Kevättä vaatekaapissa!

Tässä uudistumisen virrassa ja kevätmielellä tekee mieli päivittää vaatekaapin sisältöä. 

Tammikuussa tyhjensin kaappini Marie Kondon hengessä ja nyt siellä ei olekaan mitään turhaa. Uskomatonta, miten monia vanhoja, epämieluisia ja mitäänsanomattomia vaatteita olin säilyttänyt vuosia! Nyt kaapissani ovat vain parhaat: ne jotka oikeasti tekevät minut iloiseksi ja joita käytän. Laitoin pois yli puolet sisä- ja ulkovaatteista sekä kengistä. Miten keventävää ja helpottavaa!

Tässä joitain syitä, joilla perustelin itselleni huonojen vaatteiden säilyttämistä:

- "Tätä käytän ehkä vielä joskus"
- "Tämä on ihanan värinen, vaikka istuukin huonosti"
- "Tämä on hyvä sitten kun laihdun"
- "Tämä oli kiva ennen kuin se kutistui pesussa"
- "Tämä päällä tapasin mieheni ja mies tykkää siitä siksi"
- "Tämä on kivan rock-henkinen, vaikka hiostava ja epämukava päällä"
- "Tämä on käytännöllinen, vaikka masentavan värinen ja epäsiisti"
- "Tämän sain lahjaksi tärkeältä ihmiseltä"
- "Tämä on hyvä trooppisessa ilmastossa, jonne vielä joskus matkustamme"

Huvittavinta tässä on se, että olen tyhjentänyt vaatekaappiani useasti viimeisten vuosien aikana. Silti siellä oli edelleen niin paljon roskaa. Tällä kertaa oli erityisen ravistelevaa huomata, että tykkäsin oikeasti vain muutamista vaatteistani. Olin säästänyt muut ihan vääristä syistä ja ne olivat vain taakka, jonka kohtasin joka päivä etsiessäni jotain järkevää puettavaa.

Suhteeni pukeutumiseen ja laittautumiseen on ollut viime vuosina konstikas. Nautin kauniista vaatteista ja pienestä meikistä, mutta laiskuudessani olen lipsunut usein kalsaripäiviin ja sekasotkutukkaan. Tiedän, että pukeutuminen kauniiksi tekee minulle hyvän olon, mutta panostaminen siihen on tuntunut liian työläältä talven aikana.

Raskausaikoina käytin niitä vaatteita, jotka mahtuivat. Se oli tavallaan aika surullinenkin asenne, vaikka toki taloudellista ajattelua. Yhdestä raitakuvioisesta trikoomekosta tuli suosikkini. Muuten koin pukeutumisen hankalaksi ja rajoittuneeksi. Raskaus on pitkä aika olla tyytymätön vaatteisiinsa.

Imetysaikana olen suosinut siihen suunniteltuja paitoja ja toppeja. Ne ovat vain niin käytännöllisiä! Odottaessani Ukkosta ostin useampia imetysvaatteita välttääkseni tylsistymistä ja tunteakseni itseni kauniiksi pitkin imetystaivalta. Osan olen jo myynyt. Täytyy myöntää, että tälläkin kerralla Henkkamaukan imetystopit ovat olleet suosikkejani. Niiden kanssa imettäminen on helppoa ja siistiä julkisellakin paikalla. Paita yleensä välttyy maitotahroilta ja topin "imetysikkunan" saa kätevästi auki ja kiinni.

Nyt olen kaivannut uusia, kauniita vaatteita. Sellaisia, joista tällä hetkellä tykkään. Omat mieltymykset muuttuvat ajan kuluessa ja kyllä sitä auttamatta jää jälkeen, jos ei moneen vuoteen päivitä tyyliään. Nyt vaatekaapin ollessa tyhjänlainen sinne on ihana hankkia jotain raikasta ja minun näköistä.

Haasteena on kuitenkin ollut, että en enää oikein tiedä, millaisista vaatteista pidän. En ole myöskään käynyt pitkään aikaan rauhassa vaatekaupoissa katselemassa tarjontaa. Nykyään teen vaatehankinnat huolella, koska haluan ylläpitää järjestystä ja selkeyttä vaatekaapissani.

Sen tiedän, että pidän käytännöllisyydestä. Vaate ei saa kiristää vääristä paikoista ja se päällä täytyy pystyä liikkumaan luontevasti. Se taas tarkoittaa lasten kanssa elettäessä mm. kumartumista ja rivakkaa kävelyä. Vaate ei saa valua päältä eikä se saa olla liian lyhyt tai pieni. Sen pitää istua hyvin minulle. Sen täytyy sopia vuodenaikaan ja säähän, koska muuten se jää käyttämättä.

Toinen tärkeä asia on väri. Oli aikoja, jolloin pukeuduin pelkkään mustaan. Nyt tykkään vaaleista sävyistä sekä väreistä. Yleensä minulla on kausia, jolloin suosin jotain tiettyä väriä. Tällä hetkellä lempivärini taitaa olla herkkä vaaleanpunainen, mitä olen ihmetellyt kyllä suuresti. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tykkään hennosta pinkistä. Tykkään erityisesti myös ruskeasta, vihreän tietyistä sävyistä, beigestä sekä kerman värisestä vaaleasta. Välillä minulla on kausia, jolloin rakastan vahvoja ja räiskyviä sävyjä, jotka pomppaavat silmille: auringonkeltaista, vahvaa violettia, tummanpunaista, kirkkaansinistä, ruohonvihreää. Värien sävyt merkitsevät paljon enemmän kuin pelkkä väri. On erilaisia vihreitä ja erilaisia ruskeita.

Nyt on tietenkin ihan pakko esitellä muutama uusi vaate, joihin olen tosi ihastunut! Minulta puuttui kokonaan kevättakki, joten ostin sellaisen jo useampi viikko sitten. Kyseessä on Only-merkkinen tummansininen takki, jossa on muutama ruskea yksityiskohta. Tykkään tästä erittäin paljon! Takki näyttää aika mustalta, mutta se ei haittaa. Koska vanha käsilaukkuni oli jo elämää nähnyt, ostin takille kaveriksi Lindexin ruskean käsilaukun, jonne mahtuu rahakukkaron lisäksi myös pari vaippaa ja lasten pienet eväät. Vanha musta hoitolaukku tuntuu epäkäytännöllisen isolta nykyään.

Viime viikolla eksyin uudistuneeseen Vilaan ja hullaannuin puolestaan tummanpinkistä bomberista. En olisi ikipäivänä uskonut, että ostan itselleni sellaista, joka muistuttaa niin erehdyttävästi 90-luvun pilottitakkia, jollainen löytyi silloin niin monen koviksen hartioilta. Taisipa itsellänikin olla joskus sellainen, tosin lainattuna ja käytettynä saatu. Silloin nämä takit olivat mustia. Nykyään niitä on kaikissa mahdollisissa väreissä. Tykkään minun bomberista! Se on raikkaan värinen, kevyt ja rento! Se on tosi erilainen kuin Onlyn takki.

Kevään kuluessa ostan luultavasti vielä uudet kengät. Haaveilen ruskeista tennareista. Eccolla oli kauniit, mutta huh hintavat. Farkkuostoksille aion myös. Tykkään joustavista ja kulutetun sinisistä pillifarkuista. Nyt omistan vain kahdet, koska myin kaikki pienet/suuret/epämukavat/rumat/rikkinäiset pois. Farkkuja on vaikea ostaa. Vyötärön tulee olla riittävän korkea, jotta takamukseni mahtuu kokonaan kyytiin. Housujen on oltava riittävän tiukat, jotta eivät heti löysty nuhruisiksi. Ei kuitenkaan makkarankuoria.

On kiva hankkia jotain uutta, kun on siivonnut vanhat pois. Silti olen harkitsevainen vaatehankinnoissani. En halua enää täyttää kaappia huonoilla heräteostoilla.