovasti kesken. Tämä matka on kuitenkin ensimmäinen iso ja konkreettinen todiste siitä, että homma etenee ja olen siitä niin suunnattoman onnellinen! Matkasta siis ja edistymisestä!

Ymmärrän, jos kolmen yön hotellimatka ei tunnu kovin erikoiselta kaikkien mielestä. Minulle se on silti enemmän kuin iso juttu. Se on suuri symbolinen edistysaskel kaikenlaisen haaveilun, odottamisen, aikaansaamattomuuden, epävarmuuden, arkuuden, sekavuuden, itsensä unohtamisen, väsymyksen, masennuksen, muiden miellyttämisen, ankaran kehopositiivisuuteen pyrkimisen, itsetunto-ongelmien ja elämänvaihekriisin jälkeen.

Se on merkki siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Se antaa toivoa, että löydän itseni jälleen, kaiken hapuilun jälkeen. Asioiden ankara työstäminen tulee kantamaan hedelmää ja näkyvissä on uudenlaista valoa. Opin, kehityn ja kasvan, toivun ja paranen.

Matkustaminen yksin merkitsee minulle mm. rohkeutta, uskallusta, vapautta, vahvuutta, itsenäisyyttä sekä itsensä aktiivista kantamista. Siksi olenkin niin yltiöonnellinen, että olen nähnyt näitä piirteitä itsessäni taas pitkän tauon jälkeen. Koska juuri sellainen tahdon olla. 💛


Kotipihan piknik

Kesä on ihan mahtava! Ei tarvitse kuin avata ovi ja siirtyä lempeään kesätuuleen. Pari lämmintä päivää on taas tässä ollut ja on hengailtu hiekkalaatikolla, kahviteltu takapihalla, grillattu hamppareita ja polkupyöräilty Viitaniemen rantaa. Satulintu oppi eilen ihan oikeasti polkupyöräilemään eikä meidän vanhempien tarvitse enää tuntea sydäntä kurkussa kun päästämme irti pyörästä.

Tänään saatiin meille rakkaat ystävät käymään ja pidettiin piknik-lounas takapihan terassilla. Haaveilen edelleen näkösuojapuiden istuttamisesta takapihalle sekä puusäleikön hankkimisesta terassin päätypuolelle, mutta kun unohtaa viereisen tietyömaan ja muut kulkijat, on tässä nyt jo oikein kiva istuskella. Kaivoin kaapista taas mummuni vanhan pöytäliinan ja se tuo mukavaa kesämökkitunnelmaa. Keiteltiin teet ja syötiin vaikka mitä herkkuja. Leikittiin hiekkalaatikolla ja puhallettiin saippuakuplia. Loistopäivään ei juuri muuta tarvita.

On tämä kyllä aika hienoa elämää, vaikka kaikki päivät ei olekaan näin kivoja. Ihanaa kun ei tarvitse mennä aamulla töihin ja saa jäädä tähän kotipihalle leikkimään ja ystäviä näkemään. Kylminä vuodenaikoina ei ole ihan sama fiilis, kun pimeys väsyttää ja ulkona paleltaa. Mutta nyt nautin. On ollut hyvä päivä. 

Nam nam!

Laventeli kotipihan ruukussa

Mökin kauniit kukat juhannukselta

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Ärsyttää, kun löysin netistä piirakkaohjeen, joka oli täydellisesti kopioitu ihanasta Maisemakahvilan raparperipiirakasta, mutta ohjeen yhteydessä ei lukenut reseptin alkuperäistä lähdettä. Piirakka on niin mehevä, maukas ja helppo, että halusin sen jakaa nyt tänne. Tässä teille siis ihana kesäpiirakan ohje, josta tulee iso pellillinen. Tämä ohje toimii myös marjoilla. Olen kokeillut esimerkiksi puolukasta, mustikoista ja myös omenasta. Ohjetta on helppo soveltaa, jos kotona ei ole vaikkapa ohjeessa mainittua piimää tai rahkaa. Minä tosin tykkään kaikista eniten tästä alkuperäisestä reseptistä. Rahka antaa piirakalle sopivasti särmää.





Maisemakahvilan raparperipiirakka

Muruseos:
8dl vehnäjauhoja
3dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte:
1 l raparperipaloja tai marjoja
500g rahkaa (itse tykkään käyttää pehmeää)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
Pinnalle:
noin 1/3 muruseoksesta

Tee näin: 
1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet yhteen ja sitten lisää voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.
2. Tee seuraavaksi pohjataikina. Sekoita muruseos (siis se 2/3), piimä ja kananmuna keskenään. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille. (Oma huomio: Sen voi levittää melko ohuelti eikä haittaa, jos seassa on vähän möykkyjä. Itse saan pohjataikinan riittämään vähän vajaalle pellille. Piirakka kohoaa ja leviää uunissa, joten lopputuloksena on anyway koko pellillinen.)
3. Ripottele pohjataikinan päälle raparperit tai marjat.
4. Sekoita täytteen rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista 175 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Jätski tai vaniljakastike kruunaa tietenkin aina raparperipiirakan, mutta se on maukas ja kostea ilman niitäkin.


Tämä alkuperäinen ohje löytyy täältä Kotilieden sivuilta. Siellä on myös kuva. Minä pakastin edellisen satsin niin nopeasti meidän herkkusuiden tieltä, että en muistanut ottaa kuvaa valmiista. Kaunis piirakka kuitenkin tulee.

Kun väsyttää mutta ei nukuta

Viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt nukahtamisen vaikeudesta. Se on vaivoista kyllä jotenkin todella rasittava. Kroppasi on väsynyt, askel painaa, tavarat putoilevat käsistä ja leikkaat veitsellä sormeen. Unohtelet asioita, ruoat palavat pohjaan, suoritat rutiininomaisesti etkä osaa sanoa riittävästi ei. Aamuisin heräät väsyneenä ja iltaisin pyörit sängyssä turhautuneena jopa tunteja. Tiedostat, että elämässäsi on liikaa, mutta pyörää on hankala saada pysähtymään enää tässä vaiheessa.

Väsyttävän päivän jälkeen menet tyytyväisenä ajoissa nukkumaan, kun ajattelet sen auttavan, mutta uni ei tulekaan. Ajatukset alkavat laukata ja kärpäsistä kasvaa härkäsiä. Tai sitten valvot telkkarin ääressä tappiin asti, kun olet jo luovuttanut. Voit toki saada hienoja oivalluksia lakanoissa maatessasi, mutta ne unohtuvat samantien, koska aivosi eivät kykene pitämään niitä muistissa. Kun olet juonut lämpöisen iltakaakaon, yrittänyt ihan oikeasti hengittää rauhallisia ja syviä joogahengityksiä sekä kokeillut muutkin poppaskonstit eikä uni vieläkään saavu, alat menettää toivosi ja tuskastua. Muutamien tällaisten iltojen jälkeen on pakko pysähtyä ongelman äärelle ja vääntää asia rautalangasta itselleen: tee tälle nyt jotain, hyvä ihminen.


Luulen, että monesti tällaiset nukahtamisen ongelmat johtuvat vain stressistä ja yliväsymyksestä. Siitä että ihminen on ottanut itselleen liikaa henkistä kannettavaa tai alkanut vaatia liikaa itseltään voimavaroihinsa nähden. Kroppa on niin puhki, että se joutuu skarppaamaan jatkuvasti suoriutuakseen. Kun kaikki energia menee selviytymiseen, ei ole enää ammennettavaa mihinkään muuhun, esimerkiksi selkeään ajatteluun, omien tarpeiden kuuntelemiseen tai aitoon rentoutumiseen. Suorittamisen oravanpyörä pyörii kuin marsuhäkissä eikä marsu enää muista, miten kyydistä hypättiinkään pois, kun kaikki huomio täytyy suunnata jalkojen liikuttamiseen ettei kaatuisi naamalleen. Seuraa ylivirittynyt olotila. Kun painetta on liikaa päivisin, tottakai sitä on myös iltaisin ja öisin. Ja sitten uni häiriintyy.

Ensimmäisenä pysähdy. Kuuntele itseäsi ja sitä mitä kehosi yrittää sinulle kertoa näillä kaikilla oirehtimisilla. Entä mitä mielesi tahtoo? Mitä sinä ihan oikeasti haluat ja sisimmässäsi tarvitset? Sinun ei tarvitse kertoa sitä muille, kunhan alat toimia sitä kohti. Minä halusin unta ja vapaa-aikaa näiden kaikkien aikaisten aamuheräämisien, yöheräilyjen, sairastamisien sekä synttärijärjestelyjen jälkeen. Ukkosella on siis myös ollut yöheräämisiä, jotka ovat näkyneet omassa olossani nopeasti. 

Kuin ihmeen kautta olen jo tällä viikolla saanut näitä molempia. Koska lasten nukkumisiin voi olla vaikea vaikuttaa niin nopeasti, varattiin minulle ensimmäisenä lisää omaa aikaa. Se olikin päässyt taas kerran unohtumaan kaikessa kesähumussa. Parissa päivässä olo helpottui ja unenlahjat alkoivat selvästi löytyä. Vielä vähän pelkään nukkumaan menemistä, että meneekö se taas pyörimiseksi, mutta uskon, että suunta on nyt parempaan päin. Olen saanut nyt myös päivisin unta taaperoisen nukkuessa ja merirosvotytön katsellessa lastenohjelmia vieressäni sängyssä. Iltapäivisin mies on ottanut vastuun lapsista ja vienyt heitä mm. mökille sukulaisia tapaamaan. Ihmeellisesti myös lapset ovat nukkuneet muutamana aamuna kahdeksaan. Mitä luksusta! 💙

Ihana ilon aihe on amppelitomaatti täynnä kukkia ja raakileita

Jankutan aina tätä samaa, mutta uni ja lepo vain ovat niin supertärkeitä koko arjen kannalta. Levänneenä on niin paljon helpompaa olla kiva ihminen, joka jaksaa huolehtia muiden lisäksi myös itsestään.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Neljävuotias

- äärettömän rakas ja ihana tyttönen, iso ja pieni yhtä aikaa
- välillä ärjyvä merirosvo, toisinaan tanssiva prinsessa tai prinssi, joskus huolehtiva lääkäri ja eläinlääkäri, välillä eväsretkeilevä pupu tai dinosaurusmaan hallitsija
- osaa pukea kaikki vaatteet itse, mutta turhautuu ja kiukustuu, jos joku jää jumiin. Tykkää myös ottaa apua vastaan.
- lempivärit tällä hetkellä keltainen ja violetti
- haluaa isältä karusellipyöritystä kun tämä tulee töistä
- tykkää rutiineista, vaikka nauttii myös kaikesta uudesta
- aktiivinen, touhukas, utelias, kyseleväinen, vauhdikas, herkkä, empaattinen, tahtonsa tunteva
- pohdiskelee mm. kuolemista ja sitä miltä kuollut ihminen näyttää
- nauttii kaikesta tekemisestä ja aktiviteeteista, mutta myös rauhallisista leikeistä kotona
- nukkuu noin klo 20-7.

- tykkää mm. nähdä ystäviä, tanssia, käydä huvipuistoissa, ruokkia sorsia, katsoa Netflixiä, soittaa nokkahuilua ja huuliharppua, keksiä omia tarinoita tarinanoppien avustuksella, laulaa, leikkiä hippaa, keinua sivuttain kuin hevosen kyydissä, leikkiä pikkuruisilla legoilla ja muilla minileluilla, syödä herkkuja, kyläillä kavereilla, villitä pikkuveljeä vauhdikkaisiin juoksuleikkeihin tai äänekkäisiin kiljumisleikkeihin, leikkiä piilosta ja pimeäpiilosta, lähettää hymiöitä puhelimella, roikkua renkailla, jumpata patjalla, tehdä voimistelutemppuja, hyppiä trampoliinilla, leikkiä Dubloilla, hoitaa pikkuveljeä, auttaa äitiä ja isää, leikkiä riehumisleikkejä, potkupyöräillä, käydä uimahallissa ja uida kellukkeilla, kastella pihakukkia vesiruiskulla/pyssyllä, käydä Leon leikkimaassa, kuulla merirosvotarinoita ja niin edelleen.

Meidän ensimmäinen vauva, nyt jo neljävuotias. 💛💚💜



torstai 7. kesäkuuta 2018

Tukka putkella

Viime viikolla olin läheisen ihmisen muuttoapulaisena ja se oli juuri sopivan rentoa puuhaa. Anoppi tuli hoitamaan meidän lapsia, jotta pystyin olla enemmän avuksi. Loppuviikosta meno yltyi, kun poika sairastui flunssaan ja nukkui kuumeessa yhden päivän. Tytön kanssa päästiin kuitenkin kyläilemään siskon luona ja tyttö päästikin siellä sitten kaikki energiansa valloilleen ja oli suoraansanottuna ihan villi. 

Ehdittiin jo perua hotellivaraus Tampereelle sitten lauantaiksi, kun poika oli niin raatona edellispäivän. Lauantaiaamuna oli tapahtunut kuitenkin ihmeparantuminen ja päätettiinkin lähteä Särkänniemeen. Päivä oli pitkä, mutta lapset jaksoivat hyvin. Kävivät joissain laitteissa ja minäkin Tornadossa ja Troikassa. Tyttö sai elämänsä ensimmäisen hattaran, josta oli puhunut varmasti viimeiset puoli vuotta. Illalla kaaduttiin Torni-hotellin sänkyyn. Yöllä poikanen itkeskeli vettä ja nallea ja äitiä ja uutta nukkumispaikkaa, kuten yleensä aina ekana yönä kun ollaan reissussa. Aamulla heräsi ennen kuutta. Tyttö sai onneksi nukuttua vielä tunteroisen. Aamupalan jälkeen ajeltiin kotiin ja autossa oli kieltämättä aika hiljaista verrattuna lauantaiseen menomatkaan, hahhah! Kotona huokaisin p i t k ä ä n eikä edes tyhjä jääkaappi harmittanut: oli ihana vaan olla kotona! Huoh miten vauhdikas ja raskas reissu, mutta oli palkitsevaa nähdä lapsen ihastus ja riemu!

Tällä viikolla on ollut mukavia päiviä. On oltu rauhassa, koska lapset on olleet väsyneitä ja minäkin. Satulintu on ollut tavallista uhmakkaampi. Yöt eivät ole riittäneet omaan lepäämiseen, vaikka olen pyrkinyt menemään ajoissa nukkumaan. Pojan aamut on olleet taas aikaisia ja olen ollut joka aamu väsynyt. Ukkosen päikkäriaikaan on sitten menty Satulinnun kanssa meidän sängylle, jossa hän on pelannut tabletilla ja katsonut lastenohjelmia samalla kun minä olen kyhjännyt peiton alla silmät kiinni.

Lauantaiksi laitellaan tässä juhlia neljävuotiaalle. Voi sentään. Hän on itsekin niin ylpeä ja onnellinen tulevasta ikävuodestaan ja yllättäen syntymäpäivän lähestyminen on kannustanut häntä entistä enemmän omatoimisuuteen arkiaskareissa. Iso pieni tyttö. 💛 Juhlia on tosi kiva laitella, vaikka juhlien jälkeen varmasti tarvitsen taas reilusti omaa aikaa. Se on ollut nyt vähissä. Ehkä Särkänniemen reissu ei ollut ihan parhaaseen aikaan, mutta tulipahan käytyä. Ja kyllä siellä arkinen aherrus ainakin katkesi kertaheitolla, kun pyörittiin karuselleissa ja possujunissa.


Possujunassa