Innostuin aloittamaan tämän vuoden sokerittomalla ruokavaliolla. Uskomatonta, että olen ollut ilman sokeria jo 13 päivää! Se on paljon se, varsinkin sokerihuurretun alkutalven jälkeen. Ystävän esimerkistä otin tavoitteeksi sokerittoman tammikuun. En lupautunut uudenvuodenaattona mihinkään muuhun.
Vaan. Jotain ihan mahtavaa tapahtui mun päässä ja yllättäen puolivahingossa palasinkin kaipaamaani ketogeeniseen ruokavalioon. Noin vaan, ilman mitään vippaskonsteja. Oon niin kiitollinen siitä tuesta, jonka oon saanu tähän muutokseen esim. valonpolku-instatililtä sekä Sami Minkkisen webinaareista ja hypnooseista. Myös Tomi Kokon myönteinen ja joustava asenne ketogeenisen suhteen on auttanut, samoin Rouva Keton hyvät reseptit. Laitan postauksen loppuun linkit, joista näitä tyyppejä pääsee kurkkaamaan. Eikä tämä ole maksettu mainos. Oon vain niin kiitollinen näistä ihmisistä!
Ketogeeninen ruokavalio on mulle tuttu keväästä 2019 asti. Ensin osallistuin tiukalle kuuriluonteiselle ketokurssille, joka oli epämiellyttävä, mutta tehokas. Pääsin selkeästi ketoosiin. Kuuri ei kuitenkaan muuten vakuuttanut eikä kuuria ollut tarkoitettukaan pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Siispä aloin tutustua aiheeseen muualla. Löysin valmennuksen, joka oli myönteinen ja lempeä. Sekin toimi ja toi paljon iloa. Ketoilin muutamia kuukausia oikein onnistuneesti. Sain monia terveyshyötyjä ja mahtavaa energiaa.
Jostain syystä ruokavalio alkoi kuitenkin lipsua. Kieltämättä syksy 2019 oli aika tiukka muutenkin, kun palasin töihin viiden vuoden hoitovapaan jälkeen. Aloitin kokonaan uudessa organisaatiossa ja sellaisessa vastuutehtävässä, jota en aluksi osannut yhtään. Ruokailujen suhteen yritin pysyä raiteilla, mutta en jaksanut enää kokeilla uusia reseptejä ja aloin kyllästyä entisiin. Samalla mietin, onko tämä sittenkään terveellistä: vanhat rasvauskomukset nostivat päätään. Myös muut uskomukset häiritsivät paljon. Tiedostamattomassa mielessä ajattelin, että "en pysty tähän", "en onnistu kuitenkaan", "olen huono", "en ansaitse hoikkaa ja kevyttä oloa". Miten kamalia asioita sitä vahingossa jauhaakaan itselleen siellä syvällä sisimmässä! Vaikka olin omassa kropassa ja mielessä kokenut, miten mahdottoman hyvää ketogeeninen ruokavalio teki koko mun elämälle, aivot pistivät hanttiin. Ne halusivat edelleen palata vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.
Yritin paluuta ketogeeniselle alkusyksyllä 2020. Tykkäsin Tomi Kokon asenteesta, jossa toimiva ruokavalio nähdään joustavana ja tilanteiden mukaan muuttuvana. Tutustuin materiaaleihin ja niistä päällimmäisenä jäi mieleen, että jos on kova stressi niin ketogeeniseen ei kannata vielä ryhtyä. Ja sitä neuvoa kuuntelin intuitiivisesti. Tuntui kurjalta, koska koin, että keho oli kaivannut takaisin ketoosiin jo pitkään: se oli tukkoinen ja väsynyt. Päätin kuitenkin vielä siirtää ketogeenista. Halusin silti hiljentää uskomuksiani ja kävin omatoimisesti labroissa toteamassa, että kolesterolit olivat oikein hyvällä mallilla. Huomattiin kuitenkin, että rautavarastot olivat totaalisen tyhjät: ferritiini oli 11,7. Sekin saattoi aiheuttaa monenlaisia ikäviä oireita, joista kärsin. Aloin syödä rautaa ja ennen joulua labroissa ferritiini oli noussut jo yli 50. Rautakuuri jatkuu ja tavoitteena on vakiinnuttaa arvo satasen yli.
Ja nyt ollaan tässä. Ennen loppiaista, pari päivää sokerin pois jättämisestä, seurasi hillitön väsymys. Joululomalla valvoin pitkälle yöhön, mutta yhtäkkiä tipahdinkin sänkyyn jo 21 aikaan. Mietin, että sen täytyi johtua sokerittomuudesta, koska en buustannut kehoa enää makealla. Väsymys tuntui hyvältä ja luonnolliselta. Nyt kun ketogeenista on takana viikko, olo on oikein hyvä. Mielitekoja ja houkutuksia on kyllä ollut paljon varsinkin työpaikan kahvihuoneessa, mutta vähitellen nekin ovat rauhoittuneet. Mua on auttanut ajatus, että valitsen ketogeenisen ja sokerittoman ruokavalion joka päivä uudelleen. En ajattele pidemmälle vaan keskityn vain tähän päivään ja hetkeen.
On mieletöntä, miten luisuin tähän ruokavalioon takaisin puolivahingossa. Niin monesti olen puskenut muutosta läpi. Uskon kyllä, että kun tiedostamattomat uskomukset saa kohdilleen, asiat voivatkin tapahtua kuin itsestään.
Tällä kertaa en ole tehnyt mitään suuria päätöksiä ruokavalion suhteen. En ole asettanut tarkkoja tavoitteita, tehnyt suunnitelmia tai lukenut reseptejä etukäteen. En ole kokenut samanlaista buustia tai draivia, jota aiemmilla kerroilla, kun olen yrittänyt ruokavaliomuutosta parempaan. Tällä kertaa olen ollut ihan tyyni. En hötkyile tai vauhkoa. Vain olen ja teen. Teen tätä mun omaa juttua, jonka oon vihdoin sallinut itelleni. En ole myöskään määritellyt minkäänlaista kestoa tai erityisiä sääntöjä tän suhteen. Kuuntelen omaa sydäntä ja teen sitä, mikä tuntuu parhaalta milloinkin.
Ainoastaan yhden päätöksen olen nyt tehnyt. Sen, että ensi vuonna tähän aikaan olen elämässäni ja hyvinvoinnissani aivan eri paikassa kuin nyt. Silloin olen päässyt eteenpäin ja tehnyt konkreettisia asioita hyvinvointini eteen. Vakiinnuttanut tapoja, jotka tekevät mulle hyvää. Kyse on paljon muustakin kuin pelkästä ruoasta. Se koskee esimerkiksi rahaa, työtä, ystäviä, vapaa-aikaa, parisuhdetta. Tuo päätös antaa tilaa luovalle toteutukselle. Se antaa mahdollisuuden opetella ja kokeilla. Ja uskon, että tästä tulee ihan mahtava vuosi!
Linkit, jotka lupasin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti