Hei, elossa ollaan!
Työt alkoi eilen. Kaksi yötä oon nukkunut tavallista huonommin: jännittänyt ja heräillyt kesken yötä. Viime yönä heräsin kahden aikaan siihen, kun yöperhonen istui mun leualla. Huitaisin sen pois, havahduin enkä saanut unta puoleentoista tuntiin. Ajatukset lähti samantien laukkaamaan, ei niinkään huoliin vaan yleisesti kaikkeen uuteen. Yön ajatusseikkailut vaikuttivat kyllä sitten tähän päivään. Olin tosi väsynyt jo aamulla. Töissä meni silti ihan hyvin, mutta iltapäivällä hoipertelin kotona ja lojuin sohvalla kunnes lapset tuli mummulasta hoidosta.
Eilinen päivä meni töissä ihan vaan ihmetellessä. Seisoskelin, tuumailin, opettelin ensimmäisiä nimiä, pohdiskelin mistä aloittaa, lauloin muutaman laululeikin, tsekkailin meininkiä, esittelin itseäni kaikille vastaantulijoille. Oli vaikea tarttua mihinkään hommaan, piti ensin vähän katsella. Tänään tuntui, että sain jo jotain aikaiseksi. Aloin saada asioista vähän kiinni ja uskalsin pitää työkännykkää omassa taskussa. Heheh. Muistelin tuttuja käytäntöjä ja alkoi tuntumaan, että kyllähän mä tän osaan. Lupauduin vastuutehtäviin.
Työpäivän jälkeen oli ihana tulla kotiin. Tänäänkin koti tuntui ihan oikeasti siltä paljon puhutulta turvapaikalta ja oli ihan sama miten paljon tavaraa vyöryi eteisessä vastaan. Oli vaan ihana olla kotona. Parasta oli nähdä muu perhe iloisena odottamassa.
Ensimmäistä päivää jännittää tietysti eniten. Sitten kun se on takana ja pieneksi hetkeksi huokaisee, muistaakin yhtäkkiä, että "niin joo sinne pitää mennä huomennakin, voi ei!" Jännityksestä ei päässytkään heti eroon. Luulen, että aika nopeasti sen korkein huippu kuitenkin tasoittuu. Pian oppii näkemään, mitkä asiat työpaikalla tuntuvat vaikeimmilta ja mitkä olivatkin ihan helppoja.
Monesti tuntuu käyvän niinkin, että ne asiat joita jännitti eniten, sujuvat ongelmitta. Sitten voi tulla yllättäviä muita juttuja, joiden kanssa joutuu enemmän vastakkain. Kaikesta kuitenkin selviää ja kaikkea täytyy muutenkin koko ajan kysellä. Opettelua, opettelua.
Ensimmäinen päivä tuntui jollain tavalla kaoottiselta, mutta tänään oli jo huomattavan erilaista siihen verrattuna. Asiat oppii parhaiten tekemällä ja kyllä kahdeksan työtunnin aikana ehtii jo tekemään kaikenlaista.
Nyt viikonlopun viettoon ja iltarauhaan. Meen katsomaan yhden jakson Orange Is the New Blackia. Sen viimeinen kausi tuli juuri Netflixiin. Sitten nukkumaan. Ihanaa kun ei tartte huomenna lähteä aamulla minnekään. Mieskin tulee kotiin mökkireissulta ja ystävät tulee työnalkajaiskahville, kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti