Kuin karhuemo pentujaan
ja Luoja luomiaan,
ja Luoja luomiaan,
niin minä sinua vaan.
Vaik leipä loppuis, vesikin,
yksi pysyis kuitenkin:
minä sinua vaan.
Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan,
niin minä sinua vaan.
Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan,
niin minä sinua vaan.
(Jenni Vartiainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti