sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lomajuttuja ja paluu arkeen

Tämä viikko on ollut lomaa, kun mies on ollut kotona. Olen ihan unohtanut arjen sekä päivät kolmestaan lasten kanssa. On ollut ihanaa, kun toinen aikuinen on ollut läsnä. On tehty yhdessä kaikenlaista, juteltu paljon ja naurettu. Lapsetkin ovat olleet ihan isin perään. Vauva-Ukkonen itkee heti kun mies lähtee vessaan aamulla eikä otakaan häntä mukaan. Satulintu taas puolustaa hanakasti paikkaansa "isin tyttönä", rakastaa isänsä syliä ja heidän yhteisiä pyöräilyretkiään. Meidän rakas isi ja mies.

Ensimmäisen kesälomaviikon kunniaksi käytiin hotellilomalla Helsingissä. Miehen pidempi vapaa on vasta elokuussa enkä malttanut odottaa kesäreissua sinne asti. Niinpä varattiin majoitus kahdeksi yöksi tutusta ja hyväksi todetusta Scandicista Simonkadulta. 

Matkat sujuivat omalla autolla kätevästi. Paluumatkallakaan ei ollut suurempia ruuhkia, vaikka olikin juhannusaatto. Itse asiassa kotimatkalla lapset nukkuivat niin pitkään, että ajettiin ilman ainuttakaan pysähdystä perille asti. Menomatkakin taittui hyvin ja tyytyväisen takapenkin kunniaksi tehtiin hotellille mentäessä jopa pieni maisemakierros Esplanadin kautta. Minua ei kyllä kauheasti naurattanut, koska turistimassojen takia kesti aikaa päästä autolla suojateiden yli ja jännitin, että heräävätkö lapset itkemään ja osaako mies ajaa ratikoiden joukossa ja oikeilla kaistoilla, heh. Saatiinpa auto kuitenkin nohevasti parkkiin.

Tässä joitain meidän reissukuulumisia luettelotyyliin:

- vaikka pakattiin mahd. kevyesti, takakontti oli aivan täynnä tavaraa: ulkovaatetta, vaunua ja vaippaa
- nähtiin minun veljeä kivassa kahvilassa
- kävin Satulinnun kanssa sisällä Tuomiokirkossa, kun kirkossa käyminen on ollut kolmevuotiaamme toive
- minua huimasi kovasti Tuomiokirkon portailla

- Satulintu jaksoi kävellä hienosti: Kampin ostari-Tuomiokirkko-Kauppatori-Kamppi sekä Linnanmäellä neljästä viiteen tuntia
- käytiin huvipuistolaitteissa Satulinnun kanssa, esim. hevosradalla, karusellissa, maisemajunassa, helikopterissa, rekkarallissa ja kotkot-nimisellä radalla.
- joistain laitteista lapsi tykkäsi, joistain ei
- yhdessä huvipuistojunassa kävi yksin, kun halusi niin kovasti mennä. Fanittaa Tuomas Veturia, niin ihmekös tuo. Taisi olla kuitenkin lopulta vähän liian jännittävää ilman äitiä/isää.
- parasta taisi tytön mielestä olla kuitenkin raitiovaunuajelut
- tilattiin thaimaalaista ruokaa hotelliin
- syötiin paljon croissantteja ja pensasmustikoita
- nukuttiin melko hyvin hotellissa 
- Satulintu kävi ensimmäisen kerran ikinä pienellä pöntöllä ja oli itsestään kovin ylpeä
- hän myös piirsi ensimmäistä kertaa kukan, jolla on selkeät erilliset terälehdet ja muutenkin oli luovalla ja onnellisella tuulella 
- tyttö imi itseensä kaiken informaation mitä sai esim. raitiovaunuista ja suuren kaupungin elämästä
- katseltiin kaupungin menoa hotellihuoneen ikkunasta ja bongattiin ratikoita ja hälytysajoneuvoja
- Satulintu tervehti vieraita ihmisiä reippaasti kajauttamalla "PÄIVÄÄ!" <3
- aika meni nopeasti
- käytiin Sea lifessa katsomassa mm. meritähtiä ja haiden ruokkimista
- tyttö sai muovisen meritähtilelun
- käytiin kahvilla Kampissa
- iloittiin Satulinnun riemusta ja siitä kun hän tanssi ja pomppi kivilaatoilla onnellisena vielä pitkän huvipuistopäivän jälkeenkin
- Ukkonen kulki sujuvasti mukana kaikkialla ja oli oma tyytyväinen itsensä
- Vauva nukkui vaunuissa, joissa oli istuinosa
- meillä oli juuri sopivasti suunnitelmia retkipäiville
- onneksi peruttiin alkuperäiset suunnitelmat Korkeasaaresta ja mentiinkin Lintsille rauhassa, oli hauskaa ja kaikki nauttivat huvipuiston tunnelmasta.
- hotelli oli hyvä, vaikka siellä ei olekaan lapsille leikkipaikkaa. Lapsi sai kuitenkin saavuttaessa respasta ilmapallon ja puuhavihkon ja huoneeseen oli pedattu meille kaikille mukavat pedit. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamiainen laadukas, joskin melko tyypillinen. Aamupalalla tykkäsin kuitenkin siitä, kuinka erityisruokavaliot oli huomioitu ja ruoat aseteltu selkeästi esille.
- oikein mainio reissu, mutta parasta on kuitenkin tulla aina kotiin

Reissun jälkeen kesti päivän tai pari toipua. Katselin haikeana muiden juhannuskuvia ja kaipasin itsekin luontoon. Juhannuspäivänä käytiinkin sitten anopin ja tämän miehen kesämökillä grillaamassa ja saunomassa savusaunassa. Olin koko päivän aika väsynyt, vaikka olikin mukavaa. Savusauna varsinkin oli ihana kokemus taas kerran. Satulintu tuli meidän kanssa sinne ensimmäistä kertaa. Tyytyväisenä istuskeli mustassa ja lähes pimeässä saunassa ja vihtoi meitä koivunoksilla. Halusi välttämättä uimaan, mutta kun isi lähti kantamaan kohti rantaa, tulikin itku, kun oli niin kylmä. Mentiin takaisin saunaan ja samantien taas vaati päästä uimaan. No uusi yritys kohti rantaa ja sama itku, että "KYLMÄÄÄÄ". Todettiin, että on liian kylmä ja tuulinen ilma pienten tyttöjen uimaretkelle. :D Appiukko grillasi meille sapuskat ja lopuksi juotiin vielä hyvät kahvit. Ai että. Olihan se ihanaa. Eniten ehkä nautin järvimaisemasta ja luonnon läheisyydestä. Pieni hetki mökin sisällä yksin järvelle katsellen oli luksusta. Ja pakko oli napata pari kuvaa suopursuista. <3





Näinä lomapäivinä on edellisten lisäksi mm. rakennettu oravaverkkoa mansikoiden ympärille, kiinnitetty vihdoinkin eteiseen peili (jipii!) ja yläkertaan taulu, pesty paljon reissupyykkiä, oltu yhdessä ja ihasteltu meidän lapsia miehen kanssa. Huomenna alkaa taas arki ja lähtölaskenta elokuun lomaa ajatellen. No tietenkin kesästä ja elämästä ylipäätään täytyy nauttia joka päivä niin paljon kuin osaa. Arjessa on omat iloiset puolensa. Heinäkuusta lienee silti tulossa vauhdikas. Miehellä on kaksi päivystysviikkoa töistä, mikä tarkoittaa sitä, että minunkin omat menot ovat silloin vähissä. Toki nyt kun sen tietää, voi ajoissa pyytää mummua avuksi sitten vähän enemmän. Olen tosi kiitollinen hänen antamasta avustaan.

Mutta hei nyt äkkiä katsomaan Amazing Racea ja pakkasesta viimeinen suklaatuutti! Huomenna alkavat jonkinlaiset sokerinvähennystalkoot meidän perheessä. Kuinkahan äksyjä mahdetaankaan olla alkuviikosta... 😅

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kolmevuotiaan juhlat

On näissä lastensynttäreissä puuhaa! Ehkä se ei näy heti juhlijan silmään, mutta täällä on puunattu kotia viimeiset kaksi päivää että huhhuh vaan. Tosin anoppi kyllä kehui sisään astellessaan, että otetaanpas nyt kuvia kun on niin siistiä, eheh. Arkena lipsutaan siivouksesta, mutta juhlissa haluan, että pölyt on pyyhitty ja tärkeimmät lattiat pesty. Paikkojen järjestäminen keskeytyy jatkuvasti, kun vauva kömpii isosiskon harmiksi sirkustelttaan, ruoka-aika painaa päälle tai kakkavaippa huutaa vaihtoa. Samalla myös leivotaan, leikitään ja ulkoillaan.

Tykkään siitä, että voin leipoa juhliin mitä itse haluan ja teenkin sitten niitä omia suosikkeja, toki muidenkin mieltymykset huomioiden. Askartelen sokerikoristeita omaksi ilokseni ja valitsen kauniita kukkia maljakkoon. Nautin leipomisesta ja mikä olisi parempi aika tehdä täytekakkua ja muita herkkuja kuin synttärijuhlien aikaan. Mies tekee osansa hoitamalla lapsia sekä auttamalla viime hetken siivouksessa.

Hassuinta on, että koko aherrus tehdään vain pienen hetken tähden. Riittää, että paikat ovat järjestyksessä sillä minuutilla kun vieraat tulevat sisään. Sen jälkeen saa taas levittää leluja ja tiputella murusia lattialle eikä se haittaa.

Lastenjuhliin kuuluu vauhti ja sopiva meteli. Saa leikkiä ja nauttia. Saa juoda pillimehua ja syödä kakkua. Saa avata lahjat repien jos siltä tuntuu. Saa kadota yläkertaan leikkimään tai oman pihan hiekkalaatikolle. Parasta juhlissa ovat ystävät ja rakkaat. Vieraat tekevät juhlan.







Ihania ja toivottuja lahjoja
Juhlien jälkeen oltiin koko perhe onnellisesti finaalissa. Satulintu oli niin virittynyt, että unikaan ei meinannut illalla tulla väsymyksestä huolimatta. Hiippaili itsekseen huoneessaan ja haki leluja sänkyyn. Vauva nukkui aamuun asti ilman kitinöitä. Aamulla herkuteltiin vielä juhlasyömingeillä ja siivottiin juhlasotkut pois. Leikittiin uusilla leluilla sekä sisällä että ulkona.

Alkuviikko toivutaan ja rauhoitutaan. Miehellä on yksi kesälomaviikko! Samalla lepuutan minun polvea, joka on muistuttanut olemassaolostaan välillä ihan jäätävällä kivulla. Jotenkin se vääntyi edellisessä tankotanssissa ja on viikon kuluessa alkanut vihoitella enemmän ja vähemmän. Viime päivinä se ei ole saanut riittävästi lepoa ja on äitynyt tosi kipeäksi välillä. Huomenna käyn näyttämässä sitä lääkärille, vaikka luulen saavani hoito-ohjeeksi särkylääkettä ja lepoa. Hyvä kuitenkin kuulla lääkärin näkemys. Kiva viikko tulossa tämmöisistä pienistä harmeista huolimatta!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Rauhoittava Yin-jooga

Viikko on ollut hektinen. Miehellä on ollut työpäivystys ja töitä on riittänyt. Toisin sanoen olen hoitanut lapsia joinakin päivinä yksin aamusta iltaan. Pieni helpotus onneksi oli keskellä viikkoa esikoisen mummulapäivä ja kiittelinkin siitä mummua vuolaasti. Oleminen vain yhden lapsen kanssa tuntui lomalta. Silti minulla oli vahva tilaus tänä iltana Yin-joogalle.


Olen niin onnellinen, että löysin tätä joogaa samasta paikasta, jossa olen alkanut käydä tankotanssitunneilla. Aiemmassa kuntokeskuksessa en juuri koskaan ehtinyt näille joogatunneille, koska ne järjestettiin arkiaamuisin.

Jos kaipaat rentoutumista ja pysähtymistä, Yin-jooga on enemmän kuin oikea paikka siihen. Siellä ei tarvitse osata mitään erityisiä liikkeitä eikä siellä myöskään tehdä kovin erikoisia asentoja. Enemmänkin liikkeet muistuttavat perinteisiä venytyksiä. Tosin Yin-joogassa ei ole tarkoitus venyttää lihaksia vaan pitää ne rentoina. Tällöin vaikutetaan enemmän sidekudoksiin, lihaskalvoihin ja niveliin. Asennoissa ollaan pitkiä aikoja ja vähitellen rentous lisääntyy. Siellä ei hikoilla eikä ponnistella, päinvastoin kuunnellaan itseä ja etsitään hyvää oloa. Voit lukea lisää vaikka painamalla tästä. Tuossa sivustolla sanotaan, että joogan vaikutukset selviävät vasta itse kokeilemalla. Tämä on täysin totta. Ulkopuolisen silmin asennot eivät välttämättä ole mitenkään vaikuttavia, mutta harjoitus on voimakas kokemus kun siihen uppoutuu.

Nyt joogan jälkeen istun takapihan terassilla ilta-auringossa tätä kirjoittaen. Olisi tehnyt mieli pyöräillä kotimatkalla Jyväsjärven rannalla ja venyttää tätä omaa rauhallista hetkeä, mutta se oli niin eri suunnassa kodista, että toisen kerran sitten. Miehen päivystysviikolla nämä minun omat menot eivät ole itsestäänselvyyksiä muutenkaan. Hän kun saattaa saada työpuhelun milloin tahansa ja silloin ei tietenkään voi hoitaa lapsia.

Lapset olivat menneet kyllä hyvin nukkumaan. Nukutin Ukkosen jo ennen lähtöäni. Tai en voi siitä oikeastaan kunniaa ottaa, koska hän nukahti itsekseen samantien.

Täällä on vihreää ja lämmintä. Aurinko paistaa ja nenässä tuoksuu vahva koivu. Olen tuoksuihminen, kirjoitan siitä joskus enemmän. Hyvät tuoksut saavat minut heräämään eloon. Ne tuntuvat sielun syvimmässä nurkassa asti.

Meinasin nukahtaa joogaan. Olo on edelleen vähän leijuva. Tämä kesäiltakin on niin upea. Ja se kun sai pysähtyä vain olemaan olemassa.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Liikkumisesta ja tankotanssista!

Halusin kirjoittaa uudestaan liikunnasta, kun tuntui, etten saanut kaikkea haluamaani edelliseen postaukseen. Kirjoitin siis jo kerran, mutta poistin tekstin. Jotenkin tähän aiheeseen on aina ollut vaikea tarttua. Kirjoittaa tekisi mieli, mutta ei oikein tiedä, mitä.

Lapsena olen ollut liikunnallinen ja aktiivinen. Liikunta oli omaehtoista, tavallista, rentoa, mukavaa, vapaata. Oli ihan tavallista lähteä hiihtämään järvelle tai potkia palloa pihassa. Pelasin lapsena pesäpalloa joukkueessa ja nuorempana treenasin karatea kahdesti viikossa. Tykkäsin! Koulujen maastojuoksukisoissa ja yleisurheilussa pääsin palkintopallille ja joskus jopa voitin. Jännitin kilpailuja kauheasti, mutta olin ylpeä saavutuksistani. Olin kuitenkin melko vaatimaton enkä kokenut oloani hyväksi palkintokorokkeella.

Opiskeluaikoina minulla oli liikunnallisia jaksoja. Aina hetkeksi innostuin jostain lajista, kunnes se jäi. Juoksua harrastin niin, että tulin ylikuntoon. Uimassa kävin ennen luentoja kunnes hartiat menivät niin jumiin että alkoi huimata. Kuntosalilla jännitin. Ehkä se ei ole koskaan ollut minulle ominainen liikuntapaikka. Olen ollut liian tietoinen itsestäni ja tuntenut itseni aloittelijaksi, kömpelöksi ja noloksi. Luullut, että kaikki katselevat ja arvostelevat minua kun treenaan. Lisäksi minulle tuo painetta se, että joudun ehkä odottelemaan kuntolaitteiden vapautumista ja se saa minut helposti vaivaantuneeksi. Olen kyllä välillä salillakin tykännyt käydä. Se on ollut silloin, kun kunto on ollut ihan jees ja saliohjelma tuttu. 

Personal trainereista minulla on erilaisia kokemuksia. Kirjoitinkin alkuperäisessä postauksessa, kuinka eräs pt nöyryytti minua toisten treenaajien silmien alla naureskellen kuntotestin tuloksilleni. Se lannisti ja suututti. Toinen pt puolestaan oli maailman ihanin ja empaattisin. Hänen kanssaan hikisetkin treenit kulkivat: hän osasi empaattisuudestaan huolimatta potkia sopivasti persuuksille. Pienryhmätreenit personal trainerien kanssa olivat hyvä liikuntamuoto silloin kun muut kuntoilijat olivat mukavia ja ryhmään oli muodostunut myönteinen ja iloinen ilmapiiri.

Liikunnallinen itsetuntoni on aina ollut huono. En osaa selittää, mistä se johtuu. Vaikka kuinka yritän järjellä ajatella, jostain mieleen tulevat ajatukset: "en osaa", "en uskalla", "en jaksa". Toisaalta sydämeni sanoo, että joissain lajeissa olen oikeasti kyllä ihan hyvä. Siis silloin kun olen niitä harrastanut enemmän. Hei haloo, tottakai harjoittelu auttaa! Ei monikaan voi olla hyvä ja sujuva heti asioissa, joita ei ole pitkään aikaan tai koskaan tehnyt. Jostain minulle vain tulee paineita suoriutua hyvin ja "mulle-heti-kaikki"-asenne ei anna rauhaa iloita tekemisestä kunnolla.

Fitnessbuumi tuli puheeksi yhden kivan äitikaverin kanssa, kun juteltiin näistä liikuntajutuista. Se on kyllä sellainen asia, joka varmaan minuunkin vaikuttaa osittain. Se luo paineita. Kaveri sanoi hyvin, että nykyään tuntuu, että jokaisen pitäisi käydä kuntosalilla ja tarkkailla syömisiään ollakseen hyvä ihminen.

Lievä ylipainoni vaikuttaa liikkumishaluihini. Ollessani solakampi ja syödessäni terveellisemmin olen virkeämpi, jaksavampi ja motivoituneempi liikkumaan. Ehkä silloin nimenomaan tuo jaksaminen kannustaa eteenpäin ja saan siitä hyvää mieltä ja tsemppiä. Olen viimeaikoina alkanut aktiivisesti harjoitella kehomyönteistä ajattelua ja opetella itseni hyväksymistä. Se ei ole aina helppoa. Se ei myöskään poista toivettani kahdeksan kilon kadottamisesta. Olen saanut kannustusta esimerkiksi seuraamalla Marciel Hopkinsin instapäivityksiä. Itsensä arvostaminen ja hyväksyminen on joskus yllättävänkin vaikeaa. Tietysti jos on puhunut itselleen negatiivisesti yli kymmenen vuotta, kestää aikansa muuttaa käsitystä itsestään.

Myös elämäntilanteen hyväksyminen on tärkeää, mutta haasteellista. Jopa raskausaikana ollessani tosi väsynyt mollasin itseäni siitä etten jaksanut liikkua. Eikä se mollaaminen ole välttämättä sen kummempaa kuin sitä, että tuntee huonoa omatuntoa jäädessään kotiin. Opettelen armollisuutta edelleen. Väsynyt olen yhä, mutta huomaan sen vähitellen helpottavan. Yö, viikko, kuukausi ja vuodenaika kerrallaan. Vähitellen alan saada energiaani takaisin. Yritän myös antaa itselleni anteeksi sen, että olen laiminlyönyt vartaloani raskauden aikana ja muutenkin ja että itsestäni huolehtiminen on minulle niin vaikeaa. Yritän ymmärtää, että minulla on ollut siihen syyni ja olen aina tehnyt sen hetkisen parhaani. Opettelen ajattelemaan, että olen vastuussa omasta elämästäni. Sisäistänkin sen, mutta tässä pikkulapsiperheen arjessa se välillä unohtuu.

Ihan parasta tällä hetkellä on se, että olen löytänyt uuden liikuntalajin, josta olen tosi innostunut! Ystävän polttareissa kokeiltiin tankotanssia ja tykkäsin siitä niin, että ilmoitin itseni samantien lyhyelle alkeiskurssille. Odotan jo innoissani huomista, kun taas kiipeillään tangolle. Ihan huippua! Kaikista upeinta on ollut se, että olen totaalisesti ylittänyt ja yllättänyt itseni näillä parilla tankotanssikerralla. Ensimmäisellä kerralla seisoin ihan oikeasti päälläni tankoa vasten, mitä en olisi ikinä voinut uskoa. Olen nimittäin ala-asteelta saakka kuvitellut etten osaa. Että minä vain olen sellainen, että en pysty tekemään sitä. Nämä on juuri niitä rajoittavia uskomuksia, joista aina kirjoitan. Päällä seisominen oli niin mullistava kokemus, että se ravisuttaa edelleen. Mitä voinkaan tehdä!

Unipupukin temppuilee tangolla

Tankotanssi on raskasta ja minulle uutta. Minun lihaskunnollani liikkeet eivät tietenkään ole vielä erityisen kauniita, mutta kunto kuulemma kehittyy nopeasti ja uskon sen. Jalkani ovat täynnä mustelmia näiden parin ekan tunnin jälkeen, mutta sekään ei haittaa. Mustelmia tulee herkästi, kun tankoa puristetaan esim. pelkillä reisillä. Pidot ovat aluksi kivuliaita, koska iho ei ole tottunut. Pyörähdykset tangon ympärillä ovat tällä hetkellä erityisen kivoja, mutta luulen, että tulevaisuudessa saan eniten onnistumisen kokemuksia pidoista, joissa kiivetään erilaisiin asentoihin tangolle. Ne vaativat tiukkaa lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Ne ovat silti ihan mahdollisia toteuttaa harjoittelemalla.

Tankotanssi opettaa varmaan päättäväisyyttä ja pystyvyyttä. Tangosta täytyy päättää pitävänsä kiinni, koska muuten tipahtaa tai liike ei onnistu. Tykkään myös kun saan kokeilla jotain aivan uutta. Tankotanssi on hauskaa, palkitsevaa ja tehokasta liikuntaa.

Suuri oivallukseni on, että liikunta ei ole yhtä kuin kuntosali tai bodypump. Liikunta voi olla mitä vain, kunhan se on kivaa ja itselle sopivaa!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kolmevuotias

Meillä on nauravainen, hassutteleva, taitava, utelias ja puhelias tyttö. Huomenna kolmevuotias. Voi kuinka me tätä pientä tyttöä rakastetaankaan! On ihmeellistä, miten paljon hän ymmärtää ja muistaa. Hänen kanssaan voi tehdä kaikkea ja jutella kaikesta. Silti innostuu pienen kolmevuotiaan tavoin saduista ja mielikuvitusjutuista, eläimistä ja kulkuneuvoista. Opettelee kaikkea ja oppii mitä vain.

Kolme vuotta siitä kun tuskailin kotona jumppapallon päällä ja yritin niellä omenaa saadakseni syötyä edes jotain. Supistuksia oli tullut koko päivän. Tapahtumat ja paikat tulevat mieleen: lapsiveden tihkuminen, jumppapallo makuuhuoneen oven lähellä, mies tekemässä etätöitä sohvalla, sairaalaan lähteminen eteisessä, mikroaaltouunin kilahdus kun kaurapussi oli kuuma, lyhyt automatka sairaalaan, supistukset, kuuma kesä, ensikertalaisuus ja se kun kaikki oli niin hirveän uutta ja jännää. Muistan hyvät jutut, mutta myös pelottavat asiat tulevat mieleen. Nyt saadaan olla onnellisia. Meillä on maailman ihanin tyttö, joka... 

- leikkii kaverin kanssa kivasti ja selvästi nauttii kavereiden seurasta
- hakee kontaktia leikkikaveriin esim. matkimalla, halaamalla tai pyytämällä leikkiin
- uskaltaa taas pitkän tauon jälkeen laskea puiston liukumäkeä
- hyppää korokkeelta tasajalkaa
- iloitsee hiekkalaatikkoleikeistä ja potkupyöräilystä
- potkupyöräilee aikuisen reipasta juoksuvauhtia
- jahtaa isompia lapsia liikennepuistossa potkupyörällä ajaen
- rakastaa uimista uimahallissa ja kylpemistä ammeessa
- leikkii usein esim. pikkueläimillä, nukkekodilla, sisäteltassa, kassakoneella, legoilla, pahvimajassa, hiekkalaatikolla
- leikkaa omatoimisesti saksilla ja tykkää silputa paperia ympäri kotia
- kuuntelee mielellään kirjoja, joista tämän hetken suosikkeja ovat esim. Tuomas Veturi-kirjat, Pupu etsii omaa kotia sekä Millainen minä?-tunnekirja
- tykkää mm. uittaa pikkulelujaan altaassa, sormimaalata, leikkiä taikahiekalla, liimata tarroja, leikkiä juoksuleikkejä, syödä retkieväitä, kastella kukkia omalla kannullaan, leipoa
- automatkoilla iloitsee Miina ja Manu -levyistä
- on taitava laulaja
- lempiruokia ovat mm. kasvissosekeitto, pestopasta, pinaatti-fetapannari, grillattu kana, mausteiset uuniperunat, hedelmät
- erityisiä herkkuja ovat esim. croissantit, pillimehut, suklaa ja keksit
- suosikkiohjelmia ovat tällä hetkellä Planeetta Kosmo, ötökkäohjelmat, Rytmireissu, Tie tähtiin, Tuomas Veturi, Kaupungin sankarit, Myyrä
- tykkää kovasti katsoa lastenohjelmia
- murehtii ja pelkää ötököitä ja sitä että pistävätkö ne
- on kiinnostunut avaruusaiheisista asioista
- vieraiden tullessa esittelee mielellään meidän kotia, omaa huonetta tai pihan uusia pensaita sanomalla "tadaaa!"
- kutsuu kaverivieraita meille syömään
- kahvittelu = herkuttelu
- maidon kaatuessa lattialle tai muun vastaavan tapahtuessa sanoo kiireesti: "Ei se haittaa, ei käynyt kuinkaan."
- väsyneenä tietysti harmistuu, mutta ei enää päivittäinkään
- harmit menevät nopeasti ohi
- pipi-itkut menevät nopeasti ohi 
- suurin uhma on mennyt ohi
- ei nuku yleensä päiväunia ellei ole erityisen väsynyt tai kipeä
- rakastaa kovasti veljeä: halailee, pussailee, silittää, kutittelee, tuo leluja, puhuu kauniisti että otetaan sinutkin mukaan, kysyy missä veli on jos ei muista/näe, pöristelee ruokapöydässä jotta veli viihtyisi.
- tykkää kaktuksista ja muista kukista, poimii ulkoa lemmikkejä maljakkoon
- osallistuu mielellään erilaisiin hommiin, esim. ruoanlaittoon, leipomiseen, istutuksiin ja pyykinpesuun.
- juttelee paljon ja puhuu monimutkaisia lauseita. Joitain äänteitä puuttuu vielä, esim. L, R sekä S sanojen keskellä.
- tällä hetkellä mietityttävät erityisesti kummitukset ja möröt
- osaa kertoa jos joku jännittää tai pelottaa
- kiittää paljon kaikesta, esim. voisilmästä puurossa, lempisadusta, mistä vain


Nonparellit syödään erikseen

Tässä vielä joitain viimeaikaisia Satulinnun sanomisia: 

"Hyvää yötä äiti, mene jo muihin töihin, vaikka tiskihommiin!" 
 (Yöunille mentäessä hoputtaa minut 
pois onnellisena aina samoin sanoin, 
jotta saa mennä peiton alle piiloon isiä.)

"Kummitäti on varmaan viistuhatta vuotta." 
 (Tehtiin korttia kummitädille ja kysyin kummitädin ikää.)

"Olen hassuniekka."

"PÄIVÄÄ KAIKKI, TÄDIT JA SEDÄT!"
 (Lähipiste-Ikeassa huusi parvelta vieraille ihmisille onnellisena.)

"Päivää, minä olen kroisanttityttö!" (Kassamyyjälle kaupassa)

"Päivää äiti." 
 (Tämä päivää-sana on nyt ollut kovassa käytössä, 
jotenkin hellyyttävää.)

"Sitten minä voisin nukkua siellä mummulassa ja kun 
mummu on tehnyt minulle sinne unipesän."

"Äiti, milloin minä voisin mennä sinne mummun luokse, 
että mummu hakisi minut ja 
ajaisi minut autolla sinne?" 
 (On viime aikoina itse alkanut toivoa mummulareissua.)

"Minä rakastan sua Ukkonen. --- 
Se sanoo vaan että ää, 
se tarkoittaa että minäkin rakastan sinua Satulintu." <3

"Anteeks äiti, sinullakin on vähän yskää. 
Dippaa dippaa vadelmaa, uuden sadon hunajaa, 
hiki ihan sirahtelee otsalla --- 
dippaa dippaa vadelmaa..." 
 (Nukutan yskäisenä tyttöä, jota ei väsytä.)

"Pikkupupu pomppii, pikkupupu pomppii..." 
 (Laulaa unissaan klo 23)

"Taulumäen kirkko, sitä minä aina kaipaan yöllä ja aamulla ja päivällä." 
 (19.4.2017 olivat pyöräilleet isänsä kanssa kirkon lähellä. 
Ei olla käyty itse kirkossa.)

"Tikaportaat katolle."

"Äiti ole iloinen, ollaan kaikki iloisia." 
 (Kun olen komentanut jostain asiasta tiukasti.) 

"Me voitais joskus mennä tuommoiseen maisemaan..." 
 (Kommentoi jokaista läppärin taustakuvaa tällä tavalla.)

"Onpas kaunis maisema!" 
 (Riemuitsi kauppareissulla matkalla keskustaan. 
Ympärillä oli katuja ja alamäki.)

"Isi, onko minun sängyn alla mörköjä?"

Äiti: "Minä niin tykkään sinusta Satulintu."
S: "Kiitos. Minäkin tykkään sinusta. Minä tykkään sinusta, äitikulta." 
(8.6.2017 piknikillä kotipihassa) 

"Äiti sinä olet minun ihana äiti, aina rohkea ja puhdas tulemaan kanssani hiekkalaatikolle."

Äiti: "Sinä olet minun aarteeni, Satulintu" .
S: "Sää oot minun aarre, äiti."

"Tule tule paha kakku, älä tule hyvä kakku. Hahhah minä olen vitsiniekka!"

"Nuuh nuuh tuoksuu hyvältä sinun hiukset, 
(nuuhkii) tuoksuu hyvältä, 
tuoksuu hernekeitolta, 
hernekeitolta tuoksuu! 
(5.6.2017, äiti oli käynyt suihkussa) 

Oletko ylibuukannut lomasi?

Tänään on taas ollut hurjan kiva lauantai! Meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa päivälle ja silloin voikin yllättyä iloisesti. Rento tunnelma alkoi jo aamusta, kun kenelläkään ei ollut kiire ja aamupalaa syötiin hitaasti yhdessä. Oikeastaan miehellä on tänä viikonloppuna työpäivystys. Siksi ei olla suunniteltu mitään menoja. Puolensa siis silläkin.

Tällaisina päivinä on tavallista helpompaa toteuttaa lasten toiveita. Tänään Satulinnun toivelistalla oli pyöräily isin kanssa siten, että iskäkin polkee omalla pyörällään. Se toteutuikin, kun päätettiin lähteä kesätapahtumaan läheiseen leikkipuistoon. Tyttö oli erityisen onnellinen myös mm. omasta rohkeudestaan kiipeilytelineellä ja liukumäessä, saamastaan ilmapallosta ja makkarasta sekä siitä että retkeiltiin koko perhe yhdessä.



Jostain syystä vapaapäivät on helppo täyttää kaikenlaisella etukäteen suunnitellulla toiminnalla. Arkena tehdään kovasti töitä ja ajatellaan, että "sitten lomalla rentoudun" tai "sitten lomalla teen sitä ja tätä". Luulen, että aika monelle on tuttua olla väsynyt loman loppuessa. Toki taskussa on silloin varmaan monenlaisia kivoja kesätekemisiä, mutta ainakin itse huomaan välillä hamstraavani liikaakin menoja kesäkalenteriin. Sama koskee viikonloppuja.

Jos huomaa ylibuukanneensa kesälomansa tai minkä tahansa muun vapaa-ajan ennen sen päättymistä, tilanteeseen voi vielä vaikuttaa. Rohkeasti vain perumaan menoja, jos siltä tuntuu. Silloin tulee samalla pohtineeksi, mitä todella haluaa vapaa-ajaltaan ja mikä on itselle tärkeintä. Kyläilemässä ei tarvitse käydä velvollisuudentunnosta eikä lapsia ole pakko viedä kaikkiin mahdollisiin hurvittelupaikkoihin juuri tänä kesänä. Kalenteriin voi kirjoittaa itselleen vapaapäiviä, joille ei sovi mitään. Sinne voi kirjata rentoja mökkipäiviä tai kotoilua huolimatta siitä, että perheen nuoriso kaipaisi äksöniä. Kaikille tekee hyvää välillä pysähtyä ja olla vaan. Joskus sitä täytyy ihan opetella hektisen arjen jälkeen.

Meillä on mielessä muutama erityinen tekeminen, jotka halutaan toteuttaa kesän aikana. On ensinnäkin sovittu, että kumpikin meistä aikuisista saa suunnitella yhden heinäkuisen viikonlopun vain itselleen ja tuolloin toinen meistä hoitaa molempia lapsia. Lisäksi aiotaan käydä jossain vaiheessa Helsingissä, mökillä sekä jossain kylpylässä. Jotain on jo suunniteltu ja varattu. Haluan kuitenkin jättää tilaa ja aikaa myös spontaaneille tekemisille. Niille jotka ilmestyvät kun pitää silmänsä ja mielensä avoimina.

Usein käy niinkin, että jos valmistelee etukäteen kauheasti kaikkia menoja ja kyläilyjä, oman kaupungin kesäpuuhat jäävät helposti kokematta. Tällä viikolla esimerkiksi poikettiin tytön kanssa ex tempore liikennepuistossa, jossa ajeltiin polkuautolla kuopuksen nukkuessa vaunuissa. Oli tosi hauskaa!

Nyt kun kesä on vihdoin tullut, haastan teidät miettimään, mikä on juuri teille tärkeintä kesällä ja lomalla? On oikein jees täyttää päivät ja illat puuhalla, jos se tuo energiaa, iloa, virkeyttä tai rentoutumista. Kuitenkin jos tekemisistä tulee suorittamista ja lähteminen alkaa uuvuttaa, kannattaa miettiä, miksi on ylibuukannut oman vapaan aikansa. Syynä voi olla esimerkiksi toisten miellyttäminen, uskomukset "oikeanlaisen" kesäloman viettämisestä tai se, että aina (joka kesä, joka vuosi) on tehty samalla tavalla. 

Mitä sinä oikeasti haluat tehdä tänä kesänä ja tulevina lomaviikkoina?


torstai 8. kesäkuuta 2017

Piknikillä kotipihassa

Lapsena oli ihanaa pystyttää teltta kotipihaan ja leikkiä siellä lämpöisinä kesäpäivinä. Joskus siellä yövyttiinkin ja juhannuksena juotiin harvinaista herkkua pienestä lasisesta limsapullosta.

Tänään on tasattu eilisiä synttärihulinoita keskittymällä olennaiseen: yhdessä olemiseen ja leikkimiseen. Olen niin onnellinen näistä mahdollisuuksista, joita oma piha ja meidän lähiympäristö meille tarjoaa. Leikkipuistot ovat lähellä ja omassa pihassa voi tehdä kaikenlaista. Esimerkiksi nyt minun kirjoittaessa tässä etupihan kuistilla Satulintu puuhailee taikahiekalla tuossa vieressä. Ihana kesä! Itsekin lataan tätä vihreyttä ja lämpöä. Ah miten hyvää se tekee! 

Tänään on jo puhallettu saippuakuplia, poimittu kukkia, laitettu leluja liukumäkeen, ajeltu leikkiautolla uimahalliin, potkittu palloa, ihmetelty mehiläisiä, syöty eväitä viltillä kotipihassa, leikattu saksilla eilisistä lahjapapereista pientä silppua ja sitten levitetty silppu ympäri olohuonetta ja keittiötä.

Lapsi on onnellinen pienistä asioista. Ei tarvita suuria kiipeilytelineitä tai lelukasoja, vaikka sellaisillekin on oma paikkansa. Joskus on parasta vain istua viltillä nurmikolla tai kastella oman pihan mansikoita uudella ikiomalla kastelukannulla. 💚💛💜




keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ystäviä ja leipomisia

Vietettiin tänään Satulinnun kaverisynttäreitä. Meidän pieni pupuneiti täyttää muutaman päivän päästä kokonaiset kolme vuotta. <3 Mikä mainio ikä tämä onkaan, kun lapsi innostuu ja ilostuu niin pienistä jutuista ja oppii päivittäin uusia sanoja, asioita ja taitoja. Osaa vitsailla ja pitää tanssiesityksiä. Ja silti on vielä niin pieni ja tarvitseva. Kirjoitan vielä erilliseen postaukseen kolmevuotiaan kuulumisia.


Satulintu odotti kavereiden tapaamista tosi paljon. On oltu pari viikkoa flunssaisia, joten leikkitreffit ovat olleet vähissä. Juhlien alettua tyttö aivan villiintyi ja riehui onnellisena kiljuen ja juosten häkkyränä sinne tänne. Ystävät ovat niin rakkaita. Hän kiehnaa, halailee ja seuraa kavereita niin antaumuksella, että välillä kaverit jo vähän väsyvätkin. Olisi minulla ollut mielessä vielä pari muutakin perhettä, jotka olisi ollut kiva kutsua, mutta tila on niin rajallinen, että ainakin tänä vuonna näin. Ehkä sitten kun lapset ovat niin isoja, että katoavat omatoimisesti yläkertaan tai hiekkalaatikolle leikkimään, juhlat onnistuvat suuremmallakin porukalla.

Tällä kertaa onnistuin pitämään tarjoilut melko simppeleinä. Ehkä paras keksintö olivat täytetyt croissantit, joihin laitoin pestoa, basilikaa, mozzarellaa ja tomaattia. Kiitos siskolle ideasta! Helppoa ja hyvää. Croissantit olivat paistovalmiita pakasteita. Lisäksi tein kahdenlaisia pitsarullia. Herkkusieniä, sipulia, ananasta, aurajuustoa ja emmentalia. Kinkkua, sipulia ja ananasta, ilman juustoa. Tein eilen ja säilytin jääkaapissa.



Vihdoin kokeilin toisenlaista kakkua perinteisen vadelma-kermakakun sijaan. Kaakaolla tein tumman sokerikakkupohjan ja väliin laitoin puolukkamoussea ja suklaatäytettä. Täytteet olivat yllättävän helppotekoisia ja todella hyviä, nam! Aion tehdä samaa sukulaissynttäreille. Tosin sillä erotuksella, että laitankin molempiin kerroksiin puolukkaa. Muut pakastemarjat alkavat olla lopussa ja puolukat sopivat kakkuun erittäin hyvin! Koristelut olivat tällä kertaa vaivattomat: suklaakarkkeja ja mansikoita. Tosin on minulla tulossa sukulaissynttäreille jotain sokerikoristeitakin, mutta esittelen niitä sitten vasta valmiina.



Kakkutikkaritkin ovat hauskoja. Tein niitä nyt toista kertaa. Tällä kertaa kokeilin banaanikakkutaikinalla. Minulla on muotti, jolla saa paistettua niistä pyöreitä. Tiesin, että banaanikakku on aika pehmeää tikkareihin ja aika harva tikkari pysyikin sitten tikussa kiinni. Hauska oli kuitenkin laittaa suklaalla kuorrutetut kakkupallot pikkuruisiin söpöihin muffinssivuokiin ja ripotella nonparelleja päälle. Ei niitä tikkuja siinä oikeastaan kaivannutkaan sitten. Kuorruttaa voi vaikka erilaisilla makusuklailla.


Juhlia varten on jokseenkin raskasta aina siivota. On hankala pitää koko kotia siistinä kerralla. Lelut kun räjähtävät niin nopeasti ympäriinsä, oli niitä kuinka vähän tahansa. Toisaalta juhlien jälkeen on ihana nauttia puhtaasta kodista. Sen pienen hetken. Myös jääkaapista löytyvät herkkujen jämät ilahduttavat juhlapäivän iltana.

Harvinaisen siisti eteinen

Oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Pienet ystävät kasvavat niin hurjaa vauhtia ja uusiakin murusia oli tupsahtanut joukkoon. <3 Ja aikuisista ystävistä tulee aina niin hyvä mieli. Ollaan onnekkaita kun meillä on näin hyviä ihmisiä elämässä. 

Ilta-aurinko paistaa olohuoneen ikkunasta. On ollut lämmin päivä. Käytiin paljain varpain ulkona tytön kanssa tänään. Lapset nukahtivat helposti. Minäkin taidan. Ensin kuitenkin vähän kasvispitsaa ja täytekakkua.