Tästä minä alan ja näin minulle saa puhua

Minulla on ollut vuosia haasteenani omien rajojeni määrittäminen suhteessa toisiin. Siis puolieni pitäminen ja mielipiteideni rohkea sanominen ääneen. En ole uskaltanut näyttää, jos joku on loukannut minua.

Muistan olleeni aina miellyttämishaluinen ja varovainen. Tämän kehitystehtäväni juuret sijoittuvat jonnekin kauas lapsuuteen enkä jaksa ruotia niitä tässä. Minua on pidetty aina nk. kilttinä tyttönä ja aikuisenakin olen herkästi saanut sellaisen ystävällisen, empaattisen ja ymmärtäväisen ihmisen leiman. 

Vasta hiljattain olen tajunnut, että minussa on myös muita puolia, aika rumiakin. Aluksi se säikäytti, mutta samalla rentoutti ja vapautti. Ei tarvitsekaan olla aina fiksu, järkevä, toiset huomioiva tai mukava. Joskus minäkin saan vahingossa möläyttää jotain ajattelematonta tai rypeä kateellisuudessa. Saan ärsyyntyä ystäville tai vieraammille. Saan olla synkkä ja kiukkuinen silloin kun siltä tuntuu. Minun ei tarvitse selitellä kenellekään eikä puolustella, miksi haluan jotain. Minullakin on lupa ja oikeus. En ole huonompi kuin muut.

Silloin kun tunnen, että en pysty tai uskalla olla oma itseni, syyllistyn usein toisten syyttelyyn. Siis kun en uskalla sanoa, mitä haluan, syytän toisia siitä, että he yrittävät viedä minua haluamaansa suuntaan. Oikeasti tiedän, että syy on itsessäni ja siinä, etten osaa asettaa toisille niitä rajoja, miten minua on kohdeltava ja miten minulle saa esimerkiksi puhua. Edelleenkin jos loukkaannun, usein vain nielaisen ärtymyksen, hymyilen, myhähdän ja kiukkupuhisen mielessäni. No kyllä, on se hyväkin taito, mutta liika on liikaa ja toisille sopii itsensä hillitseminen ja toisille nimenomaan se rohkea esiin tuominen. Tasapainon löytäminen on tärkeää. Se tunne, että kukaan ei kävele ylitseni enkä minä kävele muiden yli.

Minulla on vielä harjoiteltavaa omien mielipiteideni ja ajatusteni suoraan sanomisessa. Rehellisten ihmisten sanomisiin voi luottaa niin pahassa kuin hyvässäkin. Olen kuitenkin edennyt ja uskaltanut vähitellen. Olen siitä ylpeä, koska se on ollut vaikeaa.