Sain erityisen hienon mahdollisuuden viettää viikonloppua aivan itsekseni Pohjanmaalla äitini mökillä. Oikeastaan oltiin miehen kanssa sovittu, että kumpikin pääsee omalle viikonloppureissulleen alkuvuodesta. Aluksi meinasin lähteä Helsinkiin, mutta rauhallinen mökkielämä kutsuikin niin paljon, että muutin suunnitelmia. Olen ylpeä siitä, että osasin kuunnella itseäni ja tarpeitani.
Vietin siis viime viikonlopun yksikseni ihanassa tunnelmallisessa mökissä takkatulta polttaen, hyvää telkkarisarjaa netistä katsellen, naistenlehtiä lukien, ulkoillen, äidin ja isän kanssa jutustellen sekä saunoen. Öinen tähtitaivas oli maagisen kirkas ja kuukin herätti minut keskellä yötä paistaessaan suoraan verhon raosta sisään. Pakkanen paukutteli hirsimökin kattoa ja jännitti vähän nukkua yksin keskellä metsää. Aamulla oli ihana käydä fiilistelyllä järvenrannassa, kun kuului pelkästään tikan koputus ja aurinko nousi järven takaa. Bongasin supikoiran tuoreet jäljet ja ihmettelin hiirten talvielämää lumen alla. Kaikki tuntui vaan niin upealta. Kaiken kruunasi se, että aurinko paistoi molemmat päivät. <3
 |
| Aurinko nousee |
Mökillä ehdin ja jaksoin vihdoin ajatella. Huomaan, että nyt arkena olen iltaisinkin niin väsynyt, ettei minusta ole oikein enää mihinkään. Juuri ja juuri saadaan miehen kanssa siivottua iltapalasotkut keittiöstä ja valmisteltua seuraavan päivän ruoka. Tänne blogiinkaan ei oikein riitä energiaa. Olen nukkunut viime aikoina taas liian vähän. Ja Satulintu on alkanut herätä kuuden-puoliseitsemän aikaan. To do -listalla on useita pieniä askareita, mutta niitäkään ei meinaa saada tehtyä tehokkaasti. Tänään sain sentään maksettua osan laskuista. Nämä edelliset kaksi viikkoa on tuntuneet jotenkin tosi raskailta. Kivoja juttuja on ollut paljon, mutta olen ollut koko ajan ihan poikki. Siitä puheen ollen taidankin lähteä tästä iltatoimiin. Että lisää sitä hidastamista vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti