sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lomajuttuja ja paluu arkeen

Tämä viikko on ollut lomaa, kun mies on ollut kotona. Olen ihan unohtanut arjen sekä päivät kolmestaan lasten kanssa. On ollut ihanaa, kun toinen aikuinen on ollut läsnä. On tehty yhdessä kaikenlaista, juteltu paljon ja naurettu. Lapsetkin ovat olleet ihan isin perään. Vauva-Ukkonen itkee heti kun mies lähtee vessaan aamulla eikä otakaan häntä mukaan. Satulintu taas puolustaa hanakasti paikkaansa "isin tyttönä", rakastaa isänsä syliä ja heidän yhteisiä pyöräilyretkiään. Meidän rakas isi ja mies.

Ensimmäisen kesälomaviikon kunniaksi käytiin hotellilomalla Helsingissä. Miehen pidempi vapaa on vasta elokuussa enkä malttanut odottaa kesäreissua sinne asti. Niinpä varattiin majoitus kahdeksi yöksi tutusta ja hyväksi todetusta Scandicista Simonkadulta. 

Matkat sujuivat omalla autolla kätevästi. Paluumatkallakaan ei ollut suurempia ruuhkia, vaikka olikin juhannusaatto. Itse asiassa kotimatkalla lapset nukkuivat niin pitkään, että ajettiin ilman ainuttakaan pysähdystä perille asti. Menomatkakin taittui hyvin ja tyytyväisen takapenkin kunniaksi tehtiin hotellille mentäessä jopa pieni maisemakierros Esplanadin kautta. Minua ei kyllä kauheasti naurattanut, koska turistimassojen takia kesti aikaa päästä autolla suojateiden yli ja jännitin, että heräävätkö lapset itkemään ja osaako mies ajaa ratikoiden joukossa ja oikeilla kaistoilla, heh. Saatiinpa auto kuitenkin nohevasti parkkiin.

Tässä joitain meidän reissukuulumisia luettelotyyliin:

- vaikka pakattiin mahd. kevyesti, takakontti oli aivan täynnä tavaraa: ulkovaatetta, vaunua ja vaippaa
- nähtiin minun veljeä kivassa kahvilassa
- kävin Satulinnun kanssa sisällä Tuomiokirkossa, kun kirkossa käyminen on ollut kolmevuotiaamme toive
- minua huimasi kovasti Tuomiokirkon portailla

- Satulintu jaksoi kävellä hienosti: Kampin ostari-Tuomiokirkko-Kauppatori-Kamppi sekä Linnanmäellä neljästä viiteen tuntia
- käytiin huvipuistolaitteissa Satulinnun kanssa, esim. hevosradalla, karusellissa, maisemajunassa, helikopterissa, rekkarallissa ja kotkot-nimisellä radalla.
- joistain laitteista lapsi tykkäsi, joistain ei
- yhdessä huvipuistojunassa kävi yksin, kun halusi niin kovasti mennä. Fanittaa Tuomas Veturia, niin ihmekös tuo. Taisi olla kuitenkin lopulta vähän liian jännittävää ilman äitiä/isää.
- parasta taisi tytön mielestä olla kuitenkin raitiovaunuajelut
- tilattiin thaimaalaista ruokaa hotelliin
- syötiin paljon croissantteja ja pensasmustikoita
- nukuttiin melko hyvin hotellissa 
- Satulintu kävi ensimmäisen kerran ikinä pienellä pöntöllä ja oli itsestään kovin ylpeä
- hän myös piirsi ensimmäistä kertaa kukan, jolla on selkeät erilliset terälehdet ja muutenkin oli luovalla ja onnellisella tuulella 
- tyttö imi itseensä kaiken informaation mitä sai esim. raitiovaunuista ja suuren kaupungin elämästä
- katseltiin kaupungin menoa hotellihuoneen ikkunasta ja bongattiin ratikoita ja hälytysajoneuvoja
- Satulintu tervehti vieraita ihmisiä reippaasti kajauttamalla "PÄIVÄÄ!" <3
- aika meni nopeasti
- käytiin Sea lifessa katsomassa mm. meritähtiä ja haiden ruokkimista
- tyttö sai muovisen meritähtilelun
- käytiin kahvilla Kampissa
- iloittiin Satulinnun riemusta ja siitä kun hän tanssi ja pomppi kivilaatoilla onnellisena vielä pitkän huvipuistopäivän jälkeenkin
- Ukkonen kulki sujuvasti mukana kaikkialla ja oli oma tyytyväinen itsensä
- Vauva nukkui vaunuissa, joissa oli istuinosa
- meillä oli juuri sopivasti suunnitelmia retkipäiville
- onneksi peruttiin alkuperäiset suunnitelmat Korkeasaaresta ja mentiinkin Lintsille rauhassa, oli hauskaa ja kaikki nauttivat huvipuiston tunnelmasta.
- hotelli oli hyvä, vaikka siellä ei olekaan lapsille leikkipaikkaa. Lapsi sai kuitenkin saavuttaessa respasta ilmapallon ja puuhavihkon ja huoneeseen oli pedattu meille kaikille mukavat pedit. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamiainen laadukas, joskin melko tyypillinen. Aamupalalla tykkäsin kuitenkin siitä, kuinka erityisruokavaliot oli huomioitu ja ruoat aseteltu selkeästi esille.
- oikein mainio reissu, mutta parasta on kuitenkin tulla aina kotiin

Reissun jälkeen kesti päivän tai pari toipua. Katselin haikeana muiden juhannuskuvia ja kaipasin itsekin luontoon. Juhannuspäivänä käytiinkin sitten anopin ja tämän miehen kesämökillä grillaamassa ja saunomassa savusaunassa. Olin koko päivän aika väsynyt, vaikka olikin mukavaa. Savusauna varsinkin oli ihana kokemus taas kerran. Satulintu tuli meidän kanssa sinne ensimmäistä kertaa. Tyytyväisenä istuskeli mustassa ja lähes pimeässä saunassa ja vihtoi meitä koivunoksilla. Halusi välttämättä uimaan, mutta kun isi lähti kantamaan kohti rantaa, tulikin itku, kun oli niin kylmä. Mentiin takaisin saunaan ja samantien taas vaati päästä uimaan. No uusi yritys kohti rantaa ja sama itku, että "KYLMÄÄÄÄ". Todettiin, että on liian kylmä ja tuulinen ilma pienten tyttöjen uimaretkelle. :D Appiukko grillasi meille sapuskat ja lopuksi juotiin vielä hyvät kahvit. Ai että. Olihan se ihanaa. Eniten ehkä nautin järvimaisemasta ja luonnon läheisyydestä. Pieni hetki mökin sisällä yksin järvelle katsellen oli luksusta. Ja pakko oli napata pari kuvaa suopursuista. <3





Näinä lomapäivinä on edellisten lisäksi mm. rakennettu oravaverkkoa mansikoiden ympärille, kiinnitetty vihdoinkin eteiseen peili (jipii!) ja yläkertaan taulu, pesty paljon reissupyykkiä, oltu yhdessä ja ihasteltu meidän lapsia miehen kanssa. Huomenna alkaa taas arki ja lähtölaskenta elokuun lomaa ajatellen. No tietenkin kesästä ja elämästä ylipäätään täytyy nauttia joka päivä niin paljon kuin osaa. Arjessa on omat iloiset puolensa. Heinäkuusta lienee silti tulossa vauhdikas. Miehellä on kaksi päivystysviikkoa töistä, mikä tarkoittaa sitä, että minunkin omat menot ovat silloin vähissä. Toki nyt kun sen tietää, voi ajoissa pyytää mummua avuksi sitten vähän enemmän. Olen tosi kiitollinen hänen antamasta avustaan.

Mutta hei nyt äkkiä katsomaan Amazing Racea ja pakkasesta viimeinen suklaatuutti! Huomenna alkavat jonkinlaiset sokerinvähennystalkoot meidän perheessä. Kuinkahan äksyjä mahdetaankaan olla alkuviikosta... 😅

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti