Satulintu 7v.

Silmät kiinni jo toista tuntia
ilmeikäs unimatkaaja,
ei vaan äidistä irti päästä
ote tiukka ja tiivis,
älä mene äiti, tarvitsen sinut nyt,
minä kasvan kohta. (19.9.2014)

***
Maailman kaunein kosketus
äidin iholla
uninen pieni käsi
pitää kiinni, silittää.
Miten voikaan niin pehmoisella ja pienellä kädellä
koskettaa sydäntä niin lujaa? (19.9.2014)
 

Satulintu täyttää pian 7 vuotta. Ajatelkaa, seitsemän! Satulinnun vauvavuosina kirjoitin pitkään vauvablogia. Ihmeellistä, että siitäkin on niin kauan. Tykkäsin siitä blogista ja olen usein kaivannut sitä. Silloin uskalsin vielä kertoa lasten elämästä netissä. Sitten minuun iski jonkinlainen sensuuri ja suojelemisen tarve. Halusin pitää lapseni katseilta suojassa. Satulinnun vauvavuosina kirjoitin myös runoja. Niistä muistan edelleen nuo tunnelmat, kun ihmeellinen, kauan odotettu ja toivottu, vauva oli tissillä jatkuvasti. Oli kuuma kesä ja sänky oli märkä maidosta ja hiestä. Ja oma olo oli huumaantunut kaikesta siitä onnesta, mitä oli saatu. Ja tänään minä saan osallistua hänen koulutiensä ensimmäiseen vanhempainiltaan.

Satulinnun luonnonkiharat pitkät hiukset ovat aina takussa takaa. Hän ei pidä ollenkaan niiden harjaamisesta, mutta viime päivinä se on sujunut melko hyvin. Yritetään muistaa laittaa ponnari eskaripäivän ajaksi, jotta ei takkuuntuisi niin paljon. Otsatukka on toiminut edelleen hyvin. Toki se on kuuma kesäisin, kun Satulintu ei halua laittaa sitä pinneillä ylös. Ehkä kampaaja osaisi keventää sitä jotenkin. Satulinnulla on upea, paksu tukka. Siihen saisi vaikka mitä kampauksia, joita kyllä mielelläni tekisin, jos lapsonen antaisi.

Hänen lempivaatteitaan ovat mummun tekemät kissahousut ja erityisesti vanhat unihousut, jotka hän on osuvasti nimennyt Raatohousuiksi. Ne ovat lähes kokonaan rikki toisen polven kohdalta, mutta ne ovat niin rakkaat ja turvaisat, että niitä ei saa edes korjata. Satulinnun pinkki kausi meni ohi noin vuosi sitten ja nyt kelpaavat myös muut värit. Kissapaidasta hän on haaveillut.

Satulinnun tärkein harrastus on piirtäminen ja kirjoittaminen. Viime aikoina hän on piirtänyt mahtavia sarjakuvia, joissa seikkailee uljas sankarihahmo, Super-kissa. Usein myös ystävät saavat kortteja, kirjeitä ja lahjoja, joita hän askartelee. Vaikeat tunteet päätyvät nekin paperille ja silloin kuvissa on kakkakasoja ja kielen näyttämisiä. Ihanat asiat myös piirretään ja niistä tehdään esim. pieniä vihkosia. Kirjoittaminen sujuu aina vain paremmin ja nyt jo melkein virheettömästi. Jotkut kaksoiskonsonantit jäävät uupumaan ja Satulinnusta on tullut entistä tarkempi, että hän haluaa kirjoittaa sanat täysin oikein. Lukeminen onnistuu myös ja hän lukee myös tekstausta. Kirjoittaminen kuitenkin hallitsee näistä kahdesta.

Satulinnun elämä pikkuveljen kanssa on sitä samaa kuin kuulemma muissakin perheissä. Rakastamista, riitelyä, rakastamista, lisää riitelyä. Kun pikkuveljelle sattuu jotain isompaa murhetta, Satulintu saattaa purskahtaa itkuun huolesta. Ja kun pikkuveli istuu liian lähellä sohvalla, häntä työnnetään surutta kauemmas voimakkailla jaloilla. Satulintu vaikuttaa olevan ihan mukava leikkikaveri muille. Hänellä on paljon ystäviä eskarissa ja naapurustossakin. Hän sanoo, että kaikki pitää ottaa mukaan leikkiin.

Esikoiseni uskaltaa mennä yksin pihalle leikkimään naapurin lasten kanssa. Hän osaa kulkea eskarista lyhyen matkan kotiin, kun me Ukkosen kanssa vasta tehdään lähtöä päiväkodilla. Kotiin Satulintu ei vielä halua jäädä yksin. Eikä viedä roskia roskakatokseen. Häntä pelottavat myös ukkossää ja kaikenlaiset ötökät. Niihin totutellaan tänäkin kesänä. Satulintu osaa jännittää asioita ja ilmaista sen. Yhdessä jutellaan ja selvitään jännittävien asioiden yli.

Satulintu toivoo saavansa puhelimen pian. "Monella kaverilla jo on", kuuluu jokaiselle vanhemmalle tuttu virsi. Me on päätetty kuunnella omaa ajatustamme. Alunperin ajateltiin, että ekaluokkalainen ei tarvitse puhelinta. Ollaan luvattu saattaa Satulintu kouluun joka päivä, ja tarpeen tullen hakea koulusta jälkkärin jälkeen. Puhelinta ei siis sinänsä tarvitsisi. Asumusero muuttaa kuitenkin jollain tavalla tätä ja on pohdittu, saisiko Satulintu kuitenkin puhelimen 7-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Hän voisi sitten pitää yhteyttä sillä sekä äitiin että isään milloin vain, ja samalla puhelinta voisi käyttää itsenäisen koulumatkan harjoittelussa esim. niinä aamuina, kun en itse pääse saattamaan häntä kouluun työvuorojeni takia.

Satulintu on kaunis lapsi. Samanlainen kuin ennenkin. Ja silti niin muuttunut, kasvanut. Vaikka on vielä niin pieni. Vahva ja viisas, herkkä ja hauras. Samanlainen, oma itsensä. Ihana hömppä.