lauantai 26. elokuuta 2017

Kolme tuntia päivässä - lasten liikkumisesta

Pienten lasten pitäisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Tämä on kirjattu virallisiin liikuntasuosituksiin, jotka päivitettiin viime vuonna. Niissä kerrotaan myös esimerkiksi perheen merkityksestä lapsen liikunnallisten tapojen muodostumisessa sekä annetaan konkreettisia vinkkejä, mitä lapsen kanssa voi tehdä. Hyvä asia on se, että myös asenne liikkumista kohtaan on otettu puheeksi. Turha lapsen varoittelu ja pelottelu kannattaa unohtaa ja mieluummin antaa hänen kokeilla ja tehdä vauhdikkaitakin juttuja. Kolhuja tulee joskus, mutta tekemällä oppii. Tarkemmin suosituksia pääsee lukemaan: http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-410-8. (Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä - varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset.)

Kolmen tunnin suositus koostuu kevyestä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Tässä alla asiantuntijoiden vinkkejä siitä, mitä nämä voivat tarkoittaa käytännössä:
  • Kevyt liikunta: esim. kävely, keinuminen, tasapainoilu, pallonheitto
  • Reipas ulkoilu: metsäretkeily, polkupyöräily, luistelu
  • Erittäin vauhdikas aktiivisuus: hippaleikit, trampoliinihyppelyt, kiipeily, uinti, hiihto 
Erittäin vauhdikasta menoa lapsella pitäisi olla vähintään yksi tunti päivässä. Vaikka meilläkin potkupyöräillään paljon, ulkoillaan ja kävellään pitkiäkin matkoja, on vielä reilusti parantamisenkin varaa. Ja näiden suositusten tulisi täyttyä siis ihan jokaisena päivänä. Vaikka tavoitteet eivät täyttyisikään nyt, näitä voi silti miettiä ja alkaa lisätä aktiivisuutta arkeen vähitellen.


Onneksi lapsille liikkuminen on luontaista ja sitä tulee myös leikkiessä ja tavallisissa kotiaskareissa. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla mitenkään erityisesti ohjattua tai harrastustyyppistä jumppakerhoilua. Lapsissa on myös paljon yksilöllisiä eroja. Meidän tyttö on omatoimisestikin melko aktiivinen. Välillä hiki tulee jo ihan tavallisissa sisäleikeissä. Tanssii ja pomppii jatkuvasti. Koen, että meidän on melko helppokin saada lapsi liikkumaan.

Suositusten mukaan liikuntatavoitteisiin päästään esim. kehumalla lasta sekä tekemällä asioita yhdessä: liikkumalla, leikkimällä, ulkoilemalla ja retkeilemällä. Myös asianmukaiset vaatteet ja varusteet kannustavat liikkumaan. Huomasin tämän juuri itsekin kun testasin uusia lenkkareita. Vanhoissa on jo reikiä. Aivan uusi maailma avautui lenkkipolulla, kun suorastaan lensin uusilla kengillä.

Sisätiloissakin voi olla aktiivinen: ei tarvitse lähteä aina ulos. Pieneenkin tilaan voi tehdä temppuratoja, pomppupaikkoja, tanssiestradeja ja muutenkin liikkua monin eri tavoin. Television ja muiden älylaitteiden käyttöä voi tarvittaessa rajoittaa tai katsella passivoivien ohjelmien sijasta jumppaohjelmia, jotka aktivoivat lasta liikkeelle. Meidän tytön suosikki oli yhteen aikaan Pikku Kakkosessa tuleva lastenohjelma Touhukkaat. Se innosti aina jumppaamaan.

Tämä aihe tuli mieleen, kun ilmoitin meidän tytön 3-4-vuotiaiden liikuntaleikkikerhoon. Kiitos ystävälleni ideasta! Yksi 45 minuutin kerho yhtenä päivänä viikossa ei tietenkään ihmeitä tee, mutta kaikki on plussaa. Se myös säästää meitä vanhempia sinä yhtenä iltapäivänä, kun joku muu keksii lapselle liikunnallista (ja uutta) tekemistä. Samalla lapsi saa harjoitella ryhmässä toimimista ja ohjeiden kuuntelemista. Suhtaudun näihin lasten harrastuksiin aina melko varauksella. Päiväkotilapsi ei todellakaan tarvitse mitään muuta harrastusta iltapäiviin, mutta tällaiselle kotihoidossa olevalle lyhyet harrastukset voivat olla hyödyllisiä ja opettavaisia.


Kolme tuntia reipasta liikkumista päivässä kuulostaa jokseenkin haasteelliselta, mutta lienee toteutettavissa suunnittelulla ja pienellä tapojen muutoksella. Liikkuminen kun voi olla monipuolista ja koostua pienistä pätkistä. Meilläkin on tässä vielä parannettavaa. Jos minä liikutan lasta kaksi tuntia päivän aikana ja mies tunnin iltapäivällä, se voisi onnistua. Arkiset liikuntaa tukevat periaatteet auttavat paljon. Esimerkiksi me kävelytämme kolmevuotiasta paljon eikä hän ole istunut rattaissa enää pitkiin aikoihin. Jos matka on liian pitkä käveltäväksi, otetaan potkupyörä tai seisomalauta mukaan. Ja tietysti mennään autolla/bussilla ne selvästi pidemmät välit! Kävellessä edetään rauhallisesti ja pysähdellään. On oltu tosi tyytyväisiä tähän periaatepäätökseen. 

Leikkipuistot sekä ulkona että sisätiloissa ovat myös ihan parhaita paikkoja liikkumiseen. Täällä Jyväskylässä on esimerkiksi Gaggatygit-nimistä toimintaa, jossa lapset saavat liikkua vanhempiensa ohjauksessa Hippoksen telinevoimistelusalissa. Näitä vuoroja telinesaliin on aamuisin, joka päivä maanantaista torstaihin. Jos liikkumisia on vaikea keksiä kotona, kaikkia tällaisia mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää.

Nuo suositukset on tehty asiantuntijoiden toimesta ja luotan niihin. Lasten liikkuminen on tärkeä asia. Ollessani lapsi 80-luvulla ei istuttu telkkarin ääressä kuin Nalle Luppakorvan ja Maija Mehiläisen verran. Muuten leikittiin ja touhuttiin sisällä ja ulkona, tehtiin majoja ja kiipeiltiin puihin. Liikkumista tuli ihan vahingossa. Meillä on kyllä kevään ja kesän aikana katseltu vähän liikaa ohjelmiakin, joten nyt on oikein hyvä hetki tehdä muutoksia tässäkin asiassa.

Mukavia yhteisiä liikuntahetkiä kaikille tähän syksyyn! 💚

Lomalta arkeen

Meidän loma tuntuu kestäneen tosi kauan, mikä on ihanaa! Ihmeen paljon on saatu tehtyä mukavia ja rentoja lomajuttuja ilman suorittamisen kokemusta. On ollut ihan huippu kesäloma ja on haikeaa, että pian joudun luovuttamaan mieheni takaisin toimistolleen. <3 Lapset tulevat taas kaipaamaan isänsä seuraa ja minäkin minun miestä.

On mökkeilty ja heiluttu huvipuistossa, käyty eläintarhoissa ja satamassa. Syöty jätskiä ja marjoja urakalla ja kävelty koko porukalla leikkipuistoissa. Lounasteltu ravintoloissa kaupungilla ja tehty kotiruokaa rauhassa. Tehty kaikki yhdessä miehen kanssa ja juteltu paljon. Nähty sukulaisia ja oltu keskenämme kotona. Olen saanut rauhallista aikaa, kun mies on kulkenut tytön kanssa heidän yhteisillä retkillään ja me on poikasen kanssa oltu kotona tai käyty leppoisilla kävelyillä. Olen käynyt ystävän luona Kuopiossa, samoin mies.



Maanantaina miekkonen menee töihin ja minä vastaan taas yksin tästä kotipuolesta: lapsista ja siitä että koti säilyy asumiselle kelvollisena paikkana. Tytön kerho alkoi tällä viikolla ja se on ihan syksyn merkki. Tällä viikolla kerhossa sujui jo tosi hyvin, tosin aina saattaa ensihurmion jälkeen tulla vähän takapakkia ja ikävääkin. Katsellaan. Kiva kerhopaikka ja sopivia leikkikavereita näyttäisi olevan. On kauan aikaa siitä kun meillä on ollut tavallista arkea viimeksi. Muutama kuukausi. Vaan kyllä siihen taas totutaan.


Minä olisin halunnut aloittaa espanjan opiskelun tänä syksynä kansalaisopistossa, mutta se nyt jää vielä. Fiilistelin jo onnellisena opiskelupäätöstäni, mutta sitten ymmärsin, kuinka paljon se veisi energiaa arjesta. Opetustuntien lisäksi haluaisin tietysti sitten lukea sanastoja ja kielioppia, mikä ehkä kuluttaisi liikaa aikaa meidän arjesta ja illoista. Iltapäivätkin kun on niin lyhyitä ja iltaisin haluan useimmiten vain rauhoittua. Tänä syksynä laitan energiani mieluummin perheen yhteiseen aikaan, liikkumiseen, terveelliseen ruokaan ja vähän sellaisiin kevyempiin rentoutumistapoihin opiskelun sijaan. Espanjan opiskelu on ollut pitkäaikainen haaveeni ja minulla on siihen lukioajoilta ihan hyvä pohja. Kieli myös tuntuu minulle jotenkin läheiseltä ja minusta on ihana kuunnella sitä. Ehdin sitä myöhemmin.

On ihan mukavaa kun saadaan taas rytmiä arkeen. Lapsen sairastelu tosin latistaa mielialaa tällä hetkellä tosi paljon. Huoli siitä, että uusiutuvatko oireilut ja selviääkö syy ollenkaan. Lapsi on sairastamisen vuoksi väsyneempi kuin yleensä. Eletään päivä kerrallaan ja toivotaan, että tämä oli kertaluontoinen juttu.


Lapsille vaatetta

On taas havahduttu tässä syksyn tullen, että lasten vaatteet on yhtäkkiä pienentyneet. Jotenkin sokeasti sitä pukee aina niitä samoja vaatteita lapsille kunnes tajuaa ajatella, että "kappas, ehkäpä tämä paita on ollut vähän liian pieni jo, ööö, puoli vuotta". Hups. Sama koskee vauvan bodeja. Vaikka olen pitkään haaveillut uusista vauvanvaatteista, en ole viitsinyt ostaa kun vanhatkin on mahtuneet. Vaan hupsista heijaa, nythän nekin on yhtäkkiä ihan tiukkoja ja lyhythihaisia. Moni pojan body on myös kärsinyt porkkanasosevaiheesta ja olen senkin takia jo pitkään halunnut vaihtaa niitä uudempiin. Joten voisinpa melkein sanoa, että jipii! Nyt saa hankkia uusia! Ja olenkin tehnyt niin...

Molemmille lapsille halusin jotain paikallista ja kestäväksi todettua. Niinpä tilasin molemmille yhdet vaatekappaleet Melli EcoDesignin nettisivuilta. Heillä ei ollut tähän vuodenaikaan vielä uutuuksia ja muutenkin tarjonta oli vähäistä, joten siksi vain yhdet vaatteet sieltä: tytölle metsänvihreä arkimekko ja pojalle syvänsiniset housut. Tykkään näistä kankaista: kauniita sävyjä sekä pehmoista ja kestävää. Me on käytetty Mellin vaatteita aina tosi pitkään.


Tein myös ensimmmäiset hankinnat Noshilta. Aiemmin luulin, että sitä saa vain kotikutsuilta, mutta verkkokauppa heilläkin on. Tytölle pinkki/harmaa/musta tunika metsäisellä kuviolla ja pojalle ihanat ruskeat housut. Itselleni tilasin myös ruskeat legginssit sekä raitamekon, jotka on olleet todella ihanat ja mukavat päällä! Mainio ostos!

Verkkokauppojen lisäksi kävin tässä yhtenä päivänä Polarn O. Pyretin liikkeessä ja Lindexillä. Ne onkin yleisimmät paikat, joista käyn vaatteita katselemassa. Tykkään Popin väreistä ja Lindexin söpöistä vaatekappaleista. Tytölle löysin mm. pikkuhousuja, college-asun, edulliset jumppashortsit, pitkähihaisen, pari t-paitaa ja sukkia. Tyttö käyttää kokoa 110cm tai 116cm. Pojalle ostin tavallisia bodeja kokoa 86cm ja parit housut.

Tytölle

Pojalle

Nyt on meillä taas selvästi ollut vaatteidenhankintavaihe. Se tulee aina silloin tällöin ja usein näin syksyllä. Sitten mennään taas pitkään samoilla vanhoilla, siis kunnes huomataan, että ne on jääneet pieniksi kauan aikaa sitten. :D

Minä en jaksa katsella nettikirppiksiä löytöjen toivossa. En jaksa ostaa sieltä enkä myydä. Toiset tuntuvat kyllä niistäkin löytävän upeita ja edullisia juttuja, minä vaan en ole koskaan oikein siinä onnistunut. Se vie myös liikaa aikaa ja energiaa. Ostan ihan mielelläni uutena kaupasta, koska meillä myös käytetään vaatteet aika hyvin loppuun asti. Joskus tietysti tulee virheostoksia, mutta olen oppinut niitä palauttamaan ja myyn niitä sitten itse kirppiksellä säännöllisin väliajoin. On kiva että lapsilla on edes välillä tuliterät kuteet, kun usein ne ovat lopuksi sitten aika kuluneetkin. 

On helpottavaa, kun lapsilla on hyvää ja siistiä vaatetta syksyyn. Aamut helpottuvat, kun vaatekaapin sisältö on tasaisen hyvää. Voi ottaa sieltä mitä vaan ja kaikki sopivat päälle.

Ulkovaateostoksille täytynee vielä mennä. Vauva sai jo ensikengät, mutta talvikamppeita ei ole kummallakaan. Satulinnun vanha talvihaalari vaikuttaa liian isolta Ukkoselle. Varsinkin kun pienet vaaperoiset taaperoiset tarvitsevat lämmintä haalaria usein jo syksyn puolella, riippuen tietysti keleistä. Liian isoilla vaatteilla liikkuminen on hankalaa, kun muutenkaan ei pikkuinen vielä meinaa pysyä pystyssä. Onneksi viime keväänä mietittiin tarkasti tytön välikausihaalarin koko ja se mahtuukin nyt vielä mainiosti. Ulkovaateviidakossa on välillä vähän vaikea taivaltaa.

Olen vihdoin oppinut, että vaatehankinnat pitää tehdä ajoissa. Se on hankalaakin, kun pitää arvioida, miten paljon lapset kasvavat siinä välissä. Luulisi, että kahden pienen äiti osaisi jo nämä jutut, mutta edelleen tuntuu vaikealta tietää, mitä vaatteita lapset tarvitsevat. Ja jos jää odottelemaan liiaksi, sopivat koot niistä ihanimmista vaatteista loppuvat. Ja onhan se muutenkin hyvä, että esim. ulkovaatteet ovat odottamassa sopivia säitä jo valmiiksi. Ei tarvitse sitten ihmetellä, että mitä puetaan päälle, kun yhtäkkiä taivaalta sataakin lunta.


perjantai 25. elokuuta 2017

Marjat pakkaseen!

Nyt on taas pakastin täynnä kesää ja syksyä: mansikkaa, metsävadelmaa, pensasvattua, lakkaa, raparperia, mustaherukkaa, kantarellia, mustikkaa ja puolukkaa. Mustikat ja puolukat on viime vuodelta, muut uusia. Saattaapa joku pieni punaherukkapussikin vielä löytyä sekä pari viime vuoden tyrnirasiaa.

Marjojen hankkiminen on mulle tärkeää. Mansikat ostan aina ensimmäisenä: tänäkin vuonna 25 kg. Haen vähitellen eri paikoista silloin kun sopivasti ehdin niitä laittaa. Lakkasuolle olisin kaivannut, mutta päädyin ostamaan pienen määrän torilta. Lakkoja en muutenkaan joka vuosi hanki. Nyt vaan iski mieliteko. Äidin tuomaa raparperia pakastin ja ensi vuonna omakin pensas tuottaa jo jotain. Metsävadelmia olen käynyt poimimassa lähimetsässä parin päivän välein. Toissapäivänä noukittiin anopin pensaista pari korkeaa kannullista. Appiukko numero 2 haki meille vähän kantarelleja, nekin pakastin sienikastikkeen tekoa odottamaan. Mustaherukoita saatiin anopilta, samoin pensasvattuja hän toi pienen sangollisen eräältä tilalta. Eiköhän näillä pärjätä talven yli. <3


Tänä vuonna pakastin ekaa kertaa kaikki marjat pusseihin. Yleensä oon ollut ehdottomasti rasioiden puolella, mutta nyt oon aivan kyllästynyt tiskikaappiin kertyviin pakasterasioihin. Lahjoitan ne eteenpäin kun vain keksin, kuka niitä tarvitsee.

Mun mielestä on myös aivan ihana kadota vadelmapensaaseen ja olla siellä kaikessa rauhassa marjojen keskellä vain omien ajatusten kanssa. Edes etanat ja isot toukat eivät säpsähdytä, vaikka en haluakaan tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta. Tai kuljeskella mustikkametsässä puiden lomassa hyvät kumpparit jalassa. Tai suolla löytää lakkoja ja nuuhkia upeaa suon tuoksua: suopursuja ja mättäitä. Joskus on kiva myös hakea torilta valmiit makeat marjat ja päästä helpolla. Puolensa kaikella. :D

Lapset tuovat suurimman rakkauden ja huolen

Kun sain lapsia, koko maailmani mullistui. Käsitteet rakkaus ja huoli saivat aivan uudenlaiset mittasuhteet, joita en voinut arvatakaan ennen lasten saamista. Vaikka olin aina sanonut, että perhe ja terveys ovat minulle ne tärkeimmät asiat ja arvot, vasta äidiksi pääseminen on kirkastanut arvoni oikeasti. Nyt ajattelen täydellä sydämellä ilman pientäkään epäilystä, että perhe on minulle kaikista tärkein ja arvokkain asia tässä maailmassa: lapset ja mies.

Perheen jälkeen tärkeintä on perheen terveys. Se että lapset ja me aikuisetkin voidaan hyvin ja meillä on kaikki kunnossa. Jos rakkauskin, niin samoin huoli lapsista on järisyttävä eikä se taida helpottaa kuin vasta haudassa. Ehkä sitten kun lapset ovat aikuisia, voi luottaa siihenkin, että he itse osaavat hoitaa asioitaan, mutta sitä ennen me ehditään menettää aika monta hiusta murehtiessamme ja huolehtiessamme. Ja meidän lapset on kuitenkin vasta pieniä.

Eilen ja tänään meidän lapsi on ollut tunteja lääkärireissulla. Eilen tuli jotain sellaisia oireita, jotka piti tutkia. Lasten henkilökohtaisten asioiden suojelemiseksi en halua nyt sanoa, mitä ne olivat. Anteeksi, tiedän että se on ärsyttävää. Mies vei lasta lääkäriin ja minä hoidin kotona toista. Huoli on ollut kova meillä kaikilla. Pitkällisten tutkimustenkaan jälkeen mitään syytä oireille ei löytynyt. Nyt vain toivotaan, että oireet eivät palaa ja voidaan jatkaa elämää. Elämä nimittäin pysähtyy, kun lapsi sairastuu isommin. Kaikki pienet arkiset asiat menettävät täysin merkityksensä. Mitään muuta ei pysty ajattelemaan. Huoli kalvaa taukoamatta.

Toivon kovasti voimia niille, joiden lapset sairastavat. Ja kiitollisuutta niiden mieleen, jotka saavat olla terveitä. Kannattaa elää iloisena ja onnellisena, mutta tiedostaen, että mitä vain voi tapahtua kelle vain. Mikään ei ole itsestäänselvää. Arvostetaan sitä mitä nyt on ja nautitaan elämästä. 

Rakastan meidän perhettä yli kaiken.  💖


lauantai 19. elokuuta 2017

Ukkonen 11 kk

Meillä on ihana, suloinen, kaunis, pieni poika. Kohta jo vuoden. Nyyh. Tässä asioita muistiin, kun oli vuoden 2017 elokuu.

Poikanen ryömii vauhdilla paikasta toiseen. On oppinut kiipeämään portaita ja naurusuuna odottaa, että hänet tullaan hakemaan sieltä pois. Vähän saa harjoitella sitäkin, mutta kovin ylös ei saa mennä. On nyt oppinut myös nousemaan polviseisonnasta seisomaan sopivaa tukea vasten. Voi sitä onnea ja ylpeyttä, kun äiti ja isosisko kehuvat hienosta suorituksesta! Itsesuojeluvaistoa ei ole, mutta vauhtia kyllä, joten äidin ja isän täytyy olla skarppina, ettei tule vahinkoja.

Poikanen ärisee, pärisee ja kiekuu. Suuttuessaan kiljuu niin että kaikkien korvat halkeavat. Ihanasti jokeltelee "tät-tät-tät" ja "jäi-jäi-jäi". "Ätä-ätä" tarkoittaa usein äitiä, kerran sanonut myös "iti" isin syliin toivoessaan. "Mam-mam" merkitsee syömiseen liittyvää kuten nälkää, maitoa tai ruokaa. "Nnna-nnna" (anna, anna) sanotaan kun tahtoo jotain. Kertoo selvästi, jos ei pidä jostain.

Aika paljon on isinkin perään. Ilahtuu kun isi tulee töistä ja itkee jos isi lähtee aamulla vessaan eikä ota häntä heti mukaan. Äidin tai isän mennessä toiseen huoneeseen tai yläkertaan, itkee lyhyesti. Joskus vierastaa hetken miehiä, esim. pappaa. Äitiä kaipailee erityisesti ruokahommissa ja aamuisin. Ryömii luokse kun haluaa syliin. Osaa pyytää omalla vauvan tavallaan. Oppi tänään vilkuttamaan kädellä heipat. <3

Hän nukkuu kahdet päiväunet vaunuissa ulkona. Kotipihassa nukahtaa päiväunille helposti tuttujen rutiinien saattelemana. Muualla tai yliväsyneeksi päästyään itkee eikä meinaa nukahtaa. Joskus on vaan pakko nostaa pois koko poika ja ottaa takaisin sisälle hetkeksi. Iltaisin nukahtaa itsekseen heti iltarutiinien jälkeen eli ennen seitsemää. Nukkuu siitä aamuun asti ja herää noin klo 7 tällä hetkellä. Yöt nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessa kissan ja vinkuvan norsun kanssa.

Poju istuu syöttötuolissa pöydän päässä ja ruokaa odotellessaan tykkää napsia Talk-muruja. Maito (Tuuti 2) on herkkua ja juo sitä nokkamukista. Maidon kulutus on kasvanut selvästi. Aluksi joi pienet pullonpohjat, nyt menee aterialla jopa koko nokkamukillinen. Aamuisin haluaa maitoa ensimmäisenä. Maidon päälle syö puuron ja hedelmää/marjaa. Lounaaksi ja päivälliseksi erilaisia lämpimiä ruokia ja välipalaksi esim. maustamatonta jugurttia lisukkein, marjapuuroa ja/tai hedelmää. Raejuustoa, makaroneja, kasvispihviä ym. napsii mielellään itse pöydältä. Maissinaksut maistuvat myös. Iltapalalla syödään taas kaurapuuroa maidolla ja soseella. Ruoka maistuu yleensä hyvin. Uudet ruoat jännittävät vähän aluksi, mutta niihinkin totutaan. Tykkää pitää itse lusikkaa ja hämmentää sillä ruokaa. Suuhunkin menee aina välillä. :) Ruoan jälkeen sanotaan "kiitos" ja pestään kasvot ja kädet.

Poikanen rakastaa siskoaan. Seuraa mielellään siskon leikkejä ja touhuilee siinä mukana. Kiinnostuu leluista, joilla sisko leikkii. Kujertelee ja antaa valloittavia hymyjä. Kiekuilee ruokapöydässä yrittäen saada siskon kiekumaan mukana. Nauraa siskon veikeille tempauksille. Kiipeää portaita ylös koska toinenkin menee. Satulintu näyttää mielellään tekemisen mallia veljelle. Rakastaa ja hoitaa, vaikka myös ottaa leluja kädestä ja tuntee selvästi ristiriitaisesti.

Vauva laittaa kaiken suuhun vanhoista leivänmuruista isän käsivarteen. Heiluttaa rämisevää ja pyörivää lehmälelua ja iloitsee äänestä. Heiluttaa tuulihyrrää ja helistimiä. Kurkottelee sohvapöydältä mielenkiintoisia tavaroita. Tykkää mm. soittaa pianoa, vedellä äidin tauluja esiin kaapin takaa, kiivetä portaita, heilutella siskon pottaa, tutkia kylppärin lattiakaivoa, ulkoilla, keinua, laskea liukumäkeä, juoda maitoa, ryömiä ja mennä, nuolla lastenvaunuja, pomppia isin sylissä, katsella koiria ja rekkoja, loikoilla vanhempien sängyllä sekä tutkia siskon lelulaatikoita.

Meidän pieni poika on isänsä näköiseksi kutsuttu tummasilmä äitinsä kiharalla tukalla. Ruskeat, kauniit, isot silmät. Kosteana hiukset menevät kikkuralle niin kuin isosiskollaan. Siskonsa hymyn on myös saanut. Pitkä ja jykevä poika. Ilmeilee ja nauraa paljon. Pitää neljällä ylähampaallaan alahuulta suussa söpösti! Alhaalla hampaita on kolme. 

Meidän aarre, olet meille korvaamaton. 💛💚💖💜💙


maanantai 14. elokuuta 2017

Arjen suunnittelua uusin silmin

Nyt juuri on oikea aika pohtia meidän arkea. Vaikka me vietetään kesälomaa vielä ihanat pari viikkoa, syksy lähestyy ja samalla kaikki syksyiset jutut, esim. lapsen kerhon alkaminen. Siinä samalla on hyvä päivittää koko perheen kalenterit ja suunnitella periaatetasolla, miten koko nelihenkinen perheemme saa riittävästi sitä mitä tarvitsee ja kaipaa: terveellistä ruokaa, liikuntaa, hauskaa tekemistä, omaa aikaa, lepoa ja yhdessäoloa.

Kuulostaa ehkä hassulta, että tämmöisiä pitää suunnitella. Eikö elämä suju itsestäänkin ihan leppoisasti, kun antaa mennä vaan? Viime vuoden alusta tämän vuoden kevääseen asti me ollaan kuitenkin oltu enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Arkirutiinit on olleet milloin mitäkin, ulkoilut pakkopullaa itselleni ja ruoanlaitto ainaista kamppailua siitä, milloin ehditään/jaksetaan kokata ja mitä syödään. Sekä mies että minä olemme kaivanneet enemmän omaa aikaa ja on oltu väsyneitä. Jatkossa toivoisin meidän osaavan järjestää elämää siten, että kenenkään ei tarvitsisi uupua ja että siitä huolimatta saataisiin tehtyä kivoja juttuja arjessa, sekä yhdessä että erikseen. Onko se mahdollista?

Helposti urautuu tekemään niin kuin on aina tehty eikä edes osaa ajatella uudella tavalla. Esimerkiksi mies iltavirkkuna voisi nähdä kavereitaan vaikka kuinka usein iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Tällöin se ei rasittaisi minuakaan mitenkään erityisesti. Jostain syystä ei olla sitä aiemmin edes hoksattu. Tämmöisiä pikkujuttuja, jotka vaikuttavat kuitenkin suuresti kokemukseen jaksamisesta ja mahdollisuuksista.

Vanhoissa tavoissa on usein vain niin tiukasti kiinni, että niistä on kamalan vaikea irtaantua. Eikä siinä mitään, hyvistä tavoista ei tietenkään tarvitsekaan päästä. Arjen kieputtaessa on jotenkin vaikea nähdä sitä omaa toimintaa ja silloin onkin ihanaa, kun joku muu vinkkaa vaihtoehtoisia tapoja toimia. Vaikka asiat olisivat toisten mielestä yksinkertaisia, itse niitä ei aina näe.

