Pienten lasten pitäisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Tämä on kirjattu virallisiin liikuntasuosituksiin, jotka päivitettiin viime vuonna. Niissä kerrotaan myös esimerkiksi perheen merkityksestä lapsen liikunnallisten tapojen muodostumisessa sekä annetaan konkreettisia vinkkejä, mitä lapsen kanssa voi tehdä. Hyvä asia on se, että myös asenne liikkumista kohtaan on otettu puheeksi. Turha lapsen varoittelu ja pelottelu kannattaa unohtaa ja mieluummin antaa hänen kokeilla ja tehdä vauhdikkaitakin juttuja. Kolhuja tulee joskus, mutta tekemällä oppii. Tarkemmin suosituksia pääsee lukemaan: http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-410-8. (Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä - varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset.)
Kolmen tunnin suositus koostuu kevyestä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Tässä alla asiantuntijoiden vinkkejä siitä, mitä nämä voivat tarkoittaa käytännössä:
- Kevyt liikunta: esim. kävely, keinuminen, tasapainoilu, pallonheitto
- Reipas ulkoilu: metsäretkeily, polkupyöräily, luistelu
- Erittäin vauhdikas aktiivisuus: hippaleikit, trampoliinihyppelyt, kiipeily, uinti, hiihto
Erittäin vauhdikasta menoa lapsella pitäisi olla vähintään yksi tunti päivässä. Vaikka meilläkin potkupyöräillään paljon, ulkoillaan ja kävellään pitkiäkin matkoja, on vielä reilusti parantamisenkin varaa. Ja näiden suositusten tulisi täyttyä siis ihan jokaisena päivänä. Vaikka tavoitteet eivät täyttyisikään nyt, näitä voi silti miettiä ja alkaa lisätä aktiivisuutta arkeen vähitellen.
Onneksi lapsille liikkuminen on luontaista ja sitä tulee myös leikkiessä ja tavallisissa kotiaskareissa. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla mitenkään erityisesti ohjattua tai harrastustyyppistä jumppakerhoilua. Lapsissa on myös paljon yksilöllisiä eroja. Meidän tyttö on omatoimisestikin melko aktiivinen. Välillä hiki tulee jo ihan tavallisissa sisäleikeissä. Tanssii ja pomppii jatkuvasti. Koen, että meidän on melko helppokin saada lapsi liikkumaan.
Suositusten mukaan liikuntatavoitteisiin päästään esim. kehumalla lasta sekä tekemällä asioita yhdessä: liikkumalla, leikkimällä, ulkoilemalla ja retkeilemällä. Myös asianmukaiset vaatteet ja varusteet kannustavat liikkumaan. Huomasin tämän juuri itsekin kun testasin uusia lenkkareita. Vanhoissa on jo reikiä. Aivan uusi maailma avautui lenkkipolulla, kun suorastaan lensin uusilla kengillä.
Sisätiloissakin voi olla aktiivinen: ei tarvitse lähteä aina ulos. Pieneenkin tilaan voi tehdä temppuratoja, pomppupaikkoja, tanssiestradeja ja muutenkin liikkua monin eri tavoin. Television ja muiden älylaitteiden käyttöä voi tarvittaessa rajoittaa tai katsella passivoivien ohjelmien sijasta jumppaohjelmia, jotka aktivoivat lasta liikkeelle. Meidän tytön suosikki oli yhteen aikaan Pikku Kakkosessa tuleva lastenohjelma Touhukkaat. Se innosti aina jumppaamaan.
Tämä aihe tuli mieleen, kun ilmoitin meidän tytön 3-4-vuotiaiden liikuntaleikkikerhoon. Kiitos ystävälleni ideasta! Yksi 45 minuutin kerho yhtenä päivänä viikossa ei tietenkään ihmeitä tee, mutta kaikki on plussaa. Se myös säästää meitä vanhempia sinä yhtenä iltapäivänä, kun joku muu keksii lapselle liikunnallista (ja uutta) tekemistä. Samalla lapsi saa harjoitella ryhmässä toimimista ja ohjeiden kuuntelemista. Suhtaudun näihin lasten harrastuksiin aina melko varauksella. Päiväkotilapsi ei todellakaan tarvitse mitään muuta harrastusta iltapäiviin, mutta tällaiselle kotihoidossa olevalle lyhyet harrastukset voivat olla hyödyllisiä ja opettavaisia.
Kolme tuntia reipasta liikkumista päivässä kuulostaa jokseenkin haasteelliselta, mutta lienee toteutettavissa suunnittelulla ja pienellä tapojen muutoksella. Liikkuminen kun voi olla monipuolista ja koostua pienistä pätkistä. Meilläkin on tässä vielä parannettavaa. Jos minä liikutan lasta kaksi tuntia päivän aikana ja mies tunnin iltapäivällä, se voisi onnistua. Arkiset liikuntaa tukevat periaatteet auttavat paljon. Esimerkiksi me kävelytämme kolmevuotiasta paljon eikä hän ole istunut rattaissa enää pitkiin aikoihin. Jos matka on liian pitkä käveltäväksi, otetaan potkupyörä tai seisomalauta mukaan. Ja tietysti mennään autolla/bussilla ne selvästi pidemmät välit! Kävellessä edetään rauhallisesti ja pysähdellään. On oltu tosi tyytyväisiä tähän periaatepäätökseen.
Leikkipuistot sekä ulkona että sisätiloissa ovat myös ihan parhaita paikkoja liikkumiseen. Täällä Jyväskylässä on esimerkiksi Gaggatygit-nimistä toimintaa, jossa lapset saavat liikkua vanhempiensa ohjauksessa Hippoksen telinevoimistelusalissa. Näitä vuoroja telinesaliin on aamuisin, joka päivä maanantaista torstaihin. Jos liikkumisia on vaikea keksiä kotona, kaikkia tällaisia mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää.
Nuo suositukset on tehty asiantuntijoiden toimesta ja luotan niihin. Lasten liikkuminen on tärkeä asia. Ollessani lapsi 80-luvulla ei istuttu telkkarin ääressä kuin Nalle Luppakorvan ja Maija Mehiläisen verran. Muuten leikittiin ja touhuttiin sisällä ja ulkona, tehtiin majoja ja kiipeiltiin puihin. Liikkumista tuli ihan vahingossa. Meillä on kyllä kevään ja kesän aikana katseltu vähän liikaa ohjelmiakin, joten nyt on oikein hyvä hetki tehdä muutoksia tässäkin asiassa.
Mukavia yhteisiä liikuntahetkiä kaikille tähän syksyyn! 💚