Yhtäkkiä lyö ihan tyhjää. Muka oli paljonkin kirjoitettavaa ja nyt kun avasin tän blogin, mieleen ei tulekaan yhtään mitään. No olkoon niin. Keitin taas kupillisen piparminttuteetä ja googletin, millaisia vaikutuksia piparmintulla muuten onkaan. Kun on tullut sitä tässä juotua viime aikoina ainakin kupillinen päivässä. Piparminttua käytetään mm. ruoansulatusvaivoihin rauhoittamaan vatsaa sekä rentoutumisen tueksi sen sisältämän mentolin takia. Mulle tää on ihan herkkujuoma, tykkään sen mausta ja raikkaudesta.
Kävin tänään luontopolulla mukavassa seurassa, sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei oltu vielä koskaan tehty mitään kahdestaan. Luminen metsä oli tosi kaunis ja luontopolkua oli helppo kulkea: talviluontoon syntynyt polku oli helpompi erottaa kuin syksyisen metsän luoma, jossa pikkuisia polkuja risteili sinne tänne. Nyt osaan mennä tuonne uudestaan milloin vaan enkä ehkä enää eksy (niin kuin parilla edellisellä kerralla).
Kävelyretken jälkeen tulin hiljaiseen kotiin, joka on vielä siisti, päivä siivoojien käynnin jälkeen. Lapset menivät heti aamusta mummulaan ja mies on mökillä. Kävelyn jälkeen tein ja söin ketohampparit, katsoin Harry Potter -elokuvan paahdettuja manteleita popsien ja kävin saunassa kynttilänvalossa. Vähän väsähtänyt olo, en jaksanut puuhailla kävelyretken jälkeen mitään sen kummempaa, esim. siivota lapsen askartelukaappia, joka varmaan seuraavalla aukaisulla kaataa sisältönsä sen edessä seisovan päälle. Tai laitella puhtaita pyykkejä kaappeihin. Tai miettiä, mitä syödään huomenna. Tai edes piirtää. Tai maalata. Tai kuunnella musiikkia. Tai soittaa pianoa. Vain olin.
Ja sitten istuin tähän sohvalle odottelemaan lapsia kotiin. Nyt taidankin mennä keittämään heille iltapalaksi mannapuuroa, jotta saadaan vanhentuvat suurimot pois kaapista. Ja se on yksi lasten herkkupuuroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti