Kirjoitan tahmeasti, samoin kuin elän?

Kirjoitin vuodesta 2013 alkaen blogia nimeltä Satulinnun pesässä. Lopetin tuon blogin kirjoittamisen 2017, kun kuopuksemme, lempinimeltään Ukkonen, oli puolisenvuotias.

Eksyin äsken tuonne vanhaan blogiin ja ai että, miten rennosti, luovasti ja yksityiskohtaisesti olin kuvannut meidän pikkulapsiarkea. Kirjoitustyylini oli lavea ja selittävä, mutta jotenkin luonnollinen. Ja miten paljon asioita jäi muistiin tuon blogin ansiosta! Onneksi jatkoin vähän tämänkin blogin puolelle lasten asioista, vaikka se juuri oli syynä ensimmäisen blogin lopettamiseen: epätietoisuus siitä, mitä halusin jakaa lasten elämästä. Muistan myös olleeni tuolloin tosi väsynyt sekä masentunut.

Tänään tässä hetkessä kaipaan tuota kirjoittamisen luovuutta ja rentoutta. Sitä että en pelkäisi, mitä muut sanovat ja että voisin kokea olevani hyväksytty kirjoitinpa sitten mitä tahansa. Että voisin vain kirjoittaa eikä se tuntuisi niin vaikealta ja tahmaiselta ja epävarmalta. Että ei tarvitsisi pyrkiä koko ajan täydellisyyteen kaikessa.

Ekassa blogissa en keskittynyt niinkään kielioppiin vaan arkisen sisällön muotoilemiseen mukavalla ja keveällä tyylillä. Nykyään tuntuu, että on hankala kirjoittaa, nimenomaan tahmeaa. Ei tiedä mitä sanoisi ja miten. Ehkä on myös vaikea ajatella, vaikea olla. Ehkä se todellakin on sitä, että viime vuosina en ole voinut kovin hyvin. Jospa lakkasin voimasta hyvin tuolloin 2017 alkuvuonna, kun lopetin edellisen bloginikin. Tai lakkasin jaksamasta yrittää niin kovasti.

Luovuus, hyväksytyksi tulemisen tunne, varmuus, vapaus, rakkaus ja kaikki hyvinvointi, lähtevät ihmisestä itsestään. Ne ovat jokaisessa ihmisessä sisällä sekä samalla jokaisen löydettävissä. Ja niiden löytämiseen tarvitaan rohkeutta kääntää katse itseä kohti ja ehkä nähdä, että on itse ollut luomassa itselle sellaista elämää, jossa ei viihdykään. Ja rohkeutta muuttua, tai oikeastaan vihdoin olla vain oma itsensä, näyttää itsensä ja tunteensa, voi että se onkin pelottavaa!

Ehkä tässä on juuri siitä kyse: olisi aika näyttää maailmalle, kuka olen, ja se pelottaa. Ja se heijastuu myös kirjoittamiseen.

 

Satulinnun rakentama koti hiirelle