Barcelonan kuulumiset

Reissussa oli ihanaa, vapaata, kaunista ja kuumaa. Hellettä oli lähes 40 astetta, mutta hotellihuoneen ilmastointi ja viuhkan heiluttaminen kasvojen edessä helpotti.

Oli kertakaikkisen mahtava tunne kun laskeuduttiin neljän tunnin lennon jälkeen Barcelonaan. Hiukan epärealistinenkin mutta ennen kaikkea voimaantunut olo.

Lentokentällä hyppäsin Aerobus-lentokenttäbussin kyytiin ja matka kaupunkiin sujui nopeasti ja vaivattomasti. Vielä metrolla hotellille (Hotel Royal Passeig de Gracia) ja rojahdus sänkyyn ah. Iltasella kävelin lähistöllä sekä hain juomavettä ja eväitä seuraavan päivän aamuretkeä varten. Ravintolassa iltapalaksi pari tapasta ja lasillinen punkkua. Kuuntelin korvat höröllä kaunista espanjan kieltä ja hymyilin kulkiessa.

Aamulla söin hyvän aamupalan hotellilla ja menin yhdeksäksi Park Güellin puistoon, joka on tunnettu Antoni Gaudín isoista mosaiikkitöistä ja rakennelmista. Olin käynyt tuolla ennenkin, mutta en olisi jättänyt väliin nytkään. Ihana paikka kuljeskella palmujen alla ja suurten kukkapensaiden lomassa, istuskella penkeillä eväitä syöden tai kiivetä kukkulalle maisemia katselemaan. Puiston kävijämäärää rajoitetaan niin, että joka tunti sisään pääsee 400 ihmistä. Lippu kannattaakin ostaa etukäteen netistä ja sen voi näyttää suoraan puhelimelta. Kävelin myös puiston viereiselle pienelle kukkulalle. Katusoittajan espanjalaisesta kitaramusiikista tuli hieno tunnelma maisemien ihailijalle.

Puistoilun jälkeen otin hotellilla päikkärit ja iltapäivällä suuntasin Barri Gòtic-alueelle, keskiaikaisille kapeille kujille. Ramblan kävelykadulla kulkeminen oli puolestaan vain ahdistavaa, joten en jäänyt sinne hengailemaan. Liikaa turisteja. Kävelin kohti Barcelonetaa ja rantaa. Siellä oli rauhallisempia katuja, hyviä katusoittajia sekä kivannäköisiä uimarantoja. Rannassa oli paljon suihkuja ja ravintoloita. Otin metron Barcelonetasta Liceun asemalle, koska halusin paluumatkalla poiketa vielä La Boqueria -ruokatorilla. Istuin baarijakkaralle syömään päivällistä ja ostin mukaani vielä hedelmiä ja muuta iltapalaa. Hotellille päädyin vasta 21.30. Jalkapohjiin oli tullut rakot. Kaupungin iltaelämä alkoi vasta käynnistyä, mutta minä olin valmis petiin.

Rantakadulla

Seuraavana aamuna soiteltiin kotiväen kanssa. Satulintu kertoi ikävöivänsä ja Ukkonenkin jutteli muutaman sanan. Itsellekin heräsi ikävä, mutta se meni ohi kun aloin suunnitella päivän ohjelmaa. Aamupalaa söin kaikessa rauhassa banaanipuiden lomassa hotellin terassilla ja lämpö tuntui Thaimaan helteeltä. Tarjolla oli mm. upeita suolaisia oliiveja, croissantteja, munakkaita, viittä erilaista leivonnaista, salaattipöytä, erilaisia meloneita, jugurtteja, mozzarellaa ja muita juustoja, espanjalaisia kinkkuja tottakai ja paljon muuta. Hotelli oli muutenkin hyvä ja sijainti oli loistava. Suuren Diagonal-metroaseman vierestä pääsi hyppäämään hetkessä metroon ja suhaamaan ympäri kaupunkia.

Aamiaisen jälkeen halusin mennä läheiselle Montjuïcin vuorelle, vaikka olin sielläkin aiemmin käynyt. Metrolla oli helppo kulkea Paral-lel-pysäkille ja sieltä Funicular de Montjuïc -vaijerijunan kyytiin. Heti vaijerijunapysäkin yläpuolella oli sisäänkäynti köysiradalle. Olin perillä siellä heti kympiltä, joten ruuhkaakaan ei ollut. Köysiradan vaunuja tuli jatkuvalla syötöllä eikä lipun ostamisen jälkeen tarvinnut odotella ollenkaan. Aluksi vähän huimasi, mutta mitä korkeammalle mentiin, sitä rauhallisemmin pystyi ihailemaan maisemia Barcelonan yllä.

Montjuïcilla lähdin kulkemaan siellä sijaitsevan linnoituksen ympäri, mutta en tajunnut sen olevan kilsan-parin lenkki. Oli 40 astetta lämpöä, mutta selvisin. Onneksi oli vettä mukana. Metsätiellä oli kyllä kauniit maisemat ja puissa kasvoi megasuuria käpyjä. Lintu oli jossain vaiheessa ehtinyt kakata ballerinakengälleni. Se harmitti, mutta eipä noista kengistä muutenkaan taida olla mitään jäljellä ensi vuodelle. Huonot jo alkujaan. Kävin vielä linnoituksella vessassa ja ostamassa lisää vettä sekä tietenkin katsomassa maisemia. Oli kuitenkin mukava lähteä jo takaisin alaskin, sillä kävely paahteessa viikunapuiden lomassa oli vienyt voimia.

Suuntasin tavarataloon nimeltään El Corte Inglés ja sen yläkerroksen kahvila/ravintolaan syömään. Aluksi olin vähän hämilläni, että miten pitäisi toimia, mutta melko nopeasti tajusin ottaa pienet kärryt ja niihin tarjottimen. Ruoka-annokset tilattiin monista eri tiskeistä, riippuen siitä millaista ruokaa halusi. Eri tiskeillä myytiin esim. salaatteja, italialaista, tapaksia, riisiruokia, kakkuja, juomia jne. Lopuksi kärryjen kanssa mentiin kassalle maksamaan. Italialainen pasta reilulla parmesanilla maistui superhyvältä aamun hikoilun jälkeen. Alakerran ruokakaupasta hain evästä hotellille ja seuraavan päivän kotimatkaa varten.

Rakko oikeassa jalkapohjassa alkoi jo vähän vaivata ja haittasi kävelyä. Rakkolaastarikaan ei oikein auttanut. Tein iltapäivällä vielä pienen ajelun turistibussilla, poikkesin Sagrada Familian pihalla kookosjätskillä ja kahvilassa hyvällä pinaatti-fetapiirakalla. Muuten tykkäsin kulkea paljon metrolla. Se oli kätevä ja nopea. Minulla oli kolmen päivän metrokortti, jonka sai ostettua pysäkiltä automaatista.

Illalla pakkasin vaatteet ja pienet tuliaislelut pieneen reppuuni ja ihmetyksekseni kaikki mahtui! Olin tilannut taksin valmiiksi aamua varten ja laittanut herätyskellon soimaan 4:40. Kello on Barcelonassa tunnin vähemmän kuin Suomessa. Aamulla ihmeellisintä oli pimeys, joka vähän yllättikin, kun avasin verhot. Yön pimeys tuntui rauhoittavalta ja levolliselta. Sitä oli kaivannut. Yö meni kyllä muuten tosi huonosti. Heräilin, kun jännitin varmaan kotimatkalle lähtöä. Minulla oli kuitenkin helppo tilanne sikäli, että Espanjan taksilakko oli juuri ehtinyt loppumaan ja oli älyttömän kätevä vain istahtaa taksin penkille aamupimeässä. Muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta aamun unipöpperössä valmis kyyti tuntui helpottavalta.

Lentokentällä kaikki sujui todella jouhevasti ja nopeasti. Pienen käsimatkatavaran kanssa oli kätevä liikkua. Istuskelin kahvilassa perunatortillan, lattekahvin ja hedelmien parissa. Poikkesin lentokentän Desigualissa ostamassa uuden lompakon ja miehelle hain tuliaisiksi pullon jekkua. Lennolla oli vähän turbulenssia, mutta silmät kiinni se tuntui siedettävämmältä.

Kaikki matkat sujuivat muutenkin aika hyvin. Junat olivat vähän myöhässä sekä mennessä että tullessa, mutta olin varautunut siihen. On myös ihmeellisen hienoa, miten helppoa nykyään on mennä Tikkurilasta lentokentälle nopealla junayhteydellä. Ennen kun piti kulkea se väli bussilla körötellen. Myös Tikkurilan asemalla oli kiva poiketa ruokakaupassa eväitä hakemassa sekä syömässä. Onko siitä oikeasti niin pitkä aika kun olen viimeksi matkustanut lentokentälle?

Matkan jälkeen koko viikonloppu meni toipumiseen. Kaksi matkustuspäivää ja kaksi retkeilypäivää helteisessä kaupungissa veivät voimia. Koin matkalla paljon mm. iloa, voimaantumista, seikkailuhenkeä, itsevarmuutta, rohkeutta, itsetuntemusta. Oli äärimmäisen virkistävää päästä ulkomaille ja tehdä jotain tällaista ihan yksin.

Minun palattua kotiin lapset olivat pari päivää hiukan levottomia. Ukkonen vaati minut tiettyihin tilanteisiin aina mukaan ja Satulintu oli selvästi kaivannut. Toisaalta oli ihana nähdä, miten lapset pörräsivät myös isänsä ympärillä ja olivat taas niin isin syliapinoita. Kaikella on puolensa.

Alkuviikolla oli sitten miehen vuoro lähteä omalle mökkireissulleen. Kyllä se tuntui vähän raskaalta, mutta olin tosi onnellinen, että hänkin pääsi tuulettumaan kaverin kanssa. Onneksi minun äiti tuli meidän seuraksi tänne ja oli tosi mukavaa ja rauhallista olla tällä porukalla.

Nyt odotan jo arkea ja on suunniteltu syksyn tekemisiä ja menemisiä jonkin verran. Satulinnun kerho jatkuu ja uutena kuvioihin tulee tanssikerho kerran viikossa. Muitakin kivoja juttuja on tiedossa. Ukkosen 2v-synttärit lähestyvät ja hänenkin kanssa touhutaan varmasti monenlaista kivaa tulevana syksynä. Pari minun ystävistä lähtee takaisin töihin, se on tavallaan vähän haikeaa. Tietynlainen elämänvaihe päättyy heidän kanssaan. Toisaalta jollain muulla taas alkaa äitiysloma, mikä on huippuihanaa!

Tottakai heti heräsi ajatus, että mihinkäs sitä seuraavaksi matkustaisikaan, mutta pidetään nyt taas taukoa. Ei ole kauheasti rahaakaan ja syyskuussa on tulossa ystävien mökkireissu ja marraskuussa ainakin Helsingin keikka. Niistäkin on jo paljon iloa. Ja ihan arjesta, siitä että saa olla näiden lasten kanssa. Ehkä se onkin koko Barcelonan matkan tärkein anti: kiitollisuus. Kotimatkalla meinasi jo lentokoneessa tulla itku ikävästä. On etuoikeus saada olla näiden lasten kanssa ja etuoikeus tulla omaan kotiin, jossa odottaa rakastava mies ja ihanat lapset. 💗