Lapsuuden joulumuistoja

Joskus ihmettelin, että miksi minulla on pakonomainen tarve saada jouluna kulhot täyteen ihania hedelmiä: klementiinejä, päärynöitä, omenoita. Sitten muistin, että lapsenakin kutsuva hedelmäkori oli ihastus. Hedelmäkulhoa pidettiin pöydällä ja siitä sai syödä niin paljon kuin halusi. Arkena hedelmiä ei ehkä ollut tarjolla kovin paljon. Erityistä oli jouluna keskellä yötä tulla maistelemaan klementiinejä, meillä kun isällä oli tapana sanoa, että jouluna saa syödä yölläkin. Lasta sellainen ajatus kiehtoi ja kiinnosti, ja pitihän sitä kokeilla!

Kinkun isä paistoi aina jouluaattoa edeltävänä yönä ja kinkku itsessään oli tärkeä asia meidän joulussa. Oli erityistä herätä aamulla kinkun tuoksuun, joka leijaili yläkertaan asti. 

Iloisena mentiin aamulla katsomaan jouluohjelmia, joista parhaat oltiin jo kirjoitettu itselle paperille ylös: mihin aikaan tuli mitäkin ja miltä kanavalta. Joulupukin Kuumalinja ja Lumikko sekä suosikkini Aku Ankan joulutervehdys.

Aamulla tuotiin kuusi sisälle ja koristeltiin. Sitä odotin aina kovasti. Muistan, että sitä etsittiin ja haettiin joskus koko porukalla metsästä pari päivää ennen joulua. Minä taisin olla aika pieni silloin kun muistan väsyneeni umpihangessa räpiköidessä keskellä maaseutumetsää. Lunta oli. Kuusi sai sulaa ulkokellarissa tai porraspielessä.

Sitten mentiin yleensä joulusaunaan ja sen jälkeen syötiin. Joulusaunassa oli erityisen hienoa, jos oli jotakin saunatuoksua, esim. tervalle tuoksuvaa. Joulusaunassa käyminen oli lupaavaa. Sen jälkeen jouluaatto käynnistyisi ihan kunnolla.

Joskus ollessani pienempi käytiin kirkossakin. Sekin oli juhlavaa. Mummu ja pappa naapurista lähtivät myös ja osa meistä lapsista saattoi mennä heidän autonsa kyydissä. Kirkossa katselin kattomaalauksia ja ihailin joulun tunnelmaa.

Joulusaunan jälkeen puettiin siistit juhlavaatteet ja alettiin odottaa ruokailua malttamattomana. Lapsena ei ollut mitään väliä sillä, olivatko joululaatikot tehty itse vai ostettu kaupasta. Tärkeintä oli saada niitä omia lemppareita. Muistelisin, että porkkanalaatikko oli suosikkini kinkun lisäksi. Pöytään kuului ehdottomasti myös mm. rosollia (ilman silliä), punajuurisalaattia, italiansalaattia, vihersalaattia, herneitä, lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa, perunaa. Ehkä muutakin, en muista. Jälkiruoaksi oli joskus appelsiiniriisiä tai luumurahkaa, joskus sekahedelmäkiisseliä kermavaahdolla.

Minä olin pyytänyt vanhemmilta rahaa, ehkä 50 markkaa, että saisin ostaa joululahjoja muille. Se oli tärkeää. Vanhempana paketoin mielelläni äidin kanssa lahjoja. Se on minusta edelleenkin tosi kivaa ja rentouttavaa puuhaa! Sukulaiset saattoivat tuoda muovipussissa pieniä paketteja ilman nimilappuja. Niitä availtiin sitten yhdessä ja katsottiin, kuka tykkäisi mistäkin lahjasta. Joululahjojen saaminen oli kyllä ihanaa. Pandan ruskea suklaarasia oli aina toivottu lahja. Jonain nuoruuden jouluna petyinkin. Villasukat ja aluskerrastot eivät vain olleet silloin niitä mieluisimpia enkä varmaan ollut osannut toivoakaan mitään tiettyä. Muistan vain, että tuntui tosi pahalta, kun en innostunut mistään lahjasta.

Joulun aikaan kyläiltiin mummuloissa. Alajärvellä pappa antoi usein setelit vähäeleisesti meille lapsille. Se tuntui todella hienolta ja arvokkaalta lahjalta. Mummu oli keittänyt usein kermaisen ja ison riisipuuron hellan kulmalle ja se oli niin herkkua! Sitä syötiin luumusopan ja kinkun kanssa, jälkiruoaksi joulutorttuja. Muitakin sukulaisia saattoi olla käymässä. Se oli erityistä. Toisessakin mummulassa meistä lapsista pidettiin hyvää huolta. Lahjojakin ehkä saatiin, mutta tärkeämpää oli läheinen suhde isovanhempiin, naapurissa kun asuivat. 

Joulupukkia vastaanotettiin usein yhdessäkin mummun ja papan kanssa. Joskus isä oli juuri sikalassa hommissa silloin kun Pukki tuli. Edelleen ihmettelen, että oliko se oikeasti meidän iskä. En tunnistanut yhtään enkä muista, millainen Pukki hän oli. Muistelen, että monesti se oli varmaan joku muukin kylänmies. Silloin kylällä oli ehkä nykyistä yhteisöllisempi henki, kun auteltiin toisiamme perunan nostamisissa ja muissa maatilan töissä. Joulupukki oli jännittävä, mutta kauhean odotettu vieras. Isompana osasin jo katsella tielle päin ikkunasta ja etsiskellä pysähtyneitä auton valoja, kun Pukki parkkeerasi auton joskus tien varteen vähän kauemmas meidän talosta. Se taisi olla sitä aikaa, kun pikkuveljeni vielä uskoi tarinan, mutta minä en.

Pöydällä meillä oli joskus myös piparitalo ja muistan kun jonain jouluna äiti sääti sulatetun sokerin kanssa. Se venyi ja minusta oli hienoa nähdä talon rakentuvan. Se oli tavallinen, ihana piparitalo, jota koristeltiin ainakin valkoisella pikeerillä. Ikkunoissa meillä oli tietysti valoja ja joululaulut soivat. Soitin niitä myös paljon itse pianolla. Joskus ollessani lapsi meillä oli ulkona lumilyhtyjä tai ainakin ulkotulia. Kynttilöitä poltettiin varsinkin jouluruokailun yhteydessä ja silloin oli pöydässäkin vaalea juhlapöytäliina. Aika monena jouluna sain tehtäväkseni silittää liinan, äh. En kauheasti tykännyt silittää, kun en oikein osannut käsitellä niin isoa liinaa. Poltin joskus mahanikin kun tökkäsin silitysraudalla siihen. No tekemällä oppii ja oli kiva, että yhdessä tehtiin joulua. Rosolliaineitakin monesti pilkottiin siskon kanssa.

Kun lahjassa luki oma nimi, se laitettiin omaan kasaan. Pukin lähdettyä paketteja availtiin yhdessä ja omaan tahtiin. Kahvitkin keiteltiin. Uusia leluja kokeiltiin heti ja uudet musiikkikirjat korkattiin samantien pianon ääressä. Loppuilta meni lahjojen parissa ja suklaata syöden.

Joulumieli jatkui vielä joulupyhät. Sitten alettiin odottaa Uuttavuotta ja raketteja.