Toivon, että tulevana syksynä voitaisiin hyödyntää anopin tarjoamaa lastenhoitoapua vielä järjestelmällisemmin. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi Ukkosen hoitamista Satulinnun ollessa kerhossa, jolloin minä pääsisin omiin menoihini joka viikko samaan aikaan. Säännöllisyys on nimenomaan minulle se juttu. Samoin on menemisien ja kyläilyjen suunnittelu etukäteen. Silloin on mukava odottaa sovittuja tapaamisia ja niistä saa voimaa silloin, kun joku pännii ja rasittaa. Tilanteiden muuttuessa ja yllätyksien ilmaantuessa ystävätreffejä ja suunnitelmia voidaan sitten siirtää. Ja kun ne ovat tiedossa etukäteen, ei haittaa vaikka puhelin hukkuu koko päiväksi. Silloin ehtii vielä illallakin reagoida viesteihin.

Onko sulla jotain hyviä vinkkejä lapsiperheen arkeen? Mikä toimii teidän perheessä ja miten saatte ajan riittämään?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Räkänokat

Ensin ajateltiin, että Satulinnulla ja miehellä on tapansa mukaan allergiaoireita, mutta perinteinen flunssahan sieltä tuli meille kylään. Mies on ollut tänään selvästi kipeä, samoin Ukkonen. Satulintu oli pari päivää sitten erityisen väsynyt, olisiko hänellä sitten silloin ollut tauti jo piiloisesti päällä. Minulla on tänään flunssanenä, mutta muuten olo on melko jees. Harvoin osataan näinkin yhtäaikaiseen flunssailuun synkronoitua.

Miehen levätessä me muut on touhuttu: leikitty, askarreltu värityskuvia, tehty pitsaa, tiskattu, imuroitu, pesty vessaakin ja leivottu sämpylöitä. Mies on autellut jaksamisen mukaan. Kävi päivällä lyhyesti ulkona lasten kanssa ja olivat löytäneet pihametsästä pilttipurkillisen vadelmia. Voi miten Satulintu oli ylpeä niitä esitellessään. Söpöä. Sateinen päivä, ukkosta. Ei haittaa.

Sairastaminen harmittaa, mutta ei auta kuin ottaa iisisti ja elää tämä läpi. Minä sain aamulla jonkun ihmebuustin siitä, että mies lepäsi yläkerrassa. Halusin tietysti ilahduttaa häntä siivoamalla ja samalla tunnustella arkisia fiiliksiä yksinäni touhutessa. Kesäloma on nyt puolivälissä ja on ollut ihana olla yhdessä. <3 Viime päivinä on käyty mm. kotieläinpihalla, satamassa, Pandan tehtaanmyymälässä ja sukulaisten luona grillaamassa. On nautittu yhteisistä aamuista ja rennoista illoista.


Tässä alakerrassa kuuntelen, miten Satulintu kömpii sängystä ylös ja viettää iltavilliä hetkeään. Se on tullut viime aikoina tutuksi. Päästelee iloisia höyryjä juuri ennen nukahtamista. Ukkonen nukkuu omassa huoneessaan ja nukahti sinne taas itsekseen. Siirrettiin hänet sinne mökkireissun jälkeen. Vähän haikealta se tuntui, mutta on ollut kaikille ihan hyvä ratkaisu. Ja voihan nukkuvaa palleroa käydä siellä katselemassa jos mahdoton ikävä tulee. Minun rakkaat lapset, aarteet. <3

Nyt rauhallista iltaa viettämään ja mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Mies niistää yläkerrassa, raukka.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Parasta ystäväaikaa

Ystävätreffit ovat minulle tärkeitä. Siis ne hetket kun tehdään jotain mukavaa ihan vain läheisimpien ihmisten kanssa ilman lapsia ja puolisoita. Yhteisille porukkajutuillekin on oma tärkeä paikkansa, mutta minun mielestäni jokainen syvä ystävyyssuhde kaipaa joskus myös kahdenkeskistä tekemistä ja olemista. Silloin voi parhaiten kohdata toisen ja kuunnella ja keskustella ja olla läsnä, aikuisena ystävänä.

Olen ollut nyt yli kolme vuotta kotiäitinä putkeen ja aikuiset sosiaaliset kontaktit ovat olleet melko vähissä arkisin. Osittain se on ollut omaakin valintaa ja väsymystä lähteä. Haluttomuutta ja jaksamattomuutta tutustua uusiin ihmisiin. Osittain myös sitä, että parhaimmat ystävät ovat olleet töissä ja ymmärrettävästi töiden jälkeen he ovat olleet väsyneitä. Jotkut tärkeistä ihmisistäni puolestaan asuvat kaukana. Vaikka nautin rauhallisista päivistä lasten kanssa, olen myös ollut välillä aika yksinäinen.

