Pienten lasten pitäisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä. Tämä on kirjattu virallisiin liikuntasuosituksiin, jotka päivitettiin viime vuonna. Niissä kerrotaan myös esimerkiksi perheen merkityksestä lapsen liikunnallisten tapojen muodostumisessa sekä annetaan konkreettisia vinkkejä, mitä lapsen kanssa voi tehdä. Hyvä asia on se, että myös asenne liikkumista kohtaan on otettu puheeksi. Turha lapsen varoittelu ja pelottelu kannattaa unohtaa ja mieluummin antaa hänen kokeilla ja tehdä vauhdikkaitakin juttuja. Kolhuja tulee joskus, mutta tekemällä oppii. Tarkemmin suosituksia pääsee lukemaan: http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-410-8. (Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä - varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset.)
Kolmen tunnin suositus koostuu kevyestä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. Tässä alla asiantuntijoiden vinkkejä siitä, mitä nämä voivat tarkoittaa käytännössä:
- Kevyt liikunta: esim. kävely, keinuminen, tasapainoilu, pallonheitto
- Reipas ulkoilu: metsäretkeily, polkupyöräily, luistelu
- Erittäin vauhdikas aktiivisuus: hippaleikit, trampoliinihyppelyt, kiipeily, uinti, hiihto
Erittäin vauhdikasta menoa lapsella pitäisi olla vähintään yksi tunti päivässä. Vaikka meilläkin potkupyöräillään paljon, ulkoillaan ja kävellään pitkiäkin matkoja, on vielä reilusti parantamisenkin varaa. Ja näiden suositusten tulisi täyttyä siis ihan jokaisena päivänä. Vaikka tavoitteet eivät täyttyisikään nyt, näitä voi silti miettiä ja alkaa lisätä aktiivisuutta arkeen vähitellen.
Onneksi lapsille liikkuminen on luontaista ja sitä tulee myös leikkiessä ja tavallisissa kotiaskareissa. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla mitenkään erityisesti ohjattua tai harrastustyyppistä jumppakerhoilua. Lapsissa on myös paljon yksilöllisiä eroja. Meidän tyttö on omatoimisestikin melko aktiivinen. Välillä hiki tulee jo ihan tavallisissa sisäleikeissä. Tanssii ja pomppii jatkuvasti. Koen, että meidän on melko helppokin saada lapsi liikkumaan.
Suositusten mukaan liikuntatavoitteisiin päästään esim. kehumalla lasta sekä tekemällä asioita yhdessä: liikkumalla, leikkimällä, ulkoilemalla ja retkeilemällä. Myös asianmukaiset vaatteet ja varusteet kannustavat liikkumaan. Huomasin tämän juuri itsekin kun testasin uusia lenkkareita. Vanhoissa on jo reikiä. Aivan uusi maailma avautui lenkkipolulla, kun suorastaan lensin uusilla kengillä.
Sisätiloissakin voi olla aktiivinen: ei tarvitse lähteä aina ulos. Pieneenkin tilaan voi tehdä temppuratoja, pomppupaikkoja, tanssiestradeja ja muutenkin liikkua monin eri tavoin. Television ja muiden älylaitteiden käyttöä voi tarvittaessa rajoittaa tai katsella passivoivien ohjelmien sijasta jumppaohjelmia, jotka aktivoivat lasta liikkeelle. Meidän tytön suosikki oli yhteen aikaan Pikku Kakkosessa tuleva lastenohjelma Touhukkaat. Se innosti aina jumppaamaan.
Tämä aihe tuli mieleen, kun ilmoitin meidän tytön 3-4-vuotiaiden liikuntaleikkikerhoon. Kiitos ystävälleni ideasta! Yksi 45 minuutin kerho yhtenä päivänä viikossa ei tietenkään ihmeitä tee, mutta kaikki on plussaa. Se myös säästää meitä vanhempia sinä yhtenä iltapäivänä, kun joku muu keksii lapselle liikunnallista (ja uutta) tekemistä. Samalla lapsi saa harjoitella ryhmässä toimimista ja ohjeiden kuuntelemista. Suhtaudun näihin lasten harrastuksiin aina melko varauksella. Päiväkotilapsi ei todellakaan tarvitse mitään muuta harrastusta iltapäiviin, mutta tällaiselle kotihoidossa olevalle lyhyet harrastukset voivat olla hyödyllisiä ja opettavaisia.
Kolme tuntia reipasta liikkumista päivässä kuulostaa jokseenkin haasteelliselta, mutta lienee toteutettavissa suunnittelulla ja pienellä tapojen muutoksella. Liikkuminen kun voi olla monipuolista ja koostua pienistä pätkistä. Meilläkin on tässä vielä parannettavaa. Jos minä liikutan lasta kaksi tuntia päivän aikana ja mies tunnin iltapäivällä, se voisi onnistua. Arkiset liikuntaa tukevat periaatteet auttavat paljon. Esimerkiksi me kävelytämme kolmevuotiasta paljon eikä hän ole istunut rattaissa enää pitkiin aikoihin. Jos matka on liian pitkä käveltäväksi, otetaan potkupyörä tai seisomalauta mukaan. Ja tietysti mennään autolla/bussilla ne selvästi pidemmät välit! Kävellessä edetään rauhallisesti ja pysähdellään. On oltu tosi tyytyväisiä tähän periaatepäätökseen.
Leikkipuistot sekä ulkona että sisätiloissa ovat myös ihan parhaita paikkoja liikkumiseen. Täällä Jyväskylässä on esimerkiksi Gaggatygit-nimistä toimintaa, jossa lapset saavat liikkua vanhempiensa ohjauksessa Hippoksen telinevoimistelusalissa. Näitä vuoroja telinesaliin on aamuisin, joka päivä maanantaista torstaihin. Jos liikkumisia on vaikea keksiä kotona, kaikkia tällaisia mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää.
Nuo suositukset on tehty asiantuntijoiden toimesta ja luotan niihin. Lasten liikkuminen on tärkeä asia. Ollessani lapsi 80-luvulla ei istuttu telkkarin ääressä kuin Nalle Luppakorvan ja Maija Mehiläisen verran. Muuten leikittiin ja touhuttiin sisällä ja ulkona, tehtiin majoja ja kiipeiltiin puihin. Liikkumista tuli ihan vahingossa. Meillä on kyllä kevään ja kesän aikana katseltu vähän liikaa ohjelmiakin, joten nyt on oikein hyvä hetki tehdä muutoksia tässäkin asiassa.
Mukavia yhteisiä liikuntahetkiä kaikille tähän syksyyn! 💚
Hienosti kirjotettu teksti ja hyvää pohintaa!
VastaaPoistaMeillä molemmat lapset näyttävät olevan perusrauhallisia luonteeltaan, mutta hyvin liikkuvaisia ovat kuiteski. Olenki jutellu kavereitten kanssa että onpa melkeen vaikeeta pitää ne aloillaan nii pitkää ettei sitä kolmea tuntia päivässä tulisi täyteen. Tosin meillä ei oo telkkarii joten ruutuaikaa ei oo olleskaa päivässä ja niinpä joka hetki täyttyy touhulla ja voi hyvä sylvi sitä riittää. Isoveli (Satulintuu aavistuksen vanhempi) leikkii ja juoksee kokoajan ja pikkusisko (tasan Ukkosen ikänen) konttaa hirmulujaa ja kiipee joka paikkaan, ei voi hetkeksikään laskea silmistä ku vilistää aina touhuamaan omia. Se on ku automaattivaihteinen auto: jarrun ku ottaa pois päältä ni konttaamistoiminto kytkeytyy saman tien päälle. Mutta olenki aina kannustanu lapsia liikkumaan arkitouhuissa ja vietämme paljon aikaa ulkoillen ja retkeillen, sisälläkin on lupa remuta tietyissä rajoissa. Isoveli on ollu innokas potkupyöräilijä ja nyt hän sai ekan oikean pyörän polkimilla, ilman apurattaita. Nyt ei riitäkkään enää reipas kävely miule vaan vieressä täytyy juosta, joten eiköhän tässä rupee miullahi kunto kasvaa oikeen kunnolla. Pitää vaan selvittää saisko 14-tuumaseen nastarenkaat jotta pyöräilykautta voisi pientää. Mietin monesti että onkohan se joillai lasten liikkumisen vähyys opetettu asia, sisällä ku ei saa remuta ja ulos ei viititä lähteä ku "pakollisiin" puistoleikkeihin. Ehkä lasten liikkumissuositukset täyttyisivät helposti jos aikuiset viittisivät viettää päivät lasten kanssa aktiivisesti, muutenni kui hiekkalaatikon reunalla. Meillä ainahi lapset haluavat leikkiä, touhuta ja kiivetä ja pikkulasten leikkihän on suurimmaksi osaksi motoristen valmiuksen harjoittelua lähes kolmivuotiaaksi asti, kunnes fantasialeikki rupee ottaa enempi sijaa.
Tällä kommentilla en halua syyllistää ketään, kuhan nyt vaa mietin tässä "ääneen". Kukin lapsi on yksilöllinen ja osa lapsista viihtyy enempi "nyherrellen". Minusta kuitenki aikuisten pitäisi esimerkillään ohjata lapsia aktiiviseen arkipäivään.
*nattsnakk*
Ihanat lapset siellä! <3 <3
PoistaMäkin oon ilokseni tajunnut, että vaikka itelle liikkuminen on joskus hankalaa ja usein laiskottaa, niin lapsia me on kannustettu kuitenkin aina liikkumaan, kokeilemaan ja touhuamaan. Välillä sitä joutuu pitämään hengitystä kun hirvittää, että nyt se tippuu ja nyt se kaatuu, mutta oon tyytyväinen että saavat harjoitella taitoja tekemällä. Ja yritän aina miettiä ennen kieltämistä, että tarvitseeko oikeasti kieltää vai onko kieltämässä jotain vain siksi, että niin on ollut tapana joskus tai että joku ulkopuolinen saattaisi katsoa kieroon toimintaani lasten kanssa.
Tavallaan tuo kolme tuntia päivässä kuulostaa melko vähäiseltä, jos lapsi on kuitenkin hereillä esim. 12 tuntia päivässä. Mutta ymmärrän todella hyvin senkin, jos tuon määrän täyttäminen tuntuu työläältä ja hankalalta. Elämässä voi olla kaikenlaista haastetta, esim. väsymystä, jotka aika tehokkaasti saavat jäämään kotiin. Nimenomaan silloin nuo ohjatut kerhot ym. ovat hyvä lisä.
Kuten sanoin, meilläkin on vielä paljon kehitettävää tässä. Nimenomaan niiden liikunnallisten tapojen löytämisessä koko perheelle. Mutta en ota näistä suosituksista stressiä. Enkä toivo muidenkaan näistä ahdistuvan. Halusin kuitenkin kirjoittaa tästä siksi, että vanhemmat heräisivät ajattelemaan asiaa ja tapojaan, tekemään vaikka vain pieniä muutoksia. Helposti arjen kaavoihin kangistuu eikä edes hoksaa, että voisi antaa lapsen vaikka itse kävellä kauppaan tms.
Minäkään en siis halua syyllistää enkä luoda paineita kellekään. Jokainen elää ja kasvattaa lapsiaan sen mukaan, mikä siinä tilanteessa tuntuu parhaalta ja mihin voimavarat riittää. Elämässä on myös aktiivisempia ja passiivisempia vaiheita ja se on ihan ok. Asiat eivät aina ole yksinkertaisia. Toki on asioita, joiden on todettu ja tutkittu olevan hyviä ja hyödyllisiä, esim. liikunta ja uni. Niitä kannattaa toki sisällyttää elämään sopivasti. :)