Lapsiperhetreffitkin ovat kivoja ja ainakin meille tosi tärkeitä. Satulintu kaipaa leikkikaveria ja Ukkonenkin viihtyy parhaiten seurassa. Kaveritaitojakin täytyy harjoitella: ne harvoin opitaan tuosta noin vain itsestään. Lasten ollessa mukana minun huomioni kuitenkin menee väistämättä lasten touhujen tarkkailuun. On hankala keskittyä toiseen aikuiseen, siihen omaan tärkeään ystävään, jonka asioista olisi kuitenkin niin kiva tietää ja kysellä ja jutella. Perhetapaamisissa ei ole rauhallista hetkeä. Saati jos haluaisi jutella ystävän kanssa jostain tietystä henkilökohtaisemmasta, syvällisemmästä asiasta. Sellaisia on vaikea ottaa puheeksi, kun ympärillä hyörii vikkeläjalkaisia ja äänekkäitä uhmaikäisiä tai kun huomio täytyy jatkuvasti pitää siinä, ettei vauva kiipeä portaisiin, vessaan, ulos tai isompien leikkejä häiritsemään.

Ilahdun siitä, kun joku haluaa nähdä minua kahden kesken. Silloin koen, että olen hänelle tärkeä nimenomaan itseni vuoksi ja että minun ystävyydelläni on hänelle merkitystä muutenkin kuin vain lasten kautta.

Tämä tuli mieleen nyt, koska sain viettää eilen rentouttavaa, inspiroivaa ja rauhallista aikaa hyvän ystäväni kanssa. Oli älyttömän ihanaa vain olla kahdestaan ja jutella kaikesta. Lastenkin asioista oli helpompi keskustella, kun lapset eivät olleet kuuntelemassa ja kaipaamassa jatkuvaa huomiota. Äitiroolit oli siirretty vähän syrjemmälle ja enemmän oltiin vain ystäviä. Oli ihanaa. <3

perjantai 4. elokuuta 2017

Omia leikkejä

Yritän tyhjätä blogini luonnos-välilehteä ja kirjoittaa aloitetut tekstit loppuun. Keväällä olin kuvaillut erääseen kirjoitukseen, kuinka Satulintu (2v. 9 kk) seurasi minua joka paikkaan. Hän oli aina ollut sellainen. Tuli perässäni yläkertaan, yleensä itkien. Vaikka olisin vain hakenut sieltä jotain nopeasti. Istui potalle kun minäkin menin vessaan. Nappasi lelut keittiön lattialta mukaansa siirtyessäni keittiöstä olohuoneeseen, ts. muutaman metrin. Tarkkaili jokaisen ripauksen ja vei minun omankin tilani. Mietin silloin, annanko hänelle riittävästi huomiota, kun hän oli noin takertuvainen. Olin välillä ihan väsyksissä. Päiväuniaika oli tuolloin minulle tärkeä: silloin vielä molemmat lapset nukkuivat ja minä join teetä akkuja ladaten.


"Aina välillä havahdun kaipaamaan yksinkertaisesti vain 
hiljaisuutta kesken tytön pulputuksen. 
Vaikka on ihana kuunnella höpöttelijän hauskoja juttuja, 
välillä kaipaisin enemmän rauhallista ja hiljaista olemista."


Nyt voin iloisena todeta, että takertuvuus on todellakin alkanut mennä ohi! Ensimmäisinä kertoina ihan ihmetyin, kun tyttönen katosi itsekseen yläkertaan ja aloitti siellä oman leikin. Katsottiin miehen kanssa toisiamme epäuskoisina. Iloinen leikkipuhe vain kuului alakertaan, kun pehmolelut asettuivat katselemaan sirkusesitystä tai menivät uimarannalle tai mitä nyt milloinkin. Ehkä tytönkin elämä on nyt tasoittunut muuton ja kaiken jälkeen. Ja ikääkin on tullut lisää. Joka tapauksessa tykkään tästä!

Kuten olen sanonutkin, tilalle on tosin tullut muita juttuja, esim. erotilanteiden itkuja ja kaipaamisia. Mutta nekin menee varmasti ohi ja on mennytkin jo. Niitä kuuluisia vaiheita.

 

Mökillä

Savu. Heinäsirkat. Mökki. Ranta. Lämpö. Aurinko. Ukkonen. Marjat. Perhe. Syli. Löylyt. Saunaolut. Kesätuuli. Vesileikit. Uimapatja. Tivoli. Karuselli. Metsä. Järvi. Muistot. Puukiuas. Seinähirret. Uni. Hitaat aamut. Hiljaiset illat. Feta-pinaattipiirakka. Hiiligrilli. Metsämansikat. Kimallus. Vihreys. Sini. Takkatuli. Mustikat. Lapset. Mies. Ystävä. Köyhät ritarit. Veneily. Pyöräretki. Onnistuminen. Hiekkatien kuopat. Ilo. Kauneus. Äiti. Isä. Loma. Tunnelma. Arjen unohtaminen. Kotiinpaluu. 💗💛💚💙